Pidän tulitikkuaskeista. Lapsena pikkusiskoni antoi minulle lahjaksi koristelemansa tulitikkuaskin, jonka sisällä oli kaksi pitkää paperiliitintä (klemmaria), joissa oli sydämet koristeina. Käytin niitä kirjanmerkkeinä lukiessani mm. punatukkaisen Tiinan seikkailuista. Tuo tulitikkuaski sisältöineen on minulla vieläkin. Olen kerännyt muutaman vuoden (hyvä on, varmaan jo kymmenisen) ajan tulitikkuaskeja, koska en vain ole kyennyt heittämään niitä poiskaan. Mielessäni on jyskyttänyt, että näitä tarvitaan vielä, johonkin oikeasti kivaan projektiin. Voitte arvata, kuinka monta kertaa mieheni on muuttojemme yhteydessä roikottanut pussia kädessään ja hokenut, että "NYT nämä viimein heitetään pois!" Ei ole heitetty ei ja viimein viime joulun alla päähäni pälkähti loistava idea. Silloin sain jopa hankittua tarvikkeita, mutta pienen vauvan ja kahden mustasukkaisen isoveljen kanssa toteutus jäi tälle joululle.
Tyhjiä tulitikkuaskeja, kaunista (vähän paksumpaa) paperia, liimaa, ohutta silkkinauhaa.
Sakset, silmäneula ja ompelulankaa.
Silkkinauhat ovat toinen säästämäni asia, joista en ole osannut luopua. Niitä olen jemmannut ompelutarvikelaatikkooni, joten mies ei ole päässyt huokailemaan ja esittämään vaatimuksiaan. Nauhat ovat siis peräisin paitojen olkasaumoista ja ovat juuri sopivan mittaisia tulitikkuaskien ruseteiksi.
Tavoitteenani on tehdä mahdollisimman paljon joulukoristeista itse. Kiitos Arnen & Carloksen, projekti on saanut uutta tuulta alleen. Aika paljon kuusessa onkin jo esikoisen päiväkotiaikoina taitelemia koristeita, mutta lisääkin saisi tulla. Aloitin kuitenkin nyt näillä pienillä lahjapaketeilla sekä virkkaamalla pieniä, valkoisia lumihiutaleita (okei, sekin projekti alkoi jo vuosia sitten - ehkä jonain vuonna on valmistakin).
Kirjoitus on osa Facebookin Käsityöblogit-ryhmän tämän vuoden joulukalenteria. Hyvää joulukuun 18:tta päivää!
