Kun äiti takin ompeli

Ompelu on harrastus, josta pidän kovasti, mutta mikään taitava koneenkäyttäjä en ole koskaan ollut. Olen lähinnä lyhennellyt housuja, ommellut verhojen saumoja ja hurautellut tyynynpäällisiä. Esikoiselle olen tehnyt jonkin verran college- ja velourhousuja, mutta siinäpä se. Yhtään haastavampiin töihin en ole uskaltanut tarttua, koska olen pelännyt, että jonkin mennessä pieleen työ jää lopullisesti kesken. Nimim. käsityöopettajan painajainen. Siinä missä muut peruskouluaikoina tekivät kolme työtä, minä sain valmiiksi yhden. Kyse ei suinkaan ollut laiskuudesta, vaan siitä, että mikään työnjälki ei meinannut kelvata minulle. Okei, sen yläasteaikaisen neuletakin kanssa löin kyllä hanskat tiskiin siitä syystä, ettei työ jaksanut millään kiinnostaa.

Rillan ensimmäiseen takkihaasteeseen en uskaltanut tarttua ajanpuutteen vuoksi. Tämän toisen kohdalla innostuin hetkeksi, mutta epäröin aloittamista, koska en kuitenkaan saisi työtä valmiiksi. Siivotessani lankavarastoani törmäsin kuitenkin alla olevaan kukkakankaaseen ja näin sen välittömästi takkina pikkuveljen yllä.

Kaava: Takki (ohje nro 8), Ottobre 3/07
Kankaat: vanha puuvillaverho Huuto.netistä, vuori IINU:lta
Koko: 74 cm
Muut: valkoinen avoketju 30 cm Eurokankaasta, oranssi resori Myllymuksuilta, hupussa pieni pätkä kuminauhaa

Parasta tässä on (onnistumisen lisäksi) se, että takkia varten ei tarvinut ostaa muuta kuin vetoketju. Kukkakankaan hankin viime vuonna, ruskeapilkullinen vuori taas on pyörinyt laatikossani jo ainakin kaksi vuotta, samoin resorit. 

Muokkasin kaavaa jonkin verran. Hihoihin ompelin resorit ja nepparilista muuttui vetoketjuksi. Minulla on kyllä neppikonekin kaapissa, mutta olen (vasta) viisi vuotta kerännyt rohkeutta tarttua siihen. Helmasta jätin halkiot pois. Taskujakaan en kokenut tarpeellisiksi.

Vasta takin viimeistelyvaiheessa huomasin, että sehän onkin aika iso. Saa nähdä onko tästä kesätakiksi pikkuveljelle. Tällä hetkellä käyttäjällä on ikää reilu 5 kk ja siirryimme juuri vaatekokoon 68.

Ompeluohjeita en lukenut. Ihan ensin kasasin hupun. Seuraavaksi hihat ja kolmanneksi etu- ja takakappaleet. Tikkasin saumat oikealta puolelta lähes jokaisesta kohtaa. Kiinnitin päällisen ja vuoren toisiinsa ainakin sivu- ja olkasaumoista. Ripustuslenkkinä toimii yksi jostain joskus tilaamistani niminauhoista, siinä on siis sukunimemme. Lopuksi ompelin vetoketjun, hihansuiden resorit ja helman. Pieniä saumoja siis piisasi, mutta helppoa oli. Suoraa ja siksakkia vaan ihan peruskoneella. Takki kestää myös tarkempaa tutkiskelua paria pikkukohtaa lukuunottamatta. Niiden kohdalla suljin silmäni - ei ole niin vakavaa, jos mitat eivät ole niin millilleen.

Viisivuotiaamme tahtoo tietenkin oman kesätakin. Kuulemma oranssin, jossa on keltaisia raitoja helmassa, vaakatasossa. Uskaltaisinkohan kokeilla jotain ohutta samettia? Kaasujalkaa polttelee.