Pages

Saturday, June 29, 2013

Hullu jännityksessä

Kuten aiemmin mainitsin, meillä riittää runsaasti syötävää oman pihan sadosta. Luomukeräsalaattia on kasvatettu siemenistä ja tarjonta on ollut varsin runsasta. Se menee ehdottomasti ensi vuodenkin kylvölistalle.


Luomukesäkurpitsojen kanssa on sama juttu. Melkein. Taimia riittää ja ne ovat erittäin elinvoimaisia. Satoa ei vaan vielä näy eikä kuulu, ei yhtään. Joka aamu kastelen koko kasvihuonehyllykön jokaisen ruukun, mutta ei. Teenkö jotain väärin vai mitä? Onneksi kesää on vielä reilusti jäljellä.


Sivuovemme edustalla oli muuttaessamme isoja vihreitä pensaita, jotka ylettyivät jopa korkean aidan yli (ja ali ja päälle). Tungimme saksinemme viidakon läpi ja siirsimme kivirivin reunuksesta aidan alle. Leikkimökin alta löytyi kaikenlaista hylättyä rempparoinaa, ja mies sahasi vanhoista laudoista kukkapenkkiin uudet reunukset. Syksyllä tungin penkkiin tulppaaninmukuloita, jotka viime keväänä kukkivatkin kauniisti.

Myöhemmin päätin kuitenkin istuttaa isoon tilaan vielä pionejakin. Kuusi alkua pääsi syksyllä maahan odottamaan tätä kevättä.


Tänä keväänä vietin viikonlopun puutarhakurssilla, jolloin opin enemmän pihan hoidosta kuin ikinä ennen. Onneksi minulla on mies, joka on helposti ylipuhuttavissa (tai sitten vaimonsa on kohta 12 vuoden yhteiselon kokemuksella oppinut vetämään oikeista naruista). Kaivoimme ylös mullan alta putkahtaneet tulppaanien alut (alla olevassa kuvassa vihertävät lehdet) sekä pionien tyngät (nuo punertavat). Isot kivet saivat kyytiä, samoin vanha, kivinen multa. Mies kaivoi ja kaivoi, kunnes syvyyttä oli tarpeeksi. Alle levitimme suojakangasta ja päälle kaadoimme säkeittäin uutta multaa. Lopuksi istutin kasvit uudestaan. Vaikka ne eivät olleet kuin muutaman tunnin pois maasta, tulppaanit antoivat tältä vuodelta periksi. Vähän pelkäsimme pionien valinneen saman kohtalon, kunnes...


...vietettyämme viikon pizzan ja pastan luvatussa maassa toukokuun lopussa, olivat pionit taas innostuneet, yhtä lukuunottamatta. Sekin alku (äärimmäisimpänä oikealla) on kyllä hengissä, mutta ei vain tunnu kasvavan. En meinannut uskoa silmiäni, kun kurvasimme takaisin kotipihaan. Mitenkään erikoisemmin näitä ei ole huollettu. Kasteltu toki, ja välillä heitetty päälle muutamat pottapissat. Istutuksen yhteydessä sekoitin kuoppiin myös vähän ekologista lannoitetta.


Kuukauden verran näkyvissä oli vain lehtiä. Tiesin toki, että pioneilla saattaa kestää vuosia istutuksen jälkeen kunnes ne alkavat kukkia. Vääntelin silti kärsimättömänä käsiäni joka aamu penkin äärellä ja mietin, näemmekö me tänä vuonna tämän penkin ääressä mitään muuta kuin vihreää. Minä olen sillä aikaa vihertänyt tietokoneen äärellä ihastellen monien blogien kauniita pionikuvia.

Kunnes tänä aamuna.. kärsimätön palkittiin.


Toinen odotus palkittaneen viiden viikon kuluttua. Jos hyvin käy, olemme silloin kolmen lapsen vanhempia. Yritän henkisesti valmistautua siihen, että joudun ensin palaamaan sairaalasta yksin kotiin, mutta jonain päivänä saamme varmasti vauvankin mukaamme. Jonain päivänä.

Monday, June 24, 2013

In the garden, part 2

Kotiäitiaikanani olen taas opetellut hyödyntämään kirjastoa. Kukkarokin tykkää, mutta oikeasti piti jo vähän ruveta jarruttelemaan jatkuvaa kirjojen ostelua. Vaasan kirjastojen valikoima etenkin puutarhakirjojen osalta on mielestäni erinomainen, ja olenkin lueskellut jo monia opuksia. Tässä tällä hetkellä lainassa olevat:


Kierrätyspuutarha oli kiva, mutta ei mikään mullistava. Ohjeet tuntuivat toistavan itseään, ja olisin kaivannut lisää täysin uusia ideoita. Kaupunkiviljelijän opas sen sijaan on sellainen, joka pitää napata mukaan seuraavalla kirjakauppareissulla (tai pikemminkin klikata se Adlibriksen kärryyn, sillä Vaasan kirjakauppatarjonta taas ei päätä huimaa - ikävöin niin suuresti Akateemista Kirjakauppaa Helsingissä!).

Yllä olevaan laatikkoon lapset kurkistelevat tuon tuostakin. Ei vieläkään yhtään punaista mansikkaa! Uudistimme kolmemetrisen laatikon tänä keväänä kaivamalla vanhat mullat pois ja laittamalla alle suojakankaan. Mansikoiden taimet ympyröin mustalla jätesäkillä rikkaruohojen karkottamiseksi. Tusinan taimen takaa löytyy myös pinaattia ja porkkanaa. Pinaattia kylvimme tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja sitä onkin kasvanut nyt paljon (osa on vielä muualla). Porkkanasato ainakin viime vuonna oli hyvä ja toivotaan samaa tälle kesälle. Ensi vuodeksi nuo oranssit pötkylät saavat tosin löytää uuden kodin, sillä pyörittelen mielessäni ajatusta pelkästä marjapenkistä, jolloin mansikat saisivat seuraa vadelmasta. Pensasmustikkaa aion koittaa vielä tänä kesänä, kunhan mies saa yhden ison penkin valmiiksi.

Marketat istutin viime viikolla lasten kanssa. Pappani oli ostanut minulle neljä tainta. Keväällä menehtynyt mummuni tykkäsi kovasti marketoista, joten näillä on minulle ihan erityinen merkitys. Tiilet ovat ylijäämiä appivanhempieni laatoitusprojektista mökillä, ja asettelin niitä poikain kanssa penkin reunaan.

Aina ei kuitenkaan voi onnistua. Vielä viikko sitten parsakaalien alut näyttivät hyvinvoivilta. Juhannuksen vietosta palattuamme jokin tuholainen oli iskenyt jokaiseen purkkiin. Tämä on niistä se parhaiten säilynyt.

Tuesday, June 18, 2013

In the garden

Eskari päättyi ja olen kotosalla kahden lapsen kanssa. Koska ilmoja on niin sanotusti pidellyt ja sisätiloissa pojat hyppisivät koko ajan seinille, vietämme lähes kaikki päivät ulkosalla. Äiti ei arvatenkin jaksa pöristellä koko aikaa pikkuautoilla tai kokata leikkimökin puolella, joten olen pitänyt itseni kiireisenä puutarhahommissa. 

Heinäkuussa tulee täyteen kaksi vuotta tässä kodissa. Tai virallisesti muutimme tänne vasta elokuun lopussa, kuuden remppaviikon jälkeen. Tämä on kuitenkin vasta toinen kokonainen kesämme tässä kodissa, ja pihan parissa on riittänyt puuhaa. Viime kesänä lähinnä katkoimme viidakkoa, raivasimme leikkitilaa ja pohdimme mitä kaikkea pihassa tulisi uudistaa. Hieman istutuksiakin teimme, mutta suurin osa ajasta meni mättäiden hävittämiseksi ja ruohonsiementen heittelyksi. 

Olen kevään mittaan kuvannut pihan muutoksia monet kerrat, mutta isoimmat kohteet ovat vielä kesken. Tässä kuitenkin muutama tunnelmakuva.


Ruohosipulia riittää. Sain äidiltäni pienen alun viime kesänä. Istutin sen maahan, ja tänä keväänä kaivoin juuret ylös ja nostin ruukkuun. Ruohosipuli oli ensimmäisenä kohoamassa taas korkeuksiin. Viime kesänä reilu puolivuotias mutusteli sitä mielellään korsi korren perään, mutta tänä kesänä hän sylkee sitä nauran ulos suustaan.


Toinen talvehtimassa olleista oli pieni mansikanalku. Sekin näyttää ponkaisseen taas hyvin eloon.


Olen innostuksissani kylvänyt niin monet siemenet, etten meinaa edes ehtiä kastella niiden tuotoksia päivittäin. Keittiön ikkunan alla kasvaa luomumaustebasilikaa. Alla on ruukuissa ruohosipulia, ruiskaunokkia, sokeriherneitä ja edessä pensasauringonkukkaa. Osa odottaa kovasti pääsyä maahan, ja se aika koittanee heti keskikesän juhlan jälkeen.


Jälleen yksi maasta nostettu mansikantaimi sekä hortensia, joka talvehti kellarissamme.


Pelargonioita kastelen pottapissalla. Nämä olivat alunperin niitä pieniä, surkeita ja edullisimpia yksilöitä Plantagenista. Nyt on kukkia kerrakseen, pitkin pihaa.

Olemme tänä keväänä uusineet täysin kaksi kukkapenkkiä. Aika kova homma oli vanhojen multien poistamisessa, penkkien uudelleenmuotoilussa, kivireunuksen ja maisemointikankaan asettelussa, täytössä, lannoituksessa ja istutuksessa. Mies tosin ne raskaimmat hommat teki, mutta olen minäkin ihan tarpeeksi polvillani kyykkinyt. Vaatiihan se ajattelutyökin sitä paitsi paljon, jotta osaisi valita ne juuri meidän pihaan (=omalle silmälle) parhaiten sopivat kasvit! Joka tapauksessa näistä penkeistä tarvitsee laatia ihan oma kirjoitelmansa, samoin kuin ilmiöstä nimeltä kasvihuone.

Todellisuudessa puutarha antaa minulle nyt kovasti voimia. On ihana avata joka aamu takapihan ovi, astua terassille ja tutkia uutta kasvua. On ihana poimia ruokiin yrttejä omasta pihasta, levittää leivälle oman sadon salaattia ja tomaatteja. On ihana seurata vierestä kuinka lapset innostuvat samoista asioista kuin minäkin ja seuraavat kieli pitkällä alkaisiko joku mansikka ruukuissa tai maassa jo punertaa. Hetkeksi saattaa jopa unohtaa vatsassa asuvan vauvan, jolla ei tyrmistykseksemme olekaan kaikki hyvin.

Baby socks



Pattern: Vauvan sukka by Kerttu Latvala (Ravelry)
Yarn: Novita Nalle, white (011)
Needles: 3.0 mm DPNs

For a friend's first baby. More little things to come.

Thursday, June 13, 2013

Iseo

Isot projektit on saatu valmiiksi, joten väliin taas mahtuu vähän huivia, eikös? Italian lomalla oli mukana toinenkin helpon huivin kerä, viimeisin vironvillani. Aloitin huivin tosin vasta kotiinpaluumme jälkeen, mutta idea syntyi Iseo-järveä ihaillessa. Mitään ihmeellistä huivissa ei ole, kunhan nyt vain nimesin sen paikan mukaan. Jotenkin järven kimalteleva pinta innosti minut tekemään lisää langankiertoja.

After finishing a couple of big projects I started knitting a simple scarf. Again. I got the idea to this while we were visiting Lake Iseo in Italy in May. 

Pattern: Iseo, my own
Yarn: Mitmevärviline maavillane lõng, red-brown-black
Needles: 5.0 mm 
1 skein

Loin alkuun muutaman silmukan ja aloin leventämään huivia tasaisin välein sekä pitkää sivua myöten että poikkeuksellisesti kahteen eri suuntaan. Kivasti se kuitenkin istuu sekä hartioilla että kaulassa, vaikka neulomisvaiheessa oli hieman hahmotusvaikeuksia lopullisen muodon suhteen.

Huivi on kovasti äitini värinen, ja ajattelin antaa sen hänelle syntymäpäivälahjaksi tulevana viikonloppuna.

I'm going to give this to my mother as a birthday present this weekend. She likes red and black so I think this scarf pleases her, too.

Monday, June 10, 2013

Rag rug

Viimeinkin voin esitellä yhden pitkään tekeillä olleen ja vielä pidempään suunnitelmissa pyörineen projektin. Tai ei tähän loppujen lopuksi mennyt kolmea viikkoa (yhdeksän iltaa) kauempaa, mutta vuosien odotuksesta voidaan kuitenkin puhua. Kudontakokemuksia minulla ei ennestään ollut kuin yhden pienen poppanan verran, muinaisilta yläasteen tekstiilityön tunneilta. Joka tapauksessa joitakin vuosia sitten markkinoilla pyöri Risto-Matti Ratian suunnittelema värikäs räsymatto, jollaiseen iskin välittömästi silmäni... ja nyt meillä viimeinkin oli vastaavalle sopiva paikka.


Tammikuussa klikkasin itseni Vaasa Opiston kesäkudonta-kurssille toukokuun ajaksi. Kuteita hankin ystävän välityksellä Jurvasta, Matto- ja kudemyymälä Pukkilasta. Annoin ohjeeksi summittaiset mitat maton koosta ja väreistä. Halusin kirkkaita sävyjä, en mitään pastellisia. En välitä niistä muutenkaan, mutta etenkin näin lapsiperheessä ja vielä keittiön matoksi oli paree valita kunnon värejä, joista ei jokainen tahra heti ottaisi silmään. Sain pääsiäisen jälkeen säkillisen tai tarkalleen 9,8 kg vyyhtejä, joista jokaisen sävy miellytti minua niin, että tuskin maltoin odottaa kurssin alkua.

Äidit tietävät varmasti sen tunteen, kuinka vauvaa (esikoista!) odottaessa sitä luulee esimerkiksi imetyksen sujuvan kuin tanssi. Maitoa tulvisi ovista ja ikkunoista, sitä haettaisiin rekkalasteittain kotiovelta ja omalta vauvalta ylijääneillä litroilla ruokittaisiin kaikki maailman nälkäiset vauvat. No, ehkä tämä mielikuva on matonkudontaan vähän turhan yliampuva, mutta joka tapauksessa kuvittelin ensimmäisenä kurssi-iltana paukuttelevani kangaspuita jo kuin ammattilainen. Vaan toisin kävi - kutomaan päästiin vasta neljäntenä iltana. Kurssin opettajana toimiva tekstiiliartenomi Anne Viinikka, joka osoittautui erinomaiseksi ja kärsivälliseksi ohjaajaksi, laittoikin meidät tekemään kaiken alusta alkaen itse. Kurssi aloitettiin teorian opiskelulla ja tarkoilla laskukaavoilla. Niitä tavatessani mietin, että olenko joskus oikeasti opiskellut lukiossa pitkää matikkaa vai ovatko aivoni oikeasti näin totaalisesti raskauden pehmentävät. Lopulta kaavoista saatiin kuitenkin selvää ja päästiin mittaamaan loimeen tarvittavia lankoja.

Loimilankoja on saatavilla marketeista (valkoista Novitaa) tai käsityöliikkeistä (esim. Vaasassa Taitokeskus Loftetista saa eri sävyjä). Pelkällä metrimäärällä ei kuitenkaan tehdä vielä mitään, vaan tarvitaan myös tietoja esim. loimen sidonnasta (montako lankaa tulee yhdelle sentille) sekä paksuudesta, johon vaikuttaa kuteiden paksuus. Minun materiaalini olivat trikoota, sidonta ihan perusmallia eli kaksi lankaa tai kudontakielessä yksi sisaruspari sentille ja valmiin maton mitat 76 cm x 230 cm noin suurin piirtein. Tarvitsin siis 200 g 12-säikeistä loimilankaa, joka Loftetissa kustansi vajaan kympin. Lankaa tosin jäi vielä aika rutkasti yli, mutta eiköhän sille löydy käyttöä vaikka askartelun tai kukkien sitomisen parissa.

Laskemisten jälkeen päästiin loimen luontiin toisena kurssi-iltana. Pahoittelen, ammattilaiset ja enemmän kutoneet, jo etukäteen kielenkäyttöäni. Oikeat termit eivät ole vielä hallussa, mutta yritän hieman selventää mitä missäkin kuvassa tehdään. Kolmessa ensimmäisessä kuvassa luodaan lointa ts. kieputetaan lankaa tietyssä järjestyksessä tiettyjen tappien ympäri ylhäältä alas, tuollaisen ison puuhäkkyrän ympärille. Minä tarvitsin yhteensä 164 lankaa eli jouduin kumartelemaan ja nousemaan monet kerrat ennen kuin loimi oli luotu. Tämän illan jälkeen kävin viimeinkin ostamassa apteekista närästyslääkettä, jota pallomahani jo kovasti vaati.


Aina 10 langan jälkeen pujoteltiin väleihin tuollaista apulankaa, joka helpotti laskemisurakkaa. Oli sillä langalla tosin muutakin virkaa myöhemmin.


Tämä ei ollut minun loimeni, mutta musta sekin. Omani oli pidempi.


Seuraavassa kuvassa loimea ollaan siirtämässä kangaspuille. Vuorossa on käärinpirtaan pujottelua ts. langat piti ujuttaa järjestyksessä tuollaisten pienten piikkien läpi, kaksi aina yhdestä kolosta (reunoissa neljä). 


Loimen siirtoa tukille.

Alkusolmuja.



Unohdin kamerani kotiin kolmantena kurssi-iltana, kun loimen kanssa näpertely jatkui. Siihen meni kuitenkin yllättävän kauan aikaa ennen kuin päästiin viimeinkin kutomiseen!


En kovin pitkään pyöritellyt keriä käsissäni värien järjestystä pohtien. Maton alkuun ja loppuun halusin mustaa ja muut värit siten, etteivät turkoosi ja vihreä tulleet vierekkäin eivätkä myöskään punainen, oranssi ja keltainen. Lopulta vaan aloitin jostain. Päihin tein viiden sentin paksuiset raidat mustalla, muiden raitojen leveys on sentin vähemmän.


Kudonnan alkuvaiheista voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta eipä sitä kukaan jaksaisi lukea. Enkä kuitenkaan osaisi käyttää oikein kaikkia vaikeita termejä (niisiminen, tiuhtavarvat, polkusten sidonta). Onneksi saimme monet kuvalliset monisteet, joiden perusteella saatan ehkä joskus osata luoda loimen vielä uudestaankin. Sen verran kivaa hommaa se oli, että aion syksyllä mennä vauva kaukalossa uudellekin kurssille, mikäli meitä ei onnista kesän aikana toisellakin koliikkivauvalla. Suunnitteilla on ainakin yksi matto eteiseen ja kenties kaksi pienempää meidän makkariin. Lastenosastolla saavat vielä olla automatot ja olohuoneen maton suhteen taidan noudattaa samaa kaavaa kuin sohvankin - ne uusitaan vasta parin vuoden päästä, kun perheen viimeinenkin puklaaja on saatu koulittua sisäsiistiksi. Kuteita jäi tältä kurssilta vielä paljon ylikin, mutta mustista on tulossa kaksi virkattua, pyöreää mattoa työhuoneeseen  ja värikkäämmistä väsäilen jotain pienempää, ainakin koreja ja sen sellaista.

Loppuun vielä pari kuvaa matosta lopullisessa sijoituskohteessaan. Kodin esittely yhtään laajemmassa mittakaavassa hieman arvelluttaa, kun on kyse meidän yksityisestä pesästä, mutta sallittakoot nyt pari otosta köökin puolelta.




Tällä hetkellä matto on tosin jo kääritty pois, kuten yleensä teen aina kesän alussa. Kunhan ilmat syksyllä kylmenevät, on ihanaa levittää uusi matto esiin!

Friday, June 07, 2013

Laskosverhojen ompelusta

Olin viime syksynä Vaasa Opiston sisustusompelukurssilla. Olen saattanut mainita siitä jo useammankin kerran, mutta tuotokset ovat silti jääneet esittelemättä. Uuden kodin ostosta tulee kesän aikana kuluneeksi jo kaksi vuotta, mutta verhoja odoteltiin pitkään. Revimme rempan yhteydessä pois vanhat nipsukiskot etupaneeleineen ja aikani pähkäiltyäni totesin laskosverhojen olevan osaan huoneista paras ratkaisu. 

Seuraavaksi mietinkin sitten kuukausitolkulla sopivia kankaita. Meidän makuuhuoneeseemme on tarkoitus tulla yhdelle seinälle vihreäsävyistä Tapettitalon Auringonkukka-tapettia, joka on muhinut komeron ylähyllyllä jo (liian) pitkään. Muut seinät on maalattu vaaleanvihreällä, jonka sävy on napattu tapetista. Kalusteet ovat ainakin toistaiseksi valkoisia, mutta huoneeseen on tulossa vielä keltainen tuoli ja keltainen pieni pöytä, kunhan ne ehtivät saada maalia pintaansa. Mietin alkuun erilaisia keltasävyisiä kankaitakin ikkunaan, kunnes iskin silmäni Marimekon limeen Muijaan. Sitä oli pakko saada, mutta kesämyynnissä olevan kankaan metsästys osoittautuikin vähän vaativammaksi hommaksi. Lopulta kangasta löytyi muistaakseni yhdestä Turun liikkestä, josta ystävällisesti lähetettiin minulle neljän metrin pala.

Työhuone eli romuhuone, tuleva ompelimo taikka kirjasto on yhä eniten keskeneräisin huoneemme. Poistimme sieltäkin muuton yhteydessä persikkaiset tapetit kukkaboordeineen, maalasimme katon uudestaan valkoiseksi sekä vaihdoimme laminaatin kirsikasta vaaleaan tammeen (nämä teimme kaikissa huoneissa). En vain ole vieläkään keksinyt mitä väriä haluaisin seinille. Verhokankaaksi valikoitui kuitenkin yksi suosikeistani, Marimekon Siirtolapuutarha. Kalusteet ovat lähes kaikki valkoisia ja lattialle on tulossa kaksi virkattua, mustaa mattoa. Kunhan nekin joku päivä ehtivät.

Mutta ompeluun. Olin etsinyt netistä laskosverhojen ompeluohjeita jo aiemmin, mutta kaikki tuntuivat syystä tai toisesta nostattavan hien pintaan. Lopulta päädyin menemään ihan kurssille, jotta en suotta pilaisi arvokkaita kankaita ja muita materiaaleja. Yhden verhon tehtyäni tajusin kuitenkin ettei tämä mitään rakettitiedettä olekaan ja loput sujuivat kuin se kuuluisa lastenleikki. Alla on siis listattu yksinkertaiset ohjeet verhojen ompeluun sekä tarvikkeisiin - lähinnä muistiin itseäni varten, mutta kiva jos näistä on apua muillekin.

Tarvikkeet (osa Kallion Kaihtimesta Vaasasta, osa kurssin ohjaajalta Tea Jousmäeltä, Ompelimo-Verhoomo Willa Wasan omistajalta):

- tarrakisko (sen pituinen minkä verhostakin haluat, kiinnitetään seinään), seinäkiinnikkeet (kapeaan verhoon kaksi, leveämpään kolme), narulukko (yksi per verho), naruohjaimet (jokaisen lenkkinarun kohdalle yksi, paitsi narulukon kohdalla ohjainta ei tarvita), verhon leveydeltä litteää puurimaa (leveys/paksuus 2 cm)
- tarranauhan pehmeää puolta (saman verran kuin tarrakiskonkin pituus), lenkkinauhaa sekä niihin pujotettavat narut
(- puuhelmiä narujen alaosiin, myös teipit kuulemma käyvät)
Lenkkinauhaa...
...sekä niihin pujotettavat narut

- kangasta ( leveys 6 cm enemmän kuin verhon leveys, pituutta 22 cm enemmän)
- ompelulankaa
- silitysrauta ja -lauta

Suoraa ommelta kummempaa ei koneelta tarvita. Ompelijalta vaaditaan pitkää pinnaa ja hermoja sekä tarkkaa silmää. Saumojen on oltava viivasuoria, jo puolen sentin heitto aiheuttaa helposti vinosti nousevaa verhoa. Vaikeinta minun mielestäni oli liukkaan lenkkinarun ompeleminen siististi. Ensimmäistä verhoa ommellessa kävi mielessä, että tämä olisi huomattavasti helpompaa pystyraidallisella tai ruudullisella kankaalla.

 OMPELUOHJEET:

- pese kangas, ei tarvitse vielä silittää
- leikkaa kangas oikeankokoiseksi (hulpiot pois!) eli jätä molempiin sivuihin 3 cm saumanvarat, yläreunaan 1 cm ja alareunaan 21 cm


- silitä sivujen saumanvaroiksi 3 cm (ei ole pakollista, mutta ainakin minua helpotti huomattavasti)


- kiinnitä nuppineulaamalla lenkkinauhaa molempien sivujen saumanvarojen päälle siten, että lenkit ovat samassa kohtaa molemmissa reunoissa (alareunan viimeisiin 21 cm:in ei tarvita lenkkinauhaa)
- ompele lenkkinauhat huolellisesti kiinni molemmista reunoistaan (HUOM! Varo nauhan kiristymistä, käytä pidempää pistoa)
- kiinnitä ja ompele leveämpään verhoon tasaisin välein kaksi lenkkinauhaa myös keskelle (eli yht. neljä), kapeampaan verhoon riittää vain kaksi nauhaa eli yksi per reuna (esim. kuvan Siirtolapuutarha-verhon leveys on 126 cm ja verhossa on neljä lenkkinauhaa naruineen - alimman kuvan Muija-verhon leveys on 66 cm ja siinä on vain kaksi lenkkinauhaa)




- käännä yläreunasta 1 cm (silittämällä), ompele tarranauhan pehmeää puolta 0.5 cm:n päähän reunasta (suoraa ommelta tarranauhan molempiin reunoihin)
- käännä alareunasta ensin 1 cm ja sitten 20 cm
- ompele taitoksen yläreunaan 4-5 cm kuja ja pujota puurima sen sisälle

HUOM! Alla olevasta kuvasta näkyy mihin asti lenkkinauhaa kannattaa ommella eli ihan hitusen tuon taitteen alle. Toisaalta verhosta tulee siistimmän näköinen, jos jatkaa suoria ompelia vielä nauhan päättymisen jälkeenkin, ihan verhon alareunaan asti. Ennen alareunan taitoksia!


Kiinnitä verho tarrakiskoon ja napsauta toiseen reunaan narulukko. Kiinnitä myös naruohjaimet paikoilleen, täsmälleen lenkkinauhojen kohdille. Pujota narut lenkeistä, sido alapäihin esim. sopivan värinen puuhelmi kuten minä tein, tai eiköhän tähänkin löydy joku sopiva osa alan liikkeistä. Pujota jokainen naru jokaisesta naruohjaimesta ja lopuksi narulukosta. Varaa roikkumaan jäävään narua sen verran kuin haluat, ts. mihin yletyt kurkottamaan verhon ollessa alhaalla. Pujota jälleen narut (isomman) puuhelmen läpi ja tee solmu.

VALMIS!




Oikeakätisenä kiinnitin kaikki narulukot verhojen oikeisiin reunoihin. Tämän pinnasängyn vieressä olevan verhon kohdalla se ei välttämättä ollut paras ratkaisu.
 
Ohjeiden on tarkoitus olla helpot ja selkeät. Kysymyksiä saa ilman muuta esittää, mutta kehotan rohkeasti kokeilemaan! Lisäinfoa saa varmasti kaihdinliikkeistä.

Thursday, June 06, 2013

Vacation scarf

Vissiin sitten taas huivia. Monimutkaisiin kuvioihin ei näköjään tämä raskausdementtinen kahden lapsen äiti tällä hetkellä kykene. Tämän tikutin viime viikolla Italiassa. Loppulomasta tuntui etten ollut tehnyt muuta kuin juossut jälkikasvuni perässä, mutta kait sitä on vähän istuttu paikoillaankin, sillä huivin lisäksi sain myös luettua yhden kirjan. 

En jaksanut tällä kertaa enää neuloa saman kaavan mukaan, vaan tein lisäyksiä miten mieli teki. Tarkoituksena oli saada vähän enemmnä leveyttä etuosaan ja siinä mielestäni onnistuin hyvin. Pingottaminen ja kuvaaminen olivat vähän hankalaa, mutta uskokaa pois: hyvä tästä tuli. Huivi asettui kivasti kaulalle.


Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun neuloin Noroa. Olen ostanut itselleni kaksi kerää joitakin vuosia sitten suurista tenteistä selvitessäni. Toisesta piti ainakin tulla raitapolvisukat jonkun ruskean langan kanssa, mutta saas nyt nähdä. Ihanaa neulottavaa tämä joka tapauksessa oli, lanka suorastaan soljui sormien välistä eikä tuntunut nihkeältä kuumemmallakaan kelillä. Heti ensimmäisten rivien jälkeen totesin, että on tämä kyllä hintansa arvoista.

I knitted this triangle scarf last week in Italy. This was my first project with Noro and I absolutely loves the yarn!


Pattern: my own
Yarn: Noro Silk Garden Sock (S258)
Needles: 4.0 mm
1 skein

Jottei vaan tulisi pulaa värikkäistä huiveista, niin viimeinen vironvillakerä on tietysti jo puikoilla ja eilen ostin yhden uuden tuttavuuden paikallisesta lankakaupasta. Lanka on Shoppelin puna-oranssi-turkoosia Crazy Zauerballia ja sen vyötteessä olisi voinut lukea minun nimeni. Todellinen herätysostos siis, ja niin ihana, että tekisi mieli nukkua kerä posken alla.

Kudontakurssi on myös ohitse ja keittiön lattiaa koristaa mitä kaunein räsymatto. Siitä ja yhdestä isosta ompeluprojektista lisää sitten seuraavan kerran, kun maltan hetkeksi istahtaa koneen ääreen. Tällä hetkellä päivät kuluvat poikien kanssa enimmäkseen tuolla pihan puolella ja voi jestas mitä satoa meille onkaan tulossa! Olen myös ahkerasti käynyt tyhjäämässä Plantagenin kesäkukkatarjontaa. Mutku ei niitä vaan voi vastustaa!