Pages

Tuesday, January 15, 2013

In my bag

Tutkin aina innoissani kuvia toisten laukkujen sisällöistä, kun sellaisia joskus blogeissa esitellään. Näin kotiäitiaikana käytän lähinnä hoitolaukkua, ja eilisellä muskarireissulla se sotkeentui niin perusteellisesti, että alkoi olla tyhjennyksen ja pesun aika. 


Kaksi PUL-kankaista vaippapussia, purulelu, 2 kpl kankaisia liivinsuojia (huonolaatuisimmat ovat joutaneet varalle hoitolaukkuun), viime vuotinen kortti apteekkien päivystysviikoista, lasten neuvolakortit, parasetamolia äidille sekä molemmille pojille, neljä hiuslenkkiä, 10 pennin kolikko vuodelta 1990 (!), Jenkki Professional-purukumipussi, Lansinoh-voidetta, Madaran käsivoidetta, kaksi mustaa nappia pienessä pusissa, nenäliinoja, rakettitarra, kaksi kuulakärkikynää, viisi hedelmäpussia, muutama kertakäyttövaippa (vaikka käytämme pääasiassa kestoja), kaksi tyhjää Minigrip-pussia, kaksi harsoa, lisää nenäliinoja, kosteuspyyhepaketti, kaksi ruokalappua, Herra Hakkaraisen ksylitolipastilleja sekä pieni pussukka, jossa on desinfektioainetta, kampa, pienet sakset, kynsileikkuri, laastareita sekä pieni lääkerasia. Kuvasta puuttuu vielä muutama hiuspinni sekä noin kymmenen laukun pohjalle murskaantunutta ksylitolipastillia.

Vähän tuota tavaramäärää voisi toki vähentää, ainakin tyhjien pussien osalta. Imetyskin loppui uuden vuoden tienoilla ja varmaan pärjäämme jatkossa yhdellä ruokalapulla, etenkin kun kuopus ei ole kovin sottaavaa sorttia. Useimmiten laukussa on on vielä pari sosepurkkia, lusikkaa, äidin lompakkoa, avaimia ja kenties joku käsityö... sekä pari autoa tai palloa varaviihdykkeeksi. Eikä unohdeta maissinaksuja!


Itse laukku on palvellut hyvin, jo vuodesta 2006. Se on edelleen täysin uudenveroisessa kunnossa. Valitsin Hedgrenin (läppäri)laukun sillä perusteella, että edellinen samanmerkkinen reppuni kesti moitteetta 10 vuotta, kunnes vetoketju repesi. Reppu on minulla edelleen, mutta on odottanut korjausta jo viimeiset nelisen vuotta. Se on säilyttänyt mustan värinsäkin täysin haalistumatta monista pesuista huolimatta.


Yksivuotias ei yhtään tykännyt, kun kielsin koskemasta lattialle aseteltuihin tavaroihin. Edes kameraa ei saanut käpälöidä.

4 comments:

  1. Mahtava! Mun työkaveri kysyi hetki sitten, että on mun käsilaukku pohjaton taikalaukku. Vastaukseksi pengoin laukkua hetken ja tarjosin rusinoita. Työreissussa. ;)

    ReplyDelete
  2. Hah, olipa hauska postaus :) Munkin laukussa on mitä kummallisimpia juttuja aina... ja jostakin syystä pohjalta löytää aina hiekkaa??

    ReplyDelete
  3. Laitoin sulle bloglovea kiertoon, käy kurkkaamassa:)

    ReplyDelete