New life

Sunflowers (or actually just half of them).

Salad and broccoli.

Chili.

Sweet basil.

Oregano.

Someone's life ends but something new starts to grow.

I'm knitting a scarf for my grandmother's funeral. Baby's kicking.

For children

Esikoinen sai sänkynsä päälle uuden tyynyn. Tai oikeasti päällinen on valmistunut varmaan pari vuotta sitten, mutta olin unohtanut sen kangaslaatikkooni. Samasta kankaasta olen aiemmin ommellut meille myös lorukorttipussin. Tyynyn takana on neljä painonappia, joiden painamista tuolloin harjoittelin. Hyvin se meni, mutta enpä ole muistanut moisia pihtejä sen jälkeen.

Laatikosta löytyi toinenkin unohtunut tyynynpäällinen. En muista enää yhtään mistä olen tämän kankaan hankkinut, mutta saumuroin siitä kuitenkin tyynyn viime syksyn sisustusompelukurssilla (mistä tulikin mieleeni, että kurssin päätyöt on yhä esittelemättä). Tyynyn alareunassa on valkoinen piilovetoketju. En vain ole varma pidänkö (enää) tästä kankaasta, se on minun makuuni turhan lapsellinen.

Esikoisen huoneeseen muutti jotain PaaPiilta. Tarra, johon ihastuivat molemmat lapset. Etenkin yksivuotias käy osoittelemassa sitä monta kertaa päivässä ja polkee riemuissaan jalkaa vieressä. Kuvasta poiketen kettu on kirkkaanoranssi eikä punainen.

Cookies

Ovi oli tuskin kolahtanut lauantaina miehen lähdettyä, kun esikoinen jo tuli viereeni kiehnaamaan ja kysymään, että mitä tänään leivottaisiin. Ei niin, että me leipoisimme aina isiltä salaa, vaan kahdenkeskisistä ajoista on muodostunut meille joko lukemis-, askartelu- tai leivontatuokioita. Olin siis osannut jo varautua tähän, joten kun perheen vanhin suuntasi taas kohti kuntosalia ja pienin koisasi tyytyväisenä vaunuissa ulkosalla, kaivoin viikolla ostamani leivontatarvikkeet kaapista. 

Keksejä on sitten mukava leipoa. Taikinat ovat usein helppoja ja herkullisia eikä niiden tekemiseen tarvita kovin montaa työvaihetta. Esikoisesta on kehittynyt taitava pilkkoja, jolle uskaltaa jo antaa terävimmänkin puukon. Sähkövatkaintakin kuusivuotias osaa hyvin käyttää itse, mutta usein hän haluaa kuitenkin hoitaa pilkkomiset ja minä hoidan sillä välin muun osan taikinasta.

Tällä kertaa testasimme (taas kerran) jotain omasta (p)ajasta -blogista: Daim-keksejä. Emme tainneet poiketa ohjeesta sen kummemin kuin tekemällä taikinan tuplana ;) Voi oli voita (luomua), sokeri luomuruokokidesokeria kuten yleensä, kaakao Cocovia ja suklaa Fazerin tummaa. Minä en joutunut edes sotkemaan käsiäni, sillä esikoinen pyöritteli keksit pelleille sillä aikaa, kun keräsin aineet takaisin kaappeihin ja siivosin astiat koneeseen.

Uunista tulleet herkkupalat maistuivat täydellisiltä. Mieskin on tainnut jo tottua keittiöstä leijailevaan hyvään tuoksuun viikonloppuisin, ja tuli tänäänkin kovasti nuuhkien ja hymyillen takaisin kotiin. 

Mutta. Yksi ongelma kekseissä vain oli. Ei, eivät ne vielä loppuneet, päinvastoin. Minulle ja esikoiselle laktoosi tuottaa ongelmia. Tumma suklaa sopii molemmille. Vatsaoireemme kaiketi johtuivat siis Daim-rakeista. Se on kyllä kummallinen tuote. Minä voin syödä Daim-patukoita, mutta rakeista vatsa alkaa turvota. Olen hurjan allerginen myös manteleille ja pähkinöille, mutta patukat tai rakeet eivät saa kurkkuani turpoamaan. Sen sijaan ne pusseissa myytävät, karkkipapereihin käärityt pienet Daim-palat saavat minut välittömästi tarvitsemaan lääkitystä. Aivan kuin Daimeja tehtäisiin useammalla eri reseptillä. Onko muilla vastaavia kokemuksia?

* *

Sunnuntaina päätimme kokeilla pitkästä aikaa kääretortun tekemistä. Sekin on helppoja ja yksinkertaistaista, ja sopii siis lapsen kanssa leivottavaksi. Noudatin hyvin pitkälle stiinapauliinan ohjetta. Hyvää tuli, mutta pidän kyllä itse enemmän rahkatäytteistä, mieluiten marjojen kera. Pohjataikina olisi myös voinut olla pienempi, sillä tämän kokoisesta tortusta riittää nelihenkiselle perheelle vähän liikaa syötävää. Tai oikeastaan kolmihenkiselle, sillä tämä tiukkis-äiti ei vielä anna yksivuotiaalle herkuiksi mitään maissinaksuja kummempaa.

Not my cup of tea

Olin haikaillut uuden pipon perään, punaisen ulkoilutakkini seuraksi. Päätin kerrankin poiketa tavanomaisista värivalinnoistani (itselleni) ja valitsin pari turkoosia kerää. Lankaa oli kiva neuloa ja myssy valmistui nopeasti. Siitä tuli prikulleen oikeankokoinen, mutta... joku tässä vaan tökkii. 

I had longed for a new cap to wear with my red outdoor jacket. For once I decided to chose a colour I seldom wear. Turquoise. The yarn was nice to knit (again) and I finished the cap quickly. It fits me perfectly but... something's just wrong.

Ei minulla oikeasti ole pullonpohjalaseja, vaikka kuvan perusteella voisi niin arvellakin. Ihan aurinkolasit ne vaan on.

Pattern: Snowtracks Cap by Timothy Peters

Yarn: Lang Yarns Fantomas Superwash, turquoise (437)

Needles: 3.5 mm and 4.0 mm

Size: S

2.5 skeins, with double yarn

Jotenkin kasvoistani vain katoaa kaikki vähäinenkin väri tämä pipo päässä. Ehkä pitäisi suosiolla pysytellä punaisen eri sävyissä.

Somehow this colour just makes my face look even whiter than usually. Maybe I should just stick to red, pink, orange and all the other warm colours.

Easter Eggs

Neuloin ennen pääsiäistä kelta-valkoisen kukkomunan, mutta jostain syystä toinen jäi puolitiehen ja tikutin sen vasta tänään valmiiksi. Ensimmäisellä kyllä leikittiin täällä ahkerasti ja muna löytyi milloin mistäkin sohvan tai tv-tason alta. Ehkä ensi vuonna saan nämä jonnekin roikkumaan.

Pattern: Easter Eggs by Arne and Carlos in the book Easter Knits (2012)

Yarns: Novita Nalle Aloe Vera Solids, white (011), yellow (268) and orange (278)

Needles: 3.0 mm DPNs

Kukalliseen olisi oikeasti kuulunut vielä eri värinen jälkeen päin kirjottava keskusta. Voi että kunpa olisin tehnyt sen jo neulontavaiheessa! Päälle kirjominen ei missään nimessä ole minun juttuni, ja purkuun ne ylikireät silmukat menivät tälläkin kertaa. Kelpaa tämä kuitenkin näinkin.

PS. Auringonkukkapurkeissa oli haivaittamissa pientä kasvua jo kolmen yön päästä!

Seeds

Sain viime vuonna päiväkodista ihanan äitienpäivälahjan. Maalatussa maitopurkinpohjassa oli rakkaudella istetuista siemenistä kasvanut kukkaköynnös. Onneksi muistin sen tänä vuonna ajoissa ja hain tarvikkeita toukokuun juhlapäivää varten. Esikoinen sai koristella isoäitien ruukut haluamallaan tavalla. Käytin ne uunissa ohjeiden mukaisesti, minkä jälkeen kylvimme niihin "lastensiemeniä" eli Weibulls Juniorin Isoauringonkukkaa. Otin varman päälle ja valitsin Plantagenin valikoimasta pussin, jonka pitäisi tuottaa nopeasti suurta satoa. Toivotaan, että siemenet alkavat nyt itää JA etteivät ne kasva muutamassa viikossa aivan liian suuriksi.

Our six-year-old wrote "grandmothers" to flowerpots and planted sunflower seeds in them. Hopefully they grow enough for Mothers' Day in May.

Kylvin myös myöhemmin lisää siemeniä. Kaikki pussit ovat Nelsonin luomuvalikoimasta ja tilattu Hyvinvoinnin Tavaratalosta. Lasit ovat Ikean tuikkukippoja, jotka ostin häihimme lähes kahdeksan vuotta sitten. Suurimman osan myin pian juhlapäivän jälkeen pois, mutta 12 olin säästänyt itselleni. Vasta nyt niille tuli taas käyttöä!

I put some sweet basil, broccoli, salad and sweet pepper seeds in little glass cans from Ikea (I had bought them for our wedding almost eight years ago).

Maustebasilikaa.

 Parsakaalia.

Keräsalaattia ja vihannespaprikaa.

Vinkit ikkunoiden väliin laitettavista kasveista sain Strömsön Parhaat Palat -kirjasta.

 

Let's see how much they grow in two weeks!

Oldies

Anoppi oli kaivellut komeroitaan tyhjennyksen merkeissä ja tarjosi meille mm. näitä. Ylemmästä kuvasta puuttuvat vielä kaksi sydänmukia. Niitä meillä olikin jo yksi ennestään, taululiitujen kippona.

Some old stuff that my mother-in-law gave to us.

Punainen salaatinotin on Karhumuovin, keltaisten valmistajaa en tunne. Kaikki ovat uudenveroisessa kunnossa.

Hello spring!

Meillä on tänä alkuvuonna sairastettu enemmän kuin riittämiin. Äidin univelka alkaa olla jo sitä luokkaa, että nyt tämä kierre on saatava katkaistua (ja käsitöitä taas valmiiksi). En yleensä pode mitään kevätväsymystä tai -masennusta, mutta tällä hetkellä lisääntyvä auringonvalo tuntuu tuottavan minulle todella suurta iloa.

Viikonloppuna ilahduin myös kauniista tavaroista. Sain kuun alussa yhden vuoden lisää. Mieheni oli kuunnellut toiveitani ja etsinyt minulle lahjaksi vanhan, punaisen teepannun.

We've really been sick a lot these past few months. I'm constantly so tired but became very happy when my husband gave me this old, red teakettle for a birthday present.

Ilahdutin itseäni myös käymällä ostoksilla kotikaupunkini pienessä sisustusliikkeessä, Katarina Mariassa (FB). Minun silmääni siellä oli paljon tyypillistä sisustuskauppatavaraa: kylttejä, valkoista ja metallia. Nämä kaksi värikästä purkkia nappasin kuitenkin mukaani. Niihin on tarkoitus laittaa ompelutarvikkeita, jotka ovat tähän asti pyörineet vähän missä sattuu. Suurin osa Ikean puisessa lokerikossa, jonka aion nyttemin maalata uudelleen ja antaa kynien, teippien yms toimistotarvikkeiden käyttöön.

I also bought something for myself, too. Two quite big jars for all my sewing stuff. Hello colours, hello spring!

Pearls

Esikoinen halusi kasvattaa myös isovanhemmille pääsiäisruohoa. Päätimme tällä kertaa kylvää siemenet pieniin lasipurkkeihin, koska poika halusi nähdä myös ruohon juuret. Koristeet tehtiin äidin kätköistä löytyvillä kiiltävillä helmillä, aarteilla. Kolmas purkki jäi meille, sillä se koristeltiin kaikkein arvokkaimmilla, kultaisilla helmillä (siitä lisää myöhemmin). Metallilangat olivat jämiä viime syksyn kurssilta.

Made by six-year-old, again. He wanted to grow Easter grass for grandparents, too. He chose to decorate the glass cans with shiny pearls and iron wire.

Minä tein sillä välin parit rannekorut. Puuhelmiä olisi vaikka kuinka, mutta miksei koskaan sen kokoisia ja värisiä, mitä sillä hetkellä haluaisin? Vasemmanpuoleisessa korussa on oikeasti voimakkaan turkooseja helmiä.

Metal works

Luonnosten puolelle oli unohtunut yksi kirjoitus. Kuvissa osa viime vuoden metallityökurssin satoa. Eskarilainen halusi tehdä Angry Birdsin, mutta se osoittautui yllättävän hankalaksi. Kurssi kesti vain nelisen tuntia, mutta jo puolivälissä minun käteni sanoivat sopimuksen irti, pihdeistä huolimatta. Kuusivuotias ei jaksanut muuta kuin pujotella helmiä lankaan ja taitella kaikista ohuimpia pätkiä.

I have forgotten to write about a metal work course that we took participated in with our six-year-old last autumn. He wanted to make an Angry Bird but it was very challenging. The iron wire was so hard to twist.

Minä yritin tehdä silmukkamerkkejä, mutta eipä niitäkään montaa syntynyt.

I tried to make some stitch markers.

Materiaaleja jäi vielä paljon yli, mutta niille on onneksi monta ideaa. Osa käytettiin juuri pääsiäisaskarteluihin ja osan aion käyttää ovikoristeen tekemiseen, kunhan vain ehtisin käydä ostamassa muitakin tarvikkeita. Ihan kivaa hommaa tämä rautalankan vääntely kyllä oli, mutta ehkä mies saa jatkossa osallistua vastaaville kursseille.

We've still got much of iron wire left but I'm thinking about using them for a door ornament.

Blueberry pie with white chocolate

Tämänkin reseptin löysin omasta (p)ajasta -blogista. Piirasta maistaessani ensimmäisenä mieleeni tuli se Frendien Janicen kuuluisa kommentti.

I found this recipe from blog called omasta (p)ajasta again. After tasting this, the only thing in my mind was the well-known comment of Janice in Friends.

Sytomyssy

A cap for a charity project (hats and caps for people who have cancer).

Made from some old cotton yarns: green, yellow and white. I hope this pleases someone.

Fast and tasty

Maria Öhrnin Pehmeät Suklaakakut -kirjasta löytyy oiva ohje niille, jotka suunnaton makeannälkä yllättää ja herkkuja on saatava nopeasti. Tähän ei tule mitään kummempia ainesosia, edes suklaata ei tarvita. Lopputulos muistuttaa kovasti mutakakkua.

Hamahelmistä

Crafts by six-year-old.

Esikoinen tykkää pienestä näpertelystä (kehen lie tullut). Hamahelmet voitaisiin kaivaa esiin harva se päivä, joskaan äiti ei enää jaksa silitellä läheskään kaikkia lopputuloksia. Tässä kuitenkin muutama aikaansaannos - yksi äidin ja kaksi pojan. 

Pitäisi vaan miettiä mitä järkevää näistä voisi tehdä. Joulukuusen koristeita? Yhden sellaisen olen jo tehnyt aiemmin. Esikoinen jemmaa näitä aarrelaatikkoonsa tai antaa silmät säihkyen lahjoiksi. Kivojahan ne toki ovat, mutta kun alkaa minunkin pöytälaatikkoni olla jo täynnä. 

Vinkkejä?

Baby socks

Pinkit vauvansukat vaasalaisvauvoille, onhan projekti jo tuttu?

Newborn socks for Vaasa Central Hospital.

Pattern: basic newborn socks
Yarn: Novita 7 Veljestä Raita, pink (870)
Needles: 3.5 mm DPNs
Size: NB
0.3 skeins

Shining star

Olen joskus vuosia sitten ostanut jostain pienen nykerön heijastinlankaa. Ompelutarvikkeitani siivotessa lanka tuli vastaan ja päätin kokeilla virkata siitä jotain pientä. 

Virhe 1: liian pieni koukku (1.5 mm) - lankaa ei kertakaikkisesti saanut vedettyä yhdenkään silmukan läpi

Virhe 2: virkkaaminen oli todella hankalaa - lanka kiertyy ja vääntyy eikä pinnasta tule millään tapaa kaunista

Virhe 3: ei tätä voi miksikään langaksi kutsua - mokoma sai käteni useille pienille haavoille terävillä reunoillaan

Minitähti tästä nyt kuitenkin tuli. Ei ihan pannunalusta, mutta melkein. Älkää tehkö samaa virhettä. Ohje kyllä oli kiva!

Little socks

Tikutin ystäväni viiskuiselle isommat sukat.

New socks for a friend's five months old baby. 

Pattern: Vauvan sukka by Kerttu Latvala (only in Finnish)
Yarn: Novita Nalle Aloe Vera, white (011)
Needles: 3.0 mm DPNs
0.3 skeins?

Sukkia kuvatessani lätkäisin ne taas vanhasta tottumuksesta keittiön pöydälle, mutta ehkäpä paikkaa voisi välillä vaihtaa. Täytyy vissiin taas saada remppaa vähän valmiimmaksi, että kehtaa muissakin huoneissa poistaa kameran linssisuojuksen.

I started to photograph these socks at the kitchen table as usual but then decided to take them to another place for a change.

Let's bake!

 We've been baking a lot this weekend. Mincemeat pie, mint chocolate muffins and red currant caramel pie.

Hei, meillä leivotaan! Esikoinen haluaisi tämän tästä leipoa jotain ja sehän tälle äidille sopii. Tänä viikonloppuna tehtiin perinteisten sämpylöiden lisäksi alla olevia. Kaikkien ohjeet löytyvät omasta (p)ajasta -blogista. Jauhelihapiirasta, Pätkis-muffinsseja sekä Punaherukka-kinuskipiirasta. Suolaisesta piiraasta tein tosin pasteijaversioita, sillä mies toi kaupasta lehtitaikinalevyjä isomman köntsän sijaan. Pienemmät palaset varmasti sopivatkin meille paremmin, jotta syöminen oli lapsilta (ja aikuisiltakin) helpompaa (siistimpää). Muffinssitkin onnistuivat erinomaisesti (vai eihän Pätkiksien kanssa voi epäonnistua, ainakaan maun suhteen?), vaikka sellaisia en ole ennen juuri harrastanut. Nyt mielessä pyörii jo monta ideaa niidenkin suhteen.
 

Kinuskia olen tainnut keitellä viimeksi kymmenisen vuotta sitten. En mitenkään onnistuneesti, minkä ehkä pitkästä tauosta arvasitte. Nyt siitä kuitenkin tuli erinomaista, joskin keittoaika oli ohjeeseen verrattuna tuplasti pidempi ennen kuin kinuski alkoi paksuuntua. Keitin sitä isossa teflonkattilassa induktioliedellä, mutta silti hommassa vierähti kolmisen varttia. Syödessäni seuraavana päivänä tätä herkullista jälkiruokaa ei kuitenkaan edellisillan valvominen muiden jo nukkuessa harmittanut yhtään! Vinkiksi kuitenkin annettakoon, että kutsukaa ihmeessä vieraita kylään, jos haluatte tätä piirasta kokeilla. On nimittäin sen verran makeaa, että että tästä riittää monen monta palaa.

Seuraavaksi aion kokeilla valkosuklaista mustikkapiirakkaa. Perinteistä mamman marjapiirasta vaniljakastikkeella meillä leivotaan ylivoimaisesti eniten, se on koko perheen herkku (poislukien yksivuotias, jonka herkkua ovat toistaiseksi vielä maissinaksut). Vaikka perheen kaksi muuta miestä vetävät mustikkapiirasta melkeinpä suoraan uunista, minä alan kuitenkin kaivata siihen jo jotain vaihtelua. Ensin vaan pitäisi käydä kaupan laarien kautta, sillä meiltä ovat kyseiset marjat jo jostain syystä pakkasesta loppuneet! Ensi kesänä täytyy säilöä taas vähän enemmän, kun syöjiäkin on lisää.

Left over socks

Tämän vuoden 14. työ on valmis. Kahdeksan niistä on ollut sukkia, joten mitäpä tässä vaihtamaan hyväksi haivattua linjaa. Ettei siitäkään liikaa poikettaisi, niin olen taas tikutellut pois Novitan raitalankoja. Tämä (vajaa) kerä päätyi minulle äitini varastoista. Tarjolla olisi ollut muitakin lähinnä pulunoksennusta muistuttavia keriä (niitä valkoisia, tummemmilla pilkuilla), mutta niitä en kyennyt raahaamaan kotiini. Tästä vuosien takaisesta hurmaavan värikkäästä langasta tuli kuitenkin varasukat vanhempieni luokse.

I just finished my 14th project for this year. Eight of them has been socks so let's keep it that way..! My mother gave me this old skein of Novita's 7 Veljestä (7 Brothers) and I decided to knit "backup socks" to my parents' house.

Pattern: basic toe-up socks

Yarn: Novita 7 Veljestä Raita pink-green-blue-purple-orange (895)

Needles: 3.5 mm DPNs

Size: EU 38

0.5 skeins

En tiedä mitä tämänkin langan värjääjän päässä on oikein liikkunut. Ilmeisesti käyttää kaikki jämät väripurkkien pohjalta? Toisaalta näitä tuskin tarvitsee kauaa katsella, sen verran nopeasti nyppyyntyvää tuo Seiskaveikka tuppaa olemaan. Ylivalottuneessa kuvassa sukat näyttävät paljon kivemmilta kuin luonnossa.

Jottei blogin huimasti kasvanut lukijakunta vallan pitkästyisi, lupaan seuraavaksi esitellä joko yksivuotiaalle sopivan neuletakin tai pari viime vuoden joululahjaa. Kunhan vaan jaksaisi ommella napit tai saumat.

The amount of my blog's readers has started to grow really fast. Welcome everyone! So that you won't get bored I promise to write about something else next time. Maybe about a little cardigan or two cabled pillow cases.

Kysely hyväntekeväisyyskäsitöistä

Sain helmikuun lopussa alla olevan sähköpostin:

Hei,
Opiskelen Helsingin yliopistolla käsityöopettajan koulutuksessa ja Pro gradu tutkielmassani tutkin hyväntekeväisyyskäsitöitä. Tutkin hyväntekeväisyyskäsitöihin osallistuvien ihmisten motiiveja tekemisen taustalla, minkälaisiin projekteihin he ovat osallistuneet ja minkälaisia tuntemuksia tekeminen on herättänyt.

Pystyisittekö julkaisemaan kyselylomakkeeni linkin blogissanne Sadun langoilla? Tai muuten välittää kyselyäni hyväntekeväisyyskäsitöihin osallistuneille? Julkaisen kyselyn 4.3, jolloi voin antaa kyselyn osoitteen. Kysely sisältää monivalinta kysymyksiä ja yhden avoimen kysymyksen, jossa kuvaillaan itselleen tärkeä hyväntekeväisyysprojekti. Vastaaminen on täysin luottamuksellista, eikä yksittäistä vastaajaa voida tunnistaa.

Jos tiedätte muita tahoja, joihin voisin lähettää kyselyäni, otan vinkkejä ilomielin vastaa. Kiitos!

Ystävällisin terveisin, Minttu Laukkanen

 Alla linkki kyselyyn, minä kävin jo vastaamassa!

https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/41165/lomake.html

Sun!

Lisääntyneen auringonpaisteen kunniaksi oli pakko tarttua välillä keltaiseen lankaan, joten tikutin yhdet Supervauvan polvisukat. Sairaalaan taasen nämäkin.

Spring is coming! I just had to knit something yellow.

Pattern: Super Baby's Knee High Socks by Paula Paajanen

Yarn: Novita Nalle Aloe Vera Solids, yellow (268)

Needles: 3.0 mm DPNs

The second pair of NB socks

Kokeilin Marttojen vauvasukkaohjetta, sitä pienempää. Jalkaterästä tuli mielestäni vähän turhan leveä, mutta toisaalta onhan niitä viisikiloisiakin vauvoja. Sukat menevät siis villasukkaprojektiin Vaasan Keskussairaalaan.

I knitted one pair of newborn socks following the pattern of the Martta Organization. The sole is a bit too wide but on the other hand there are bigger newborns, too. These socks are going to a charity project to Vaasa Central Hospital that I wrote about a week ago.

Pattern: Marttojen vauvasukka (only in Finnish)

Yarn: Novita Wool, green (332)

Needles: 3.0 mm DPNs

Size: NB, 70 cm

Pink mama

Sukkia vissiin taas. Olen aloittanut nykyisen romuhuoneen, tulevan kirjaston/ompelimon raivauksen. Yhdestä laatikosta löytyi kerä pirteänraidallista Seiskaveikkaa, joka pääsi miltei heti puikoille. Esikoinen katseli epäilevänä, kun kerroin neulovani isille uusia sukkia. Onneksi näistä tuli kuitenkin muutamaa numeroa pienemmät.

Socks again, who would have guessed? I've started cleaning our workroom, future library/sewing room. I found one skein of this pink striped yarn in one box and started immediately knitting socks. Our 6-year-old didn't know what to think when I told him I was knitting new socks for daddy. Luckily these turned out a few sizes smaller.

Pattern: basic socks
Yarn: Novita 7 Veljestä Raita, pink (870)
Needles: 3.5 mm DPNs
Size: EU 38
0.6 skeins

Työhuonetta raivatessani tajusin ilokseni erään asian: lankavarastot ovat huvenneet ja jopa aikamoista vauhtia! Muutostamme Helsingistä Vaasaan tuli kuukausi sitten kaksi vuotta. Kuorma-auton kyydissä oli tuolloin 14 laatikkoa lankaa eikä kyse todellakaan ollut mistään pienen pienistä laatikoista. Sain - ihan aiheesta - tästä hieman palautetta mieheltä, joka ei yleensä koskaan huomauta minulle joka puolella pyörivistä keristä (toisin kuin minä nalkutan ja jankutan laitteista, johdoista, urheilukamoista jne). 

Tänä päivänä lankalaatikoita on yhdeksän. Yhdeksän!

While cleaning I realized something: I don't have that much yarn anymore! It's been two years and one month since we moved from Helsinki to Vaasa. That day we carried 14 not-so-tiny boxes of yarn into the truck. My husband wasn't very pleased and really made me think of it.

Today I've got only nine boxes left. Nine!

Raakamaidosta

Saimme syksyllä olla mukana toimittaja Noora Shinglerin (Kemikaalicocktail) vetämässä testiryhmässä. Perheessämme on kaksi laktoosi-intolerantikkoa (minä ja esikoinen) ja raakamaidon testaaminen oli kiinnostanut minua jo pidempään. Kaupasta kantamamme maitotuotteet ovat aina luomua, mutta myös laktoositon sopii molemmille. Testasimme kuitenkin syksyn aikana kahden eri tilan raakamaitoa. Tuloksia ja paljon muuta on nähtävissä Silminnäkijä-ohjelmassa Pilattu maito Yle TV2:ssa ylihuomenna torstaina 21.2.2013 klo 20.00.

In fall we took part in a test group concerning raw milk. I and our oldest son have lactose intolerance and we can't have normal cow's milk that is sold in Finnish grocery stores and supermarkets. We need to buy lactose-free milk or organic milk, which we prefer. The program can be seen in TV this Thursday and it's hosted by journalist Noora Shingler, who writes a famous Finnish ecological blog called Kemikaalicocktail.

Uutta projektia

Laulun sanojen mukaan elämämme kulkee kriisistä kriisiin. Neulojalle voisi paremmin sopia projektista projektiin. Joulukuussa toimitin 59 sukkaparia mielenterveysongelmia poteville nuorille ja tänä vuonna on viimein kauan suunnittelemani vauvansukkaprojektin vuoro. Lukekaa lisää TÄÄLTÄ.

Lanka: Novita Nalle, vaaleanvihreä (joku vanha kerä, vyöte hukassa)

Puikot: 2.75 mm 

Koko: vauva

I'm starting a new project for knitters. The goal is to collect little socks for premature and newborn babies to Vaasa Central Hospital. Everyone is welcome to join in! The blog started for this project can be found HERE but it's only in Finnish.

Flora

Kuvauskurssi olisi kovasti tarpeen. Olen yrittänyt kuvata näitä lasiastioita jo monta päivää, mutta tässä on parhain tulos. Ei meinaa onnistua missään huoneessa, valossa tai mitään seinää tai pintaa vasten. Nyt annan periksi. Lasit ovat oikeasti puhtaita ja liitutauluseinä tasaisen musta.

I've tried to take an elegant picture of these treasures. I've taken so many photos but this is my best shot. The glasses are actually clean and bright and the blackboard wall is black. I give up. I could really need a course of photographing.

Pidän suuresti Oiva Toikan Florasta (1966). Lasit ovat mielestäni todella kauniita. Saimme kymmenisen vuotta sitten miehen mummolta seitsemän jalallista lasia, loput olivat jo särkyneet. Olen huolehtinut laseista todella varovaisesti, niitä on käytetty vain juhlatilanteissa eikä todellakaan pesty koneessa. En malttaisi antaa edes miehen tiskata niitä käsin, ettei häneltä vain pääse se kuuluisa "OHO!" Olen aina ajoittain ihaillut tätä sarjaa kirppareilla, mutta jättänyt silti ostamatta. Syitä ovat olleet joko väärä väri (haluan vain kirkkaita) tai liian korkea hinta (opiskeluaikoina). Viime vuonna ystäväni kuitenkin myi heillä ylimääräisinä pyörivät jalattomat lasit minulle pilkkahintaan. Olin tästä todella iloinen ja samalla hieman yllättynyt siitä, sillä ystävällänikin oli laseja jäljellä seitsemän.

I really like these Flora glasses (1966) by Oiva Toikka. We got seven glasses (on left) about 10 years ago from my husband's grandmother. That's all she had left. I've been taking a good care of them and haven't even let my husband wash them. Last year my friend sold me seven more glasses (in the middle) with a very fair price. I was very pleased a bit suprised about the amount of the glasses.

Viikolla kävin kirpputorilla. Päivällä minulle iski äkillinen hinku päästä tonkimaan pöytiä ja miehen palattua töistä kurvasin apajille. Yhdestä pöydästä löytyi ilokseni kirkkaita jälkiruokakulhoja, juuri niitä mitä olin kaivannutkin! Kantaessani niitä kassalle minua hieman huvitti, sillä arvatkaa monestako kulhosta saaliini koostui?

This week I felt I just had to go to flea markets. Look what I found - little dessert bowls that I had really searched for! Guess how many I got?

Löytyyhän näitä toki netin kirpparipalstoilta yms. Mikään ei kuitenkaan voita sitä riemua, kun löytää jotain kauan kaipaamaansa jostain nuhjuisesta nurkasta, kaiken romun keskeltä. Toisessa pöydässä olisi vielä ollut ihailemani kannu, mutta se sai toistaiseksi jäädä. Siitä olisi saanut kotiäidin palkkaan nähden pulittaa aivan liikaa ja toisaalta - onpa taas jotain odotettavaa ja kaivattavaa.

These can easily be found from 2nd hand web shops but it's nothing compared to the feeling you get when you find something from a flea market, surrounded by carbage etc. Next I'll be looking for a jug.

me&i

Meillä oli tammikuun lopussa me&i-kutsut kuten varmasti monella muullakin. Kutsut olivat vasta toiset minun emännöimäni, vaikka kekkereillä olen juossut vuodesta 2007. Välillä olen tilannut enemmän vaatteita, välillä vähemmän. Äitien mallisto ei tällä kertaa kovasti miellyttänyt silmääni. Harkitsin kyllä valkoisten polvihousujen tilaamista, sillä viimevuotiset mustat olivat koko kesän todella ahkerassa käytössä, mutta ehkä valkoinen väri olisi kuitenkin ollut vähän turhan arka. Lapset, tai pääasiassa esikoinen saivat kuitenkin jotain. Keltaisiin autopaitoihin ihastuin välittömästi ja tilasinkin molemmille samanlaiset. Canvas-housut ovat järjestyksessä kolmannet ja hyväksi havaitut. Tarkkasilmäiset saattavat päätellä kuvasta jotain ;)

I had a me&i-party in the end of January. I've been buying these clothes since 2007 and really like them. This time I didn't find anything for me - but that's okay because I don't really need anything. But our children got something, especially our 6-year-old. If you look at this picture carefully you might figure out something ;)

En taaskaan muistanut ottaa kuvaa syömingeistä pöydän ollessa koreana liinoineen kaikkineen, mutta tässä pippaloiden jälkeen napatut pikakuvat. Teen paljon suolaisia piirakoita, tällä kertaa lohi-tomaattipiirasta sekä feta-paprikaversiota.

I baked salmon-tomato pie and feta-vegetable pie for our guests.

Pihassamme on kaksi erittäin tuottoisaa viinimarjapensasta, joiden satoa on tullut hyödynnettyä useasti.

..and redcurrant pie with vanilla sauce...

Mud cakea ja Rocky Roadia.

...and mud cakea and Rocky Road.

Kiitos vieraat! Toivottavasti tekin löysitte kivoja vaatteita.

Thank you, guests! Hope you found nice clothes, too.

The bedspread, finally!

Päiväpeitto esikoisen sänkyyn odotutti itseään kauan. Poika ehti muistuttaa sitä monet kerrat ennen kuin äiti sai peiton valmiiksi. Jahkailin ensin monta kuukautta virkatun isoäidinneliöpeiton perään - vai tekisinkö palat sittenkin jollain muulla ohjeella, tai jopa ohjeilla? Selasin kirjahyllystäni löytyvää 200 virkattua ruutua varmaan tuhannen kertaa. Lopulta tulin siihen tulokseen, että ompelen peiton, sillä en halua lakanoiden näkyvän virkkausten väleistä. Sitä paitsi - voinhan silti tehdä lankaisen versionkin, mutta torkkupeitoksi, vaikka itse päiväpeitto olisi ommeltu.

It took me so long - too long - to finish a bedspread for our oldest son. He reminded me about it many times but all I did was just hem and haw in the making of the decision. I thought about crocheting a blanket or sewing one. Finally I decided to sew it - and maybe crochet another for nap times ;)

Seuraava ongelma oli värien valinta. Kauniita kankaita ja kuvioita on aivan liikaa ja käytin viikkoja klikkailemalla kangaskauppojen sivuja. Kysyin välillä mielipidettä esikoiseltakin, mutta valitettavasti (huh) mistään ei löytynyt Robin Hood -kangasta. Hahmon piirtämiseen ja applikoimiseen en uskaltanut ryhtyä. Pyörittelin mielessäni monia sävyjä, mutta en saanut päätettyä mitkä värit peittoon parhaiten sopisivat. Lopulta minuun kolahti eniten alla oleva puukuvioinen kangas, joka sopii esikoisen huoneeseen kuin nenä päähän. Toiseksi puoleksi tilasin värikästä leijonakangasta, mutta postipojan juostua tänne päin fkangas näyttikin liian lällyltä tulevan koululaisen huoneeseen. 

Next I worried about the colours. There are so many beautiful shades and fabrics in web stores and I spent many nights clicking from one to another. First our son wanted a Robin Hood bedspread but (Thank God) I was not able to find a fabric with that green little character. Finally I found this this amazing fabric with rowans. 

Harkitsin myös tilkkupeittoa, mutta sekin unohtui puukankaan myötä. Toiseksi puoleksi valikoitui lopulta kesällä alesta hamstraamani ruskeapohjainen Marimekon Muija, jota olin säästänyt jotain erityistä varten. 

I also thought about sewing a patchwork but when I remembered this lovely brown Muija from Marimekko, the decision was made. 

Kankaat muhivat työhuoneessa vielä muutaman kuukauden odottaen rouvan keräämää rohkeutta. Jostain syystä pelkäsin, että projekti olisi aivan liian vaikea ja monimutkainen. Todellisuudessa peite valmistui kahdessa päivässä, kahden suht nopean ompelutuokion jälkeen. Vaikeinta projektissa oli kahden kankaan ja vanulevyn sullominen ompelukoneen alle. Kanttinauhaan en ole koskenut yläasteen tekstiilityön tuntien jälkeen enkä varmasti ommellut sitä mitenkään oikeaoppisesti, mutta siisti tuli reunuksestakin.

Fabrics: Pihlajat by Marie Perkins, Robert Kaufman and Muija by Maija Isola, Marimekko (1968)

Others: orange bias tape (don't remember where), wadding from Eurokangas

190 cm * 95 cm

Esikoinen ihastui peittoon suuresti. "Äiti, nää viinirypälepuut on tosi hienoja."

Our six-year-old liked his new bedspread very much. "Mommy, these grape trees are so cool."

Peitto ehtinee olla muutaman kuukauden kuusivuotiaan käytössä. Teimme juuri erinomaiset kaupat käytetystä, mutta todella hyväkuntoisesta Muuramen Jungmannista. Siihen on tarkoitus hankkia kesällä parvipalat ja siirtää pikkuveli Jollaan parven alle. Isompi sänky tarvitsee siis isomman päiväpeiton!

 

Pikkuvelikin tykkää uudesta peitteestä kovasti.

Little brother likes this new bedspread very much, too. 

Peppi socks

Esikoisella tuntuu aloittelevan kasvuspurttia ja päätin samantien neuloa muutaman uuden sukkaparin hänellekin. Tässä ensimmäiset. Peppi-kuviota (vai onko tälle joku virallinenkin nimi?) on yhdessä vähän isommassakin projektissa, josta pitäisi vielä puristaa viimeiset sentit kasaan. Tykkäsin kuviosta niin paljon, että halusin kokeilla sitä sukkiinkin.

I think our six-year-old is taking a growth spurt so I started knitting him some new socks. Here are the first ones. I really like these Peppi (Pippi Långstrump) stripes and have used that technique in a bigger project that I'm hoping to cast off soon.

Pattern: basic socks with Peppi stripes

Yarns: Four Seasons Gründl Hot Socks Fashion, turquoise (47), Novita Nalle Aloe Vera, yellow (268) and Novita Nalle, light green (some very old skein)

Needles: 3.0 mm DPNs

Size: EU 31-32

0.5 skeins + 2*0.05 skeins

Pikkuveli, ikää vuosi ja kaksi kuukautta, on alkanut yhtäkkiä nukkumaan 10 tunnin yöunia. Omassa sängyssään. Muutaman yön jälkeen äidillä alkavat olla toiveet korkealla. Ehkä minulla on jatkossa enemmän aikaa ja voimia kaikenlaiselle nysväämiselle ja näpertämiselle. Tai ehkä tätä ei pitäisi sanoa ääneen...

Our little brother (1 year 2 months) has started to sleep 10 hours a night. In his own bed. My hopes are getting higher and higher. Maybe I'll have more time to knit and sew in the future. Or maybe I shouldn't say this out loud...