Pages

Monday, June 10, 2013

Rag rug

Viimeinkin voin esitellä yhden pitkään tekeillä olleen ja vielä pidempään suunnitelmissa pyörineen projektin. Tai ei tähän loppujen lopuksi mennyt kolmea viikkoa (yhdeksän iltaa) kauempaa, mutta vuosien odotuksesta voidaan kuitenkin puhua. Kudontakokemuksia minulla ei ennestään ollut kuin yhden pienen poppanan verran, muinaisilta yläasteen tekstiilityön tunneilta. Joka tapauksessa joitakin vuosia sitten markkinoilla pyöri Risto-Matti Ratian suunnittelema värikäs räsymatto, jollaiseen iskin välittömästi silmäni... ja nyt meillä viimeinkin oli vastaavalle sopiva paikka.


Tammikuussa klikkasin itseni Vaasa Opiston kesäkudonta-kurssille toukokuun ajaksi. Kuteita hankin ystävän välityksellä Jurvasta, Matto- ja kudemyymälä Pukkilasta. Annoin ohjeeksi summittaiset mitat maton koosta ja väreistä. Halusin kirkkaita sävyjä, en mitään pastellisia. En välitä niistä muutenkaan, mutta etenkin näin lapsiperheessä ja vielä keittiön matoksi oli paree valita kunnon värejä, joista ei jokainen tahra heti ottaisi silmään. Sain pääsiäisen jälkeen säkillisen tai tarkalleen 9,8 kg vyyhtejä, joista jokaisen sävy miellytti minua niin, että tuskin maltoin odottaa kurssin alkua.

Äidit tietävät varmasti sen tunteen, kuinka vauvaa (esikoista!) odottaessa sitä luulee esimerkiksi imetyksen sujuvan kuin tanssi. Maitoa tulvisi ovista ja ikkunoista, sitä haettaisiin rekkalasteittain kotiovelta ja omalta vauvalta ylijääneillä litroilla ruokittaisiin kaikki maailman nälkäiset vauvat. No, ehkä tämä mielikuva on matonkudontaan vähän turhan yliampuva, mutta joka tapauksessa kuvittelin ensimmäisenä kurssi-iltana paukuttelevani kangaspuita jo kuin ammattilainen. Vaan toisin kävi - kutomaan päästiin vasta neljäntenä iltana. Kurssin opettajana toimiva tekstiiliartenomi Anne Viinikka, joka osoittautui erinomaiseksi ja kärsivälliseksi ohjaajaksi, laittoikin meidät tekemään kaiken alusta alkaen itse. Kurssi aloitettiin teorian opiskelulla ja tarkoilla laskukaavoilla. Niitä tavatessani mietin, että olenko joskus oikeasti opiskellut lukiossa pitkää matikkaa vai ovatko aivoni oikeasti näin totaalisesti raskauden pehmentävät. Lopulta kaavoista saatiin kuitenkin selvää ja päästiin mittaamaan loimeen tarvittavia lankoja.

Loimilankoja on saatavilla marketeista (valkoista Novitaa) tai käsityöliikkeistä (esim. Vaasassa Taitokeskus Loftetista saa eri sävyjä). Pelkällä metrimäärällä ei kuitenkaan tehdä vielä mitään, vaan tarvitaan myös tietoja esim. loimen sidonnasta (montako lankaa tulee yhdelle sentille) sekä paksuudesta, johon vaikuttaa kuteiden paksuus. Minun materiaalini olivat trikoota, sidonta ihan perusmallia eli kaksi lankaa tai kudontakielessä yksi sisaruspari sentille ja valmiin maton mitat 76 cm x 230 cm noin suurin piirtein. Tarvitsin siis 200 g 12-säikeistä loimilankaa, joka Loftetissa kustansi vajaan kympin. Lankaa tosin jäi vielä aika rutkasti yli, mutta eiköhän sille löydy käyttöä vaikka askartelun tai kukkien sitomisen parissa.

Laskemisten jälkeen päästiin loimen luontiin toisena kurssi-iltana. Pahoittelen, ammattilaiset ja enemmän kutoneet, jo etukäteen kielenkäyttöäni. Oikeat termit eivät ole vielä hallussa, mutta yritän hieman selventää mitä missäkin kuvassa tehdään. Kolmessa ensimmäisessä kuvassa luodaan lointa ts. kieputetaan lankaa tietyssä järjestyksessä tiettyjen tappien ympäri ylhäältä alas, tuollaisen ison puuhäkkyrän ympärille. Minä tarvitsin yhteensä 164 lankaa eli jouduin kumartelemaan ja nousemaan monet kerrat ennen kuin loimi oli luotu. Tämän illan jälkeen kävin viimeinkin ostamassa apteekista närästyslääkettä, jota pallomahani jo kovasti vaati.


Aina 10 langan jälkeen pujoteltiin väleihin tuollaista apulankaa, joka helpotti laskemisurakkaa. Oli sillä langalla tosin muutakin virkaa myöhemmin.


Tämä ei ollut minun loimeni, mutta musta sekin. Omani oli pidempi.


Seuraavassa kuvassa loimea ollaan siirtämässä kangaspuille. Vuorossa on käärinpirtaan pujottelua ts. langat piti ujuttaa järjestyksessä tuollaisten pienten piikkien läpi, kaksi aina yhdestä kolosta (reunoissa neljä). 


Loimen siirtoa tukille.

Alkusolmuja.



Unohdin kamerani kotiin kolmantena kurssi-iltana, kun loimen kanssa näpertely jatkui. Siihen meni kuitenkin yllättävän kauan aikaa ennen kuin päästiin viimeinkin kutomiseen!


En kovin pitkään pyöritellyt keriä käsissäni värien järjestystä pohtien. Maton alkuun ja loppuun halusin mustaa ja muut värit siten, etteivät turkoosi ja vihreä tulleet vierekkäin eivätkä myöskään punainen, oranssi ja keltainen. Lopulta vaan aloitin jostain. Päihin tein viiden sentin paksuiset raidat mustalla, muiden raitojen leveys on sentin vähemmän.


Kudonnan alkuvaiheista voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta eipä sitä kukaan jaksaisi lukea. Enkä kuitenkaan osaisi käyttää oikein kaikkia vaikeita termejä (niisiminen, tiuhtavarvat, polkusten sidonta). Onneksi saimme monet kuvalliset monisteet, joiden perusteella saatan ehkä joskus osata luoda loimen vielä uudestaankin. Sen verran kivaa hommaa se oli, että aion syksyllä mennä vauva kaukalossa uudellekin kurssille, mikäli meitä ei onnista kesän aikana toisellakin koliikkivauvalla. Suunnitteilla on ainakin yksi matto eteiseen ja kenties kaksi pienempää meidän makkariin. Lastenosastolla saavat vielä olla automatot ja olohuoneen maton suhteen taidan noudattaa samaa kaavaa kuin sohvankin - ne uusitaan vasta parin vuoden päästä, kun perheen viimeinenkin puklaaja on saatu koulittua sisäsiistiksi. Kuteita jäi tältä kurssilta vielä paljon ylikin, mutta mustista on tulossa kaksi virkattua, pyöreää mattoa työhuoneeseen  ja värikkäämmistä väsäilen jotain pienempää, ainakin koreja ja sen sellaista.

Loppuun vielä pari kuvaa matosta lopullisessa sijoituskohteessaan. Kodin esittely yhtään laajemmassa mittakaavassa hieman arvelluttaa, kun on kyse meidän yksityisestä pesästä, mutta sallittakoot nyt pari otosta köökin puolelta.




Tällä hetkellä matto on tosin jo kääritty pois, kuten yleensä teen aina kesän alussa. Kunhan ilmat syksyllä kylmenevät, on ihanaa levittää uusi matto esiin!

8 comments:

  1. Upean, kirkkaan maton teitkin.

    ReplyDelete
  2. Oioi, aivan huikean kaunis matto. Ja niin siististi olet tehnyt, kuin konekudontaa olisi :) Niin mahtava, että voisin vain ylistää ja samalla sanoa että olen tosi kade. Koska itse saisin tuollaisen aikaiseksi.

    ReplyDelete
  3. Vau mitkä värit!!!
    Tosi upea!
    JA huh mikä homma on ollut noissa alkuvalmisteluissa :o

    ReplyDelete
  4. Kiitoksia kaikille. Täälläkin tykätään :)

    ReplyDelete
  5. Ihana matto ja ihana oli lukea tuosta koko prosessista: itse olen kutonut useammankin maton, mutten koskaan tehnyt noita alkutöitä. Omistan jopa kangaspuut, mutta kun en osaa siihen mitään luoda, niin niillä en ole tehnyt mitään (nyt ne on säilytyksessä äitin luona, että josko joskus yhdessä jotain niillä tehtäs)... Ihanan pirteät väritkin tuossa matossa ja allekirjaan kaikki muutkin mielipiteesi sisustuksesta ja lapsista =)

    ReplyDelete
  6. Vau, upea matto! Ja melkoinen työ ollut! Mahtava saavutus :)

    ReplyDelete
  7. Kiitos molemmille :) Toivottavasti mattoja tulee vielä monta lisääkin.

    ReplyDelete