Pages

Saturday, June 29, 2013

Hullu jännityksessä

Kuten aiemmin mainitsin, meillä riittää runsaasti syötävää oman pihan sadosta. Luomukeräsalaattia on kasvatettu siemenistä ja tarjonta on ollut varsin runsasta. Se menee ehdottomasti ensi vuodenkin kylvölistalle.


Luomukesäkurpitsojen kanssa on sama juttu. Melkein. Taimia riittää ja ne ovat erittäin elinvoimaisia. Satoa ei vaan vielä näy eikä kuulu, ei yhtään. Joka aamu kastelen koko kasvihuonehyllykön jokaisen ruukun, mutta ei. Teenkö jotain väärin vai mitä? Onneksi kesää on vielä reilusti jäljellä.


Sivuovemme edustalla oli muuttaessamme isoja vihreitä pensaita, jotka ylettyivät jopa korkean aidan yli (ja ali ja päälle). Tungimme saksinemme viidakon läpi ja siirsimme kivirivin reunuksesta aidan alle. Leikkimökin alta löytyi kaikenlaista hylättyä rempparoinaa, ja mies sahasi vanhoista laudoista kukkapenkkiin uudet reunukset. Syksyllä tungin penkkiin tulppaaninmukuloita, jotka viime keväänä kukkivatkin kauniisti.

Myöhemmin päätin kuitenkin istuttaa isoon tilaan vielä pionejakin. Kuusi alkua pääsi syksyllä maahan odottamaan tätä kevättä.


Tänä keväänä vietin viikonlopun puutarhakurssilla, jolloin opin enemmän pihan hoidosta kuin ikinä ennen. Onneksi minulla on mies, joka on helposti ylipuhuttavissa (tai sitten vaimonsa on kohta 12 vuoden yhteiselon kokemuksella oppinut vetämään oikeista naruista). Kaivoimme ylös mullan alta putkahtaneet tulppaanien alut (alla olevassa kuvassa vihertävät lehdet) sekä pionien tyngät (nuo punertavat). Isot kivet saivat kyytiä, samoin vanha, kivinen multa. Mies kaivoi ja kaivoi, kunnes syvyyttä oli tarpeeksi. Alle levitimme suojakangasta ja päälle kaadoimme säkeittäin uutta multaa. Lopuksi istutin kasvit uudestaan. Vaikka ne eivät olleet kuin muutaman tunnin pois maasta, tulppaanit antoivat tältä vuodelta periksi. Vähän pelkäsimme pionien valinneen saman kohtalon, kunnes...


...vietettyämme viikon pizzan ja pastan luvatussa maassa toukokuun lopussa, olivat pionit taas innostuneet, yhtä lukuunottamatta. Sekin alku (äärimmäisimpänä oikealla) on kyllä hengissä, mutta ei vain tunnu kasvavan. En meinannut uskoa silmiäni, kun kurvasimme takaisin kotipihaan. Mitenkään erikoisemmin näitä ei ole huollettu. Kasteltu toki, ja välillä heitetty päälle muutamat pottapissat. Istutuksen yhteydessä sekoitin kuoppiin myös vähän ekologista lannoitetta.


Kuukauden verran näkyvissä oli vain lehtiä. Tiesin toki, että pioneilla saattaa kestää vuosia istutuksen jälkeen kunnes ne alkavat kukkia. Vääntelin silti kärsimättömänä käsiäni joka aamu penkin äärellä ja mietin, näemmekö me tänä vuonna tämän penkin ääressä mitään muuta kuin vihreää. Minä olen sillä aikaa vihertänyt tietokoneen äärellä ihastellen monien blogien kauniita pionikuvia.

Kunnes tänä aamuna.. kärsimätön palkittiin.


Toinen odotus palkittaneen viiden viikon kuluttua. Jos hyvin käy, olemme silloin kolmen lapsen vanhempia. Yritän henkisesti valmistautua siihen, että joudun ensin palaamaan sairaalasta yksin kotiin, mutta jonain päivänä saamme varmasti vauvankin mukaamme. Jonain päivänä.

8 comments:

  1. Ihme, että pionisi jo näyttivät kukkansa, paikka on niille varmaan mieleinen.
    Toivon kaikki hyvät hengettäret matkaasi loppuodotuksessasi.

    ReplyDelete
  2. Pionit tosiaan saattavat suuttua muutamaksi vuodeksi, kun niitä siirrellään. Mutta varmaan hyvät perustustyöt penkissäsi auttoivat. Ensi vuonna on luultavasti jo hyvä kukkaloisto tiedossa. Onnea ja jaksuja loppuodotukseen, kerrohan kuulumisia!

    ReplyDelete
  3. Upeita pioneja! Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin.

    ReplyDelete
  4. Kiitokset. Pioneja näyttäisi nyt puhkeavan lisääkin, ihanaa!

    Raskaus etenee, päivä kerrallaan. Välillä meinaa vaan iskeä liian suuri ahdistus, kun ei itse voi tehdä mitään. Muuta kuin odottaa, odottaa.

    ReplyDelete
  5. Kommenttisi myötä mietiskelin tuota teidän sadottomuutta ja siis jos oikein ymmärsin niin teillä on nuo taimet ihan ruukuissa kasvamassa? Me ollaan siirretty taimet ruukuista maahan (sekä kesäkurpitsat että kurkut) ja siellä ne kasvaa hyvin, ruukuissa ei olisi onnistunut, ekana kesänä tämän opin, nyt siis kolmas kesä näiden viljelysten kanssa, paitsi kesäkurpitsaa eka vuotta. Kurkut jo nyt syötävän kokoisia ja kesäkurpitsoissakin alut viime viikon aikana ilmestyneet! Eka kesänä laitoin ihan vaan perennapenkin reunaan kurkut ja hyvin onnistui, nyt on sellanen n. 1,5x1,5m "kasvimaa" johon ängetty 4 kesäkurpitsaa, 4 kurkkua, pikkusen hernettä ja porkkanaa, ja hyvin näkyy kasvavan. Tosi aurinkoinen paikka, vettä joka päivä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos vinkeistä, Paula! Meillä on kesäkurpitsaa sekä noissa ruukuissa että maassa. Molemmissa paikoissa on hyvät taimet, mutta ei muuta. Maassa olevatkin ovat aurinkoisella paikalla ja ahkerasti olen nyppinyt rikkaruohoja pois. Kurkun taimet olivat jo kuolleet ja heitin ne tympääntyneenä pois :/ Niihin täytynee perehtyä ensi vuonna paremmin ja yrittää uudestaan.

      Onneksi noita salaatteja, pinaatteja ja yrttejä sentään pukkaa runsain mitoin... ja nyt jo mansikoitakin!

      Delete
    2. Tuli vielä mieleen, kun tuntuu ettei me mitään ihmeellistä noille tehdä ja multakin on ihan "tavallista", että keväällä ennen minkään istuttamista sekoitin tuohon kasvimaahan hevosenlantaa, ehkä se on ihmeainetta? :)

      Delete
    3. Juu onhan se :) Ehkä pitää kokeilla sitä ensi kerralla, jos ei meidän käyttämä ekologinen lannoite sekä yksivuotiaan pissat auta :)

      Mutta - tänä aamuna havaitsin sekä ruukuissa että maassa pieniä nuppuja. Ei siis anneta vielä periksi!

      Delete