Uutta arkiruokaa

Ruoka, joka kaiketi vaatii esittelyä. Ei mitään vaativaa tai erityisiä ainesosia, mutta pitkästä aikaa jotain, minkä esikoinen veteli vauhdilla eikä välittömästi lautasen nähdessään karjunut "Hyi ku pahaa, en kyllä syö!"

Pilkoin ison paketillisen maustamattomia kanafileepihvejä (inhoan valmiita suikaleita) ja kippasin niiden päälle oliiviöljyä sekä pari teelusikallista valkosipulitahnaa. Parin tunnin muhimisen jälkeen (jääkaapissa) paistoin suikaleet (kaasuliedellä), kaadoin turhat öljyt pois ja lorotin sekaan purkillisen luomuruokakermaa sekä heittelin päälle 3-4 palaa pakastepinaattia. Perään ruokalusikallisella vehnäjauhoja sakeutettu desilitra vettä. Jatkuvaa hämmentämistä, kunnes kastike ei ole enää täysin juoksevaa. Lisukkeeksi jasmiiniriisiä sekä vihanneksia.

"Kiitos äiti, kun teit näin hyvää ruokaa."

Our six-year-old doesn't like anything I'm cooking anymore. That boy, who has always eaten everything and even asked for more. Until this week. I finally managed to cook something he absolutely loved. Chicken, garlic paste, cream and spinach.

Guest socks

Vierassukkia näistä piti tulla, mutta saapa nähdä, ehkä päätyvän omiin jalkoihini. Joka tapauksessa oiva tapa käyttää yksi jäljelle jäänyt Isoveli-kerä.

Pattern: Knitted socks by Minna Metsänen, Novita Autumn 2010
Yarn: Novita Isoveli, pink (576) and turquoise (189)
Needles: 5.0 mm
Size: EU 38
1 pink and 1 petrol skein

Pinkeissä on kiilakavennusten jälkeen 40 s, turkooseissa 36 s. Tummemmat istuvat paremmin minulle, vaikka silmukoita voisi vähentää kahdeksaankin per puikko. Toisaalta turkoosia lankaakin jäi jo yksi (ärsyttävä) nöttönen, kun taas pinkin langan sain kulutettua ihan kokonaan.

6+1

A week ago we had a two day birthday party for our sons. I just love to bake.

Viikko sitten meillä juhlittiin ahkerasti kahden päivän ajan. Kuopus ei ensimmäisestä merkkipäivästään tajunnut vielä tuon taivaallista, mutta esikoinen halusi suklaisen Peter Pan -kakun. Päähahmo jäi tosin saamatta, mutta rosvojoukko kelpasi oikein hyvin.

 

Suklaapelti (tai millä nimellä kukakin tätä haluaa kutsua) sain kuorrutteen Pirkan suklaapalleropussista. Tahmeaa ja vaikea leikata, mutta ah niin hyvää!

Minä leivon paljon. Kerran tai kaksi viikossa leipää ja usein erilaisia suolaisia piirakoita (makeista puhumattakaan). Vieraiden tullessa niitä on aina pöydässä ja toki muulloinkin. Nytkin niitä meni kahdessa päivässä useampi. Taustalla myös Marianne-keksejä.

Rocky Roadia olen syönyt monissa pirskeissä, mutta vasta nyt kokeilin sitä itse. Suklaata, vaahtokarkkeja ja ranskalaisia pastilleja. Tehdään toistekin.

Pöytäliinat ovat kirpparilöytöjä. Niitä on kaappi pullollaan ja odotan sitä vuotta, kun meillä ei enää ruoka lentele pitkin pöytää. Silloin liinoja viitsii käyttää arkenakin.

Hauskaa oli ja lapset saivat kivoja paketteja. Kiitos vierahille!

Siena

It took over a year to decide what kind of curtain I wanted for our living room window. I thought about a lot of options but finally chose to sew it of Alvar Aalto's Siena.

Olohuoneen verhon kanssa meni reilusti yli vuosi. En osannut millään päättää mitä olisin halunnut kolmen ikkunan ja yhden oven päälle. Ensin jahkailin sivuverhojen kanssa ja päädyin jo melkein oranssiin Eero Aarnion viime vuoden kuosiin. Kaupassa sävy olikin liian sähäkkää, en ole mikään neonvärien ystävä. Paneeliverhoista en jostain syystä tykkää. Lopulta totesin, että sivuverho etenkin oven kohdalla olisi tässä huushollissa mennyt vain jatkuvasti ruttuun ja likaiseksi. Halusin kapan, mutta en mitään rypytettyä.

Kankaan kuosin ja ylipäätään värin päättämisessä vierähti vielä muutama kuukausi. Lopulta punainen alkoi pyöriä mielessäni yhä tiuhempaan ja Sienan nähdessäni lamppu syttyi.

Vaasasta Artekin kankaita saa vain Vepsäläiseltä, tilaustuotteina. Nelisen viikkoa odottelin soittoa, mutta viimein on verho ikkunassa. 

Fabric: Siena by Alvar Aalto, Artek 1954, white-red

Size: 286 cm x 55 cm

Verhon alareunasta huomaa, että kuvio ei ole suinkaan viivottimella piirretty. Minua se ei kuitenkaan haittaa yhtään. Se vähän haittasi, että kankaan leveys hulpiosta toiseen olikin vain 145 cm eikä 150 cm kuten Artekin sivuilla sanotaan, mutta senkin yli on jo päästy.

Onneksi kangasta jäi vielä vähän. Jämäpala on jo leikattu sohvatyynyn päällisiksi.

Pink again

Viime viikkoina hurjasti lisääntynyt kävijämäärä taitaa lopahtaa tähän. Kivoja sukkia, mutta taas niitä pinkkejä..! Nämä ovat jo matkalla Helsinkiin ystävän tyttärille.

I'm boring, part 2. Pink socks..! Nice to knit though. These are already on the way to Helsinki for my friend's daughters.

Pattern: basic socks, modifield from socks published in Novita magazine (Winter 2012)
Yarns: Gjestal Knopp, pink (115); SandnesGarn Sisu, pink (4517); Novita 7 Veljestä, pink (553) and white (011)
Needles: 3.0 mm and 3.5 mm
Sizes: soles 14.5 cm and 18.5 cm

Harkitsen jo uuden vuoden lupauksen tekemistä. Ei enää pinkkejä sukkia.

Maybe I should make a New Year's resolution: no more pink socks. For a year.

Learning by doing

Today I was listening to Veera Välimäki, "The Craftsman of the Year" and took part in her knitting workshop after the lesson. We got to choose one of her scarf patterns and then she kindly guided us how to knit short rows. Unfortunately I forgot to take my camera with me.

Kävin tänään opettelemassa lyhennetyin kerroksin neulottuja huiveja. Vuoden Käsityöläiseksi 2012 valittu Veera Välimäki kertoi yrittäjyydestään sekä suhteestaan neulomiseen Loftetissa. Luennon jälkeen Veera ohjasi vielä parituntista neuletyöpajaa, jolloin jokainen sai valita jonkun hänen suunnittelemistaan huiveista ja aloittaa sen neulomisen. Pähkäilin pitkään monen upean ohjeen välillä, kunnes päädyin Veeran myydyimpään malliin. 

Veeralla oli mukanaan useita huivejaan. Minä, joka kuljen kamera laukussani lähes joka paikassa, unohdin tietenkin aparaattini tänään kotiin. Katsellessani upeita, värikkäitä huiveja pitkin pöytää minua harmitti vietävästi. Kuvitin jo mielessäni tätä tekstiä, mutta nyt saatte tyytyä vain mustaan valkoisella. Onneksi Veeran työt ovat helposti ihailtavissa Ravelryssä.

Sain huivini hyvin alkuun Veeran ohjatessa kädestä pitäen. Nyt tekisi tietysti mieli neuloa vain sitä, mutta (edes) muutama keskeneräinen pitänee ensin saada pääteltyä.

Baby doll hat

This little cap was requested by a friend's 3-year-old daughter. Her doll desperately needed it.

Pattern: Bibbi's hat
Yarn: Novita Tennessee, pink (537)
Hook: 3.5 mm
Others: Hello Kitty button

Dining table

One of our fixing projects. We looked for a round shaped dining table with leaf. Finally we found one. This was originally brown and badly dented. 

Etsimme pitkään (vuoden verran) vanhaa, pyöreää ruokapöytää. Tai jos tarkkoja ollaan, niin oikeastaan etsimme tällaista vain muutaman kuukauden - pohdin yli puoli vuotta millaisen pöydän oikeastaan haluaisin. Haikailin kauan valkoisen Tapiovaaran Pirkka-pöydän perään, kunnes totesin, että a) uutena ostettu olisi ollut liian kallis kaikkien muiden remppakulujen keskellä ja b) kirppareilta niitä ei juuri tullut vastaan. Sen jälkeen aloin haaveilla itsetehdyn pöydän perään. Halusin paksun, valkoisen pöytälevyn kahden vanhan Singer-ompelukoneen jalan päälle (kiitos yhden Tyylivarkaiden jakson). Jossain välissä mies sotki pakkaa harmaalla pöytälevyllä, kunnes lopulta eräänä päivänä mieleni kirkastui: halusin pyöreän pöydän. 

Ruokailutilamme on ehkä ainut kohta, jota kodissamme muuttaisin. Se voisi olla hieman isompi. Koska itse keittiötä ei kuitenkaan voi pienentää eikä ulkoseiniä levittää, oli vain mahduttava aterioimaan nykyiseen tilaan. Eikä se toki nelihenkiseltä perheeltä ole mitenkään mahdotonta, hyvinhän me tuohon sovimme. Pöydän ympärillä on vuorotellen lapsia ja aikuisia, jotta molemmille kullannupuille on tarjolla syöttäjiä ja avustajia - ja jotta kumpikaan vanhemmista ei vain saisi syödä rauhassa. 

Ruudin keksimisen jälkeen oikean pöydän löytäminen ei kuitenkaan ollut kovin helppoa. Vastaavia oli toki tarjolla vaikka millä mitalla, mutta ei meidän (minun) kriteerimme täyttäviä. Pöydän piti olla kokonaan puinen, sopivan kokoinen, seisoa tukevasti yhdellä jalalla ja siinä piti olla jatkolevy kekkereitä ja vieraita ajatellen. Laitoin ilmoituksia netin kirpparipalstoillekin ja sain runsaasti vastauksia. Jokaisessa tarjotussa vaihtoehdossa kuitenkin mätti jokin: joko pöydässä oli neljä jalkaa, siinä ei ollut jatkolevyä, hinta oli järkyttävän korkea eikä siitä voinut tinkiä tai pöytä sijaitsi aivan liian kaukana. Lopulta pöytä löytyi kuitenkin kotikaupungistamme Pietarsaaresta, Vanhustenystävien kirpputorilta. Kaikki kriteerit täyttäen.

Kunnostusvaiheesta ei valitettavasti ole kuvia. Pöytä oli kuitenkin alunperin ruskea ja erittäin kulunut ja kolhiintunut. Mies purki sen osiin, hioi, hioi ja hioi. Maalia meni muutama kerros ja lakkaa muistaakseni kaksi. Pöytä on kestänyt käytössä hyvin, vaikka kuopus takoo sitä innoissaan omalla lusikallaan.

Kuvat eivät valitettavasti tee oikeutta kauniille pöydälle. Sen pinnasta tuli upea.

Esikoisen vanha valkoinen tuoli siirtyi pojan omaan huoneeseen kirjoituspöydän kaveriksi. Koska kyseinen tuolimalli on kuitenkin niin hyväksi havaittu, ostimme pojille keittiöön uudet, samanlaiset, mutta punaiset tuolit. Meidän tuolimme ja pari muuta on ollut tarkoitus maalata valkoisiksi, mutta se(kin) projekti on vielä kesken. Mies tykkää kovasti alimmassa kuvassa olevista ruskeista tuoleista enkä minä ole vielä ehtinyt hoputtamaan häntä tuolien kimppuun. Monta muutakin (tärkeämpää) hommaa on yhä kesken. Tulevana viikonloppuna meillä on onneksi viimeinkin aikaa paneutua taas niihin. Kuvasinkin tänään jo suurimman osan kunnostettavista projekteista, jotta ennen-kuvat eivät jää enää ottamatta.

 

Otin keittiön verhokapan hetkeksi pois ikkunasta. Se odottaa vieressäni ompelukoneen neulan alle pääsyä.

Hermione

I actually knitted this last year but have totally forgotten to photograph it.

Pattern: Hermione Hearts Ron by Christy Aylesworth (Ravelry)
Yarn: Grignasco Bambi, red (195)
Needles: 2.5 mm and 3.0 mm
Size: adult
0.9 skeins

The pattern was nice and easy. This fits well and the yarn doesn't tickle. I like it!

Old cupboard

I have bought a lot of wooden secondhand furniture lately. This cupboard is now in our living room.

Olen viime aikoina ostellut ahkerasti vanhoja huonekaluja (ja vielä puuttuu muutama). Osa valkoisista ikealaisista saa kyytiä, kun olen löytänyt paljon kauniimpia ja kestävämpiä kaappeja, tuoleja ja pöytä tilalle. Miesparka saa kurvata ympäriinsä peräkärryn kanssa, kun rouva lyö osoitteita kouraan. Suurin osa huonekaluista on kunnostettavia (arvannette kuka senkin puolen hoitaa - minä kyllä pidän maalaamisesta, mutta hiominen ei kuulu lempipuuhiini, meinaan sitä paitsi tukehtua siihen pölyyn), mutta tälle kaapille emme ole tehneet mitään.

Kaappi löytyi eräästä tyhjennettävästä toimistosta. Edellinen omistaja on pitänyt siinä potilaidensa lääkkeitä. Nyt kaappi pääsi olohuoneeseemme, takan viereen. 

Ovien takaa löytyy maljakoita, molempien läppärit latureineen, minun keskeneräiset käsityöni sekä keittokirjat. Aiemmin tällä paikalla oli Ikean valkoinen 2x4 Expedit-hyllykkö, joka siirtyi nyt esikoisen huoneeseen pelihyllyksi. Kaapista parhaillaan kävelemään opetteleva kuopus ei saa  heiteltyä tavaroita lattialle - kunhan vain muistaa ottaa aina avaimet pois ovista.

Tämän väristä kaappia en olisi pari vuotta sitten takuulla hankkinut, mutta yhtäkkiä tämä yksilö oli pakko saada. 

Jostain syystä vanhat avaimet miellyttävät kovasti silmääni.

Kaapin päällä olevat tavarat ovat vaihtuneet jo tiheään, en osaa päättää mitä siinä pitäisin. Kuvaushetkellä päällystä koristivat kuitenkin palmuvehka (yksi niistä harvoista kasveista, joita allergiperheessä siedetään) sekä kokoelma Muija-purkkeja. Sininen ja punainen ovat anopin vanhoja, valkoinen kirpparilöytö ja musta uutena ostettu.

Hyvän Mielen Sukista

About a local charity project - we're knitting socks for children and young people who have mental health problems and have to stay in a hospital. Socks are going to be their Christmas presents.

 

Vaasaan on nyt kertynyt 26 paria sukkia. Lämpimät kiitokset kaikille ahkerille neulojille! Helsingin keräyksestä poiketen täällä saa sukkia toimittaa vielä hitusen pidempään. Viimeisten parien tulisi kuitenkin olla minulla sunnuntaihin 9.12 mennessä, jotta saan seuraavalla viikolla vietyä ne perille Huutoniemen sairaalan osastoille joululahjojen jakamista varten. 

Tällä hetkellä nuorten osastolle on varmasti tarpeeksi sukkia, mutta lastenosastolle varmasti vielä kaivattaisiin joitakin pareja. Kyseisen osaston asukkaiden ikähaitari on 6-12 v. Minun eskarilaiseni jalkapohjan mitta on tällä hetkellä noin 18 cm ja kengänkoko 30-31, joten sen kokoisia ja hieman isompia sukkia otan vielä mielelläni vastaan. Koosta 38 eteenpäin sukkia riittääkin. Ainut toiveeni on, että kiinnittäisitte sukat yhteen pienellä langanpätkällä ja liittäisitte mukaan kokolapun. Osassa minulle toimitetuista sukista on myös ollut mukana jouluinen pakettikortti - niitäkin saa ilman muuta lisäillä, mutta minäkin voin hoitaa sen homman ennen sukkien kuljettamista sairaalaan.

Osoitettani voi edelleen pyytää sähköpostitse: sadunlangoilla (a) gmail.com. Vaasan neulekerholaisille sekä muille paikallisille neulojille tiedoksi, että voin pyydettäessä tulla noutamaan sukkia keskiviikkoisin kirjastolta, kunhan siis ilmoitatte etukäteen. Neulekerhoilemaan en ole syksyn aikana ehtinyt, mutta ehkä sitten taas joulun jälkeen.

Toivottavasti saamme vielä joitakin lastensukkia kasaan!