Laskosverhojen ompelusta

Olin viime syksynä Vaasa Opiston sisustusompelukurssilla. Olen saattanut mainita siitä jo useammankin kerran, mutta tuotokset ovat silti jääneet esittelemättä. Uuden kodin ostosta tulee kesän aikana kuluneeksi jo kaksi vuotta, mutta verhoja odoteltiin pitkään. Revimme rempan yhteydessä pois vanhat nipsukiskot etupaneeleineen ja aikani pähkäiltyäni totesin laskosverhojen olevan osaan huoneista paras ratkaisu. 

Seuraavaksi mietinkin sitten kuukausitolkulla sopivia kankaita. Meidän makuuhuoneeseemme on tarkoitus tulla yhdelle seinälle vihreäsävyistä Tapettitalon Auringonkukka-tapettia, joka on muhinut komeron ylähyllyllä jo (liian) pitkään. Muut seinät on maalattu vaaleanvihreällä, jonka sävy on napattu tapetista. Kalusteet ovat ainakin toistaiseksi valkoisia, mutta huoneeseen on tulossa vielä keltainen tuoli ja keltainen pieni pöytä, kunhan ne ehtivät saada maalia pintaansa. Mietin alkuun erilaisia keltasävyisiä kankaitakin ikkunaan, kunnes iskin silmäni Marimekon limeen Muijaan. Sitä oli pakko saada, mutta kesämyynnissä olevan kankaan metsästys osoittautuikin vähän vaativammaksi hommaksi. Lopulta kangasta löytyi muistaakseni yhdestä Turun liikkestä, josta ystävällisesti lähetettiin minulle neljän metrin pala.

Työhuone eli romuhuone, tuleva ompelimo taikka kirjasto on yhä eniten keskeneräisin huoneemme. Poistimme sieltäkin muuton yhteydessä persikkaiset tapetit kukkaboordeineen, maalasimme katon uudestaan valkoiseksi sekä vaihdoimme laminaatin kirsikasta vaaleaan tammeen (nämä teimme kaikissa huoneissa). En vain ole vieläkään keksinyt mitä väriä haluaisin seinille. Verhokankaaksi valikoitui kuitenkin yksi suosikeistani, Marimekon Siirtolapuutarha. Kalusteet ovat lähes kaikki valkoisia ja lattialle on tulossa kaksi virkattua, mustaa mattoa. Kunhan nekin joku päivä ehtivät.

Mutta ompeluun. Olin etsinyt netistä laskosverhojen ompeluohjeita jo aiemmin, mutta kaikki tuntuivat syystä tai toisesta nostattavan hien pintaan. Lopulta päädyin menemään ihan kurssille, jotta en suotta pilaisi arvokkaita kankaita ja muita materiaaleja. Yhden verhon tehtyäni tajusin kuitenkin ettei tämä mitään rakettitiedettä olekaan ja loput sujuivat kuin se kuuluisa lastenleikki. Alla on siis listattu yksinkertaiset ohjeet verhojen ompeluun sekä tarvikkeisiin - lähinnä muistiin itseäni varten, mutta kiva jos näistä on apua muillekin.

Tarvikkeet (osa Kallion Kaihtimesta Vaasasta, osa kurssin ohjaajalta Tea Jousmäeltä, Ompelimo-Verhoomo Willa Wasan omistajalta):

- tarrakisko (sen pituinen minkä verhostakin haluat, kiinnitetään seinään), seinäkiinnikkeet (kapeaan verhoon kaksi, leveämpään kolme), narulukko (yksi per verho), naruohjaimet (jokaisen lenkkinarun kohdalle yksi, paitsi narulukon kohdalla ohjainta ei tarvita), verhon leveydeltä litteää puurimaa (leveys/paksuus 2 cm)

- tarranauhan pehmeää puolta (saman verran kuin tarrakiskonkin pituus), lenkkinauhaa sekä niihin pujotettavat narut

(- puuhelmiä narujen alaosiin, myös teipit kuulemma käyvät)

Lenkkinauhaa...

...sekä niihin pujotettavat narut

- kangasta ( leveys 6 cm enemmän kuin verhon leveys, pituutta 22 cm enemmän)

- ompelulankaa

- silitysrauta ja -lauta

Suoraa ommelta kummempaa ei koneelta tarvita. Ompelijalta vaaditaan pitkää pinnaa ja hermoja sekä tarkkaa silmää. Saumojen on oltava viivasuoria, jo puolen sentin heitto aiheuttaa helposti vinosti nousevaa verhoa. Vaikeinta minun mielestäni oli liukkaan lenkkinarun ompeleminen siististi. Ensimmäistä verhoa ommellessa kävi mielessä, että tämä olisi huomattavasti helpompaa pystyraidallisella tai ruudullisella kankaalla.

 OMPELUOHJEET:

- pese kangas, ei tarvitse vielä silittää

- leikkaa kangas oikeankokoiseksi (hulpiot pois!) eli jätä molempiin sivuihin 3 cm saumanvarat, yläreunaan 1 cm ja alareunaan 21 cm

- silitä sivujen saumanvaroiksi 3 cm (ei ole pakollista, mutta ainakin minua helpotti huomattavasti)

- kiinnitä nuppineulaamalla lenkkinauhaa molempien sivujen saumanvarojen päälle siten, että lenkit ovat samassa kohtaa molemmissa reunoissa (alareunan viimeisiin 21 cm:in ei tarvita lenkkinauhaa)

- ompele lenkkinauhat huolellisesti kiinni molemmista reunoistaan (HUOM! Varo nauhan kiristymistä, käytä pidempää pistoa)
- kiinnitä ja ompele leveämpään verhoon tasaisin välein kaksi lenkkinauhaa myös keskelle (eli yht. neljä), kapeampaan verhoon riittää vain kaksi nauhaa eli yksi per reuna (esim. kuvan Siirtolapuutarha-verhon leveys on 126 cm ja verhossa on neljä lenkkinauhaa naruineen - alimman kuvan Muija-verhon leveys on 66 cm ja siinä on vain kaksi lenkkinauhaa)

- käännä yläreunasta 1 cm (silittämällä), ompele tarranauhan pehmeää puolta 0.5 cm:n päähän reunasta (suoraa ommelta tarranauhan molempiin reunoihin)

- käännä alareunasta ensin 1 cm ja sitten 20 cm
- ompele taitoksen yläreunaan 4-5 cm kuja ja pujota puurima sen sisälle

HUOM! Alla olevasta kuvasta näkyy mihin asti lenkkinauhaa kannattaa ommella eli ihan hitusen tuon taitteen alle. Toisaalta verhosta tulee siistimmän näköinen, jos jatkaa suoria ompelia vielä nauhan päättymisen jälkeenkin, ihan verhon alareunaan asti. Ennen alareunan taitoksia!

Kiinnitä verho tarrakiskoon ja napsauta toiseen reunaan narulukko. Kiinnitä myös naruohjaimet paikoilleen, täsmälleen lenkkinauhojen kohdille. Pujota narut lenkeistä, sido alapäihin esim. sopivan värinen puuhelmi kuten minä tein, tai eiköhän tähänkin löydy joku sopiva osa alan liikkeistä. Pujota jokainen naru jokaisesta naruohjaimesta ja lopuksi narulukosta. Varaa roikkumaan jäävään narua sen verran kuin haluat, ts. mihin yletyt kurkottamaan verhon ollessa alhaalla. Pujota jälleen narut (isomman) puuhelmen läpi ja tee solmu.

VALMIS!

Oikeakätisenä kiinnitin kaikki narulukot verhojen oikeisiin reunoihin. Tämän pinnasängyn vieressä olevan verhon kohdalla se ei välttämättä ollut paras ratkaisu.

 

Ohjeiden on tarkoitus olla helpot ja selkeät. Kysymyksiä saa ilman muuta esittää, mutta kehotan rohkeasti kokeilemaan! Lisäinfoa saa varmasti kaihdinliikkeistä.

Vacation scarf

Vissiin sitten taas huivia. Monimutkaisiin kuvioihin ei näköjään tämä raskausdementtinen kahden lapsen äiti tällä hetkellä kykene. Tämän tikutin viime viikolla Italiassa. Loppulomasta tuntui etten ollut tehnyt muuta kuin juossut jälkikasvuni perässä, mutta kait sitä on vähän istuttu paikoillaankin, sillä huivin lisäksi sain myös luettua yhden kirjan. 

En jaksanut tällä kertaa enää neuloa saman kaavan mukaan, vaan tein lisäyksiä miten mieli teki. Tarkoituksena oli saada vähän enemmnä leveyttä etuosaan ja siinä mielestäni onnistuin hyvin. Pingottaminen ja kuvaaminen olivat vähän hankalaa, mutta uskokaa pois: hyvä tästä tuli. Huivi asettui kivasti kaulalle.

Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun neuloin Noroa. Olen ostanut itselleni kaksi kerää joitakin vuosia sitten suurista tenteistä selvitessäni. Toisesta piti ainakin tulla raitapolvisukat jonkun ruskean langan kanssa, mutta saas nyt nähdä. Ihanaa neulottavaa tämä joka tapauksessa oli, lanka suorastaan soljui sormien välistä eikä tuntunut nihkeältä kuumemmallakaan kelillä. Heti ensimmäisten rivien jälkeen totesin, että on tämä kyllä hintansa arvoista.

I knitted this triangle scarf last week in Italy. This was my first project with Noro and I absolutely loves the yarn!

Pattern: my own

Yarn: Noro Silk Garden Sock (S258)

Needles: 4.0 mm

1 skein

Jottei vaan tulisi pulaa värikkäistä huiveista, niin viimeinen vironvillakerä on tietysti jo puikoilla ja eilen ostin yhden uuden tuttavuuden paikallisesta lankakaupasta. Lanka on Shoppelin puna-oranssi-turkoosia Crazy Zauerballia ja sen vyötteessä olisi voinut lukea minun nimeni. Todellinen herätysostos siis, ja niin ihana, että tekisi mieli nukkua kerä posken alla.

Kudontakurssi on myös ohitse ja keittiön lattiaa koristaa mitä kaunein räsymatto. Siitä ja yhdestä isosta ompeluprojektista lisää sitten seuraavan kerran, kun maltan hetkeksi istahtaa koneen ääreen. Tällä hetkellä päivät kuluvat poikien kanssa enimmäkseen tuolla pihan puolella ja voi jestas mitä satoa meille onkaan tulossa! Olen myös ahkerasti käynyt tyhjäämässä Plantagenin kesäkukkatarjontaa. Mutku ei niitä vaan voi vastustaa!

One more rainbow shawl

Tarvitsin parin viikon takaiselle Helsingin junareissulle esikoisen kanssa jotain helppoa neulottavaa. Onneksi minulla on jemmassa muutama sopiva kerä tällaisia juttuja varten. Sellaisia, jotka eivät vaadi montaa kerää tai tarkkaa ohjeen lukemista. Vielä parempi, jos saman projektin on toteuttanut jo kerran, tai tässä tapauksessa kahdesti. Neuloin taas yhden version tutusta huivista ja jopa samalla langalla kuin kerran aiemmin. Samalla sävylläkin, mutta onneksi mikään näin riemunkirjava ei voi olla tylsää neulottavaa!

One more version of this lovely and super easy shawl. I just love the colours!

Pattern: Boneyard Shawl by Stephen West (Ravelry)

Yarn: Mitmevärviline maavillane lõng

Needles: 5.0 mm

1 skein

Viime vuonna neulottu huivi meni esikoisen kummitädille 30-vuotislahjaksi. Ilokseni olen havainnut sen olleen käytössäkin monet kerrat, on kuulemma ollut pidetty ja pidetty. En vielä tiedä pidänkö uuden version itselläni vai säästänkö senkin jollekin lahjaksi. Minulla kuitenkin on jo yksi erittäin värikäs kolmiohuivi, ja ennemminkin kaipaisin joko punaista tai pinkkiä. Kenties yhden samanlaisen huivin aion kuitenkin vielä tikuttaa, sillä ensi viikolla tarvitsen sopivaa lentokoneneulottavaa ja vironvillaa on vielä yksi kerä jäljellä. Eri sävyä sentäs!

Mattoprojektikin on viimein päässyt vauhtiin. Loimet on viimein luotu ja pujoteltu kangaspuihin. Paukuttelen kuteita raidoiksi kolmena iltana viikossa Vaasa Opiston kellarissa enkä yhtään vaivaa päätäni sillä, kuinka mies saa taistella kotona puolitoistavuotiaan kanssa nukkumaanmenosta. Kuusivuotias onneksi sammuu aina kuin saunanlyhty. Mutta matosta lisää sitten, kun on valmista työtä voi esitellä. Olen yrittänyt kuvata välivaiheita useaan kertaan.

I've also started a new course where I go three times a week. But more of it later when the rag rug is finished!

A rose on the grave...

... for my grandmother on Mother's Day 2013. I had an idea to knit her a rose every birthday, Mother's Day, Christmas and so on.

Pattern: Time for roses by Ninuska
Yarn: Novita 7 Veljestä Raita, pink (870)
Hook: 4.0 mm
0.1 skeins

 "Mun äiti on paras koska se synnytti mulle pikkuvelien.", luki tämän päivän kortissa.

"My mother's the best because she gave me a little brother." - Mother's Day card this year.

Signs of spring

Omenapuun oksia neljän sisäpäivän jälkeen.

Wool padding for a kicksled

Otin alkuvuodesta tavoitteekseni viimeistellä mahdollisimman monta keskeneräistä projektia ennen elokuuta, jolloin perheen viidennen jäsenen olisi määrä saapua. Ihan hyvin suunnitelma onkin lähtenyt käyntiin, sillä olikohan tämä jo jopa seitsemäs päätelty työ eikä nyt ole kuin vasta toukokuu? Tontut kyselivät tarvetta potkukelkalle jo hyvissä ajoin ennen joulua ja kun ilmoitimme ilomielin ottavamme sen vastaan joko mustana tai keltaisena, kaivoin lankalaatikoistani esille kaksi kerää värikästä Wendy Fusionia, jotka jonain Helsingin vuonna ostin Käsityömessuilta. En enää muista oliko minulla ostohetkellä näille joku visiokin jo mielessä, mutta ainakin se oli jo päässyt unohtumaan. Hieman ennen joulua aloitin kuitenkin pyllynlämmikkeen virkkauksen potkukelkkailua varten. Ilokseni sain kerät käytettyä kokonaan, solmimisnarut vain ketjusilmukoin Isoveljen jämistä.

At the beginning of this year I decided to finish as many unifinished projects as I can before August and the birth of our third child. This is probably my seventh forever project that I finished so I guess I'm doing okay? We got a kicksled for a Christmas present and I thought about crocheting a blanket for it. I had bought two skeins of this lovely Wendy Fusion many years ago and they were perfect for this project.

Pattern: granny square

Yarn: Wendy Fusion, saffron (154), Novita Isoveli, lime (334)

Hook: 6.0 mm

2 skeins (double yarn)

2nd hand shopping

Olin odottanut eilistä päivää kauan. Pidän leipomisesta ja teen paljon suolaisia piirakoita, mutta olen jo kovasti kaivannut niihin jotain vaihtelua. Ilmoittauduin Vaasa opiston voileipäkakkukurssille, mutta paikan päällä se yllättäen peruuntuikin. Harmi, mutta onneksi päivästä tuli kuitenkin erinomainen monella tapaa. Tunnistin kurssilaisten joukosta mm. yllättäen Stiinan, jonka ihanaa blogia olen viime kuukausina lueskellut. Kävin kirjastossa katsomassa löytyisikö sieltä mahdollisesti paria kaipaamaani romaania (molemmat olivat hyllyssä!), vietin rauhaisan tovin lehtienlukusalissa suklaalevyn kera ja suuntasin lopuksi vielä parille kirppikselle. Saldona oli monta pientä kivaa ostosta, jotka hädin tuskin sain yhdellä kertaa kannettua sisälle. Mm. yläkuvan pieni vaasi, josta tulee valkosipulipurkkimme. Lasipurkille olisi montakin eri käyttötapaa. Oranssin, takuulla käyttämättömän liinan kursin ehkä yhteen tyynynpäälliseen, jos maltan. Kiva se olisi pöydälläkin, mutta kuopus ei kuitenkaan olisi siitä samaa mieltä.

Lastenkirjat olivat kuitenkin tämänkertaisen reissun parhaimmat löydöt. Mummuni haudattiin viikko sitten ja ikävä on ollut musertava. Eilen alkoivat jälleen kyyneleet valua, kun yhdessä pöydässä oli tutunnäköinen kirja, jota mummu luki minulle ja siskolleni noin 25 vuotta sitten. En tiedä missä vanha pyöräretkikirja nykyään on, mutta repalainen se ainakin lienee. Enkä tiennyt sarjaan kuuluvan muitakin osia, mutta illalla luin nämä kaksi esikoisellemme.

Hautajaishuivia en saanut valmiiksi. Pitelin sitä käsissäni ja tavasin ohjetta, mutta neulominen tuntui ylivoimaiselta. Äitienpäiväksi aion kuitenkin virkata mummulle, innokkaalle käsityöihmiselle, kukkia haudalle.

Baby socks

Pattern: basic baby socks
Yarns: Novita Nalle, multicoloral (877), some old green yarn
Needles: 3.0 mm DPNs
Sizes: NB


All for a charity project.

Plants

Äitienpäiväkukat vietiin menneenä viikonloppuna, ne nimittäin kasvoivat jo hurjasti yli tukikeppiensä. Monia muitakin saisi kovasti vaihtaa isompiin ruukkuihin. Mm. kirsikkatomaatit (yläkuva) olivat viikonloppureissun aikana saaneet hurjasti lisää mittaa ja viimeinkin myös vihannespaprikat näyttävät elon merkkejä. Onhan sentään jo toukokuu!

Multicoloured socks

Pattern: basic socks
Yarn: Novita Nalle Colori, multicoloured (877)
Needles: 3.0 mm
Size: EU 38
0.5 skeins

Äidin junasukat. Olin säästänyt tätä värikästä kerää matkaa varten, jolloin mukaan ei jaksa raahata monen sorttista lankaa saati ohjelappusia. Sukat neuloontuivat melkein kokonaan kahdella pidemmällä junamatkalla välillä Pännäinen-Helsinki ja Helsinki-Vaasa - ja pystyin samalla huoletta tekemään puuhakirjoja esikoisen kanssa. Loppukerästä tullee vauvansukkia sairaalaan.

Relief!

Ravelryn mukaan olen aloittanut tämän projektin viime vuoden joulukuussa. Näiden piti neuloontua nopeasti joululahjoiksi miehen veljelle ja vaimolleen. Alku sujui hyvin, kunnes meille iski kova flunssa. Sitä seurasivat enterorokko (kolmella), voimakas raskauspahoinvointi (yhdellä), parvorokko (kahdella, minä ilmeisesti sittenkin säästyin siltä), flunssa (kolmella), vatsatauti (neljällä) sekä flunssa ja kuume (neljällä). Väliin mahtui vielä kaksi sairaalareissua (sillä raskaana olevalla). Joululahjoiksi näitä ei siis enää kehtaa otsikoida, eikä ainakaan häälahjoiksi (vielä enemmän myöhässä) tai tupaantuliaislahjoiksi (vielä, vielä enemmän myöhässä). Valmista kuitenkin tuli, vaikka usko meinasi jo loppua. 

According to Ravelry I started these cabled pillow cases last December. They were going to be Christmas presents for my husband's brother and his wife. They started out fine but we didn't. At first we had flu (three of us), then hand, foot and mouth disease (two), flu (three), stomach flu (four) and flu and fever again (four). The pregnant one was also treated in hospital - twice. So these might not be called Christmas presents anymore but finally I was able to finish them.

Pattern: Neulottu tyyny palmikkoneuleesta by Minna Metsänen, Yhteishyvä (only in Finnish)
Yarn: Novita Kelo, beige (647)
Needles: 7.0 mm
Size: 40 cm x 40 cm
Others: inner pillows from Jysk, wooden buttons from Ompelukoneliike Halonen Ky
(almost) 5 skeins

Ohje on helppo, ja kyllähän sitä paksulla langalla posottaa. Sen verran sitä muokkasin, että tikutin toiselle puolelle nappilistat. En kertakaikkisesti ymmärrä tyynyjä, joiden päällisiä ei saa välillä pesuun. Ei sopisi ainakaan tälle lapsiperheelle.

Ostin myös omaa tyynyä varten keltaista Keloa. Täytynee miettiä jotain uutta palmikkokuviota sitä varten, sillä kolmatta samanlaista tyynyä en enää jaksa tehdä. Saumaton sen ainakin pitää olla..!

The pattern was easy, I just added buttons. I also bought three skeins of yellow Kelo for us. They will be a cabled pillow case too some day but definitely seamless..!

9,8 kg

Olen menossa ensi kuussa Vaasa Opistolle kutomaan pitkää raitamattoa keittiöön. Trikookuteet ovat Matto- ja kudemyymälä Pukkilasta Jurvasta. Mustista yli puolet jäi kuvan ulkopuolelle. Niistä tulee myös kaksi pyöreää, virkattua mattoa työhuoneeseen, kunhan vaan saisin mallit päätettyä. Pitkääkin mattoa olen suunnitellut jo muutosta asti eli reilu puolitoista vuotta. Nyt on viimeinkin värit päätetty enkä malttaisi odottaa maton valmistumista (sekä niitä rauhallisia iltoja, kun saan vain heilutella kangaspuita opiston kellarissa eikä kukaan roiku lahkeessa ja inise äitiä).

Rag rugs to be.

Sävyt ovat kirkkaassa auringonpaisteessa vähän hailakat, mutta luonnossa niissä on todella VÄRIÄ, kuten kaipasin. Suuret kiitokset avustajalle, joka ystävällisesti valitsi pyytämäni sävyt ja raahasi säkin Vaasaan!

PS: Arvatkaa muuten onko yksivuotiaasta riemukasta hakea keriä äidin jemmasta ja heitellä niitä ympäri lattioita? Voi sitä riemunkiljuntaa, kun pikkuveli ehtii kerävarastolle äidin huomaamatta. Valitettavasti myös kuusivuotias innostuu asiasta yhtä lailla.

Gift socks

Näiden sukkien neulomisessa kesti ja kesti. Malli ei ole vaikea eikä lanka ohutta, mutta meillä sairastettiin ihan tosissamme (taas). Viimein sukat on kuitenkin päätelty ja ojennettu päivänsankarille. Hyvät niistä mielestäni tulikin - tarpeeksi napakat ja palmikot ovat siistit. Niiden ohje on Neulo ja nauti -kirjasta, reunustettuna kahdella nurjalla silmukalla. Kantapää on vahvistettu (nurjalta), varressa on pääosin 3 o 2 n -joustinta. Sukat on neulottu kärjestä ylöspäin. 

Pattern: my own, cables from the book Neulo ja nauti (Sticka mera) by Hammerskog, Wincent & Westman (2009)
Yarn: Novita 7 Veljestä, turquoise (350)
Needles: 3.5 mm DPNs
Size: EU 38
0.7 skeins

These were a birthday present for a friend.

Hyvän Mielen Sukkia

 Muistatteko vielä viimevuotisen Hyvän Mielen Sukat -keräyksen? Värikkäitä villasukkia joululahjoiksi psykiatrisessa sairaanhoidossa oleville lapsille ja nuorille. Nyt on alkamassa keräyksen kolmas vuosi, toinen täällä Vaasassa. Viime vuonna sain toimittaa 59 kaunista sukkaparia Huutoniemen sairaalan lasten- ja nuortenpsykiatrian osastoille, missä ne otettiin iloiten vastaan. Siljan käynnistäessä keräystä uudestaan otin minäkin yhteyttä tutuille osastoille ja yllätys, yllätys! Sukille löytyy kovasti käyttäjiä tulevanakin talvena.

Säännöt ovat lyhykäisyydessään hyvin yksinkertaiset: sukilla ei ole muita laatuvaatimuksia kuin iloiset värit. Neulottehan mieluiten sukkiin tarkoitetusta villasekoitelangasta, ja mahdollisten allergioiden kannalta toivon, ettei sukissa tietenkään olisi kovasti eläinten karvoja tai voimakkaita hajusteita. Vaasassa sukkien saajat ovat 6-18-vuotiaita, voin vielä lähempänä joulua varmistella tarkemmin minkä kokoisille sukille juuri silloin olisi tarvetta.

Koska toimin kesän aikana vauvansukka-projektin kerääjänä, toivoisin Hyvän Mielen Sukkia toimitettavan minulle vasta syyskuun alusta. Vaasan osalta keräys päättyy itsenäisyyspäivän tienoilla. 

Tervetuloa siis mukaan neulomaan sukkia, jotka menevät takuulla hyvään tarkoitukseen. Kaikki sairaalahoidossa olevat lapset ja nuoret eivät välttämättä saa mistään muualta joululahjoja.

I'm taking part in a charity project. We're collecting colourful socks as Christmas presents for children and young people who have to stay in a hospital because of their mental health issues. Socks can be delivered to me from September to December.

New life

Sunflowers (or actually just half of them).

Salad and broccoli.

Chili.

Sweet basil.

Oregano.

Someone's life ends but something new starts to grow.

I'm knitting a scarf for my grandmother's funeral. Baby's kicking.

For children

Esikoinen sai sänkynsä päälle uuden tyynyn. Tai oikeasti päällinen on valmistunut varmaan pari vuotta sitten, mutta olin unohtanut sen kangaslaatikkooni. Samasta kankaasta olen aiemmin ommellut meille myös lorukorttipussin. Tyynyn takana on neljä painonappia, joiden painamista tuolloin harjoittelin. Hyvin se meni, mutta enpä ole muistanut moisia pihtejä sen jälkeen.

Laatikosta löytyi toinenkin unohtunut tyynynpäällinen. En muista enää yhtään mistä olen tämän kankaan hankkinut, mutta saumuroin siitä kuitenkin tyynyn viime syksyn sisustusompelukurssilla (mistä tulikin mieleeni, että kurssin päätyöt on yhä esittelemättä). Tyynyn alareunassa on valkoinen piilovetoketju. En vain ole varma pidänkö (enää) tästä kankaasta, se on minun makuuni turhan lapsellinen.

Esikoisen huoneeseen muutti jotain PaaPiilta. Tarra, johon ihastuivat molemmat lapset. Etenkin yksivuotias käy osoittelemassa sitä monta kertaa päivässä ja polkee riemuissaan jalkaa vieressä. Kuvasta poiketen kettu on kirkkaanoranssi eikä punainen.

Cookies

Ovi oli tuskin kolahtanut lauantaina miehen lähdettyä, kun esikoinen jo tuli viereeni kiehnaamaan ja kysymään, että mitä tänään leivottaisiin. Ei niin, että me leipoisimme aina isiltä salaa, vaan kahdenkeskisistä ajoista on muodostunut meille joko lukemis-, askartelu- tai leivontatuokioita. Olin siis osannut jo varautua tähän, joten kun perheen vanhin suuntasi taas kohti kuntosalia ja pienin koisasi tyytyväisenä vaunuissa ulkosalla, kaivoin viikolla ostamani leivontatarvikkeet kaapista. 

Keksejä on sitten mukava leipoa. Taikinat ovat usein helppoja ja herkullisia eikä niiden tekemiseen tarvita kovin montaa työvaihetta. Esikoisesta on kehittynyt taitava pilkkoja, jolle uskaltaa jo antaa terävimmänkin puukon. Sähkövatkaintakin kuusivuotias osaa hyvin käyttää itse, mutta usein hän haluaa kuitenkin hoitaa pilkkomiset ja minä hoidan sillä välin muun osan taikinasta.

Tällä kertaa testasimme (taas kerran) jotain omasta (p)ajasta -blogista: Daim-keksejä. Emme tainneet poiketa ohjeesta sen kummemin kuin tekemällä taikinan tuplana ;) Voi oli voita (luomua), sokeri luomuruokokidesokeria kuten yleensä, kaakao Cocovia ja suklaa Fazerin tummaa. Minä en joutunut edes sotkemaan käsiäni, sillä esikoinen pyöritteli keksit pelleille sillä aikaa, kun keräsin aineet takaisin kaappeihin ja siivosin astiat koneeseen.

Uunista tulleet herkkupalat maistuivat täydellisiltä. Mieskin on tainnut jo tottua keittiöstä leijailevaan hyvään tuoksuun viikonloppuisin, ja tuli tänäänkin kovasti nuuhkien ja hymyillen takaisin kotiin. 

Mutta. Yksi ongelma kekseissä vain oli. Ei, eivät ne vielä loppuneet, päinvastoin. Minulle ja esikoiselle laktoosi tuottaa ongelmia. Tumma suklaa sopii molemmille. Vatsaoireemme kaiketi johtuivat siis Daim-rakeista. Se on kyllä kummallinen tuote. Minä voin syödä Daim-patukoita, mutta rakeista vatsa alkaa turvota. Olen hurjan allerginen myös manteleille ja pähkinöille, mutta patukat tai rakeet eivät saa kurkkuani turpoamaan. Sen sijaan ne pusseissa myytävät, karkkipapereihin käärityt pienet Daim-palat saavat minut välittömästi tarvitsemaan lääkitystä. Aivan kuin Daimeja tehtäisiin useammalla eri reseptillä. Onko muilla vastaavia kokemuksia?

* *

Sunnuntaina päätimme kokeilla pitkästä aikaa kääretortun tekemistä. Sekin on helppoja ja yksinkertaistaista, ja sopii siis lapsen kanssa leivottavaksi. Noudatin hyvin pitkälle stiinapauliinan ohjetta. Hyvää tuli, mutta pidän kyllä itse enemmän rahkatäytteistä, mieluiten marjojen kera. Pohjataikina olisi myös voinut olla pienempi, sillä tämän kokoisesta tortusta riittää nelihenkiselle perheelle vähän liikaa syötävää. Tai oikeastaan kolmihenkiselle, sillä tämä tiukkis-äiti ei vielä anna yksivuotiaalle herkuiksi mitään maissinaksuja kummempaa.

Not my cup of tea

Olin haikaillut uuden pipon perään, punaisen ulkoilutakkini seuraksi. Päätin kerrankin poiketa tavanomaisista värivalinnoistani (itselleni) ja valitsin pari turkoosia kerää. Lankaa oli kiva neuloa ja myssy valmistui nopeasti. Siitä tuli prikulleen oikeankokoinen, mutta... joku tässä vaan tökkii. 

I had longed for a new cap to wear with my red outdoor jacket. For once I decided to chose a colour I seldom wear. Turquoise. The yarn was nice to knit (again) and I finished the cap quickly. It fits me perfectly but... something's just wrong.

Ei minulla oikeasti ole pullonpohjalaseja, vaikka kuvan perusteella voisi niin arvellakin. Ihan aurinkolasit ne vaan on.

Pattern: Snowtracks Cap by Timothy Peters

Yarn: Lang Yarns Fantomas Superwash, turquoise (437)

Needles: 3.5 mm and 4.0 mm

Size: S

2.5 skeins, with double yarn

Jotenkin kasvoistani vain katoaa kaikki vähäinenkin väri tämä pipo päässä. Ehkä pitäisi suosiolla pysytellä punaisen eri sävyissä.

Somehow this colour just makes my face look even whiter than usually. Maybe I should just stick to red, pink, orange and all the other warm colours.

Easter Eggs

Neuloin ennen pääsiäistä kelta-valkoisen kukkomunan, mutta jostain syystä toinen jäi puolitiehen ja tikutin sen vasta tänään valmiiksi. Ensimmäisellä kyllä leikittiin täällä ahkerasti ja muna löytyi milloin mistäkin sohvan tai tv-tason alta. Ehkä ensi vuonna saan nämä jonnekin roikkumaan.

Pattern: Easter Eggs by Arne and Carlos in the book Easter Knits (2012)

Yarns: Novita Nalle Aloe Vera Solids, white (011), yellow (268) and orange (278)

Needles: 3.0 mm DPNs

Kukalliseen olisi oikeasti kuulunut vielä eri värinen jälkeen päin kirjottava keskusta. Voi että kunpa olisin tehnyt sen jo neulontavaiheessa! Päälle kirjominen ei missään nimessä ole minun juttuni, ja purkuun ne ylikireät silmukat menivät tälläkin kertaa. Kelpaa tämä kuitenkin näinkin.

PS. Auringonkukkapurkeissa oli haivaittamissa pientä kasvua jo kolmen yön päästä!

Seeds

Sain viime vuonna päiväkodista ihanan äitienpäivälahjan. Maalatussa maitopurkinpohjassa oli rakkaudella istetuista siemenistä kasvanut kukkaköynnös. Onneksi muistin sen tänä vuonna ajoissa ja hain tarvikkeita toukokuun juhlapäivää varten. Esikoinen sai koristella isoäitien ruukut haluamallaan tavalla. Käytin ne uunissa ohjeiden mukaisesti, minkä jälkeen kylvimme niihin "lastensiemeniä" eli Weibulls Juniorin Isoauringonkukkaa. Otin varman päälle ja valitsin Plantagenin valikoimasta pussin, jonka pitäisi tuottaa nopeasti suurta satoa. Toivotaan, että siemenet alkavat nyt itää JA etteivät ne kasva muutamassa viikossa aivan liian suuriksi.

Our six-year-old wrote "grandmothers" to flowerpots and planted sunflower seeds in them. Hopefully they grow enough for Mothers' Day in May.

Kylvin myös myöhemmin lisää siemeniä. Kaikki pussit ovat Nelsonin luomuvalikoimasta ja tilattu Hyvinvoinnin Tavaratalosta. Lasit ovat Ikean tuikkukippoja, jotka ostin häihimme lähes kahdeksan vuotta sitten. Suurimman osan myin pian juhlapäivän jälkeen pois, mutta 12 olin säästänyt itselleni. Vasta nyt niille tuli taas käyttöä!

I put some sweet basil, broccoli, salad and sweet pepper seeds in little glass cans from Ikea (I had bought them for our wedding almost eight years ago).

Maustebasilikaa.

 Parsakaalia.

Keräsalaattia ja vihannespaprikaa.

Vinkit ikkunoiden väliin laitettavista kasveista sain Strömsön Parhaat Palat -kirjasta.

 

Let's see how much they grow in two weeks!

Oldies

Anoppi oli kaivellut komeroitaan tyhjennyksen merkeissä ja tarjosi meille mm. näitä. Ylemmästä kuvasta puuttuvat vielä kaksi sydänmukia. Niitä meillä olikin jo yksi ennestään, taululiitujen kippona.

Some old stuff that my mother-in-law gave to us.

Punainen salaatinotin on Karhumuovin, keltaisten valmistajaa en tunne. Kaikki ovat uudenveroisessa kunnossa.

Hello spring!

Meillä on tänä alkuvuonna sairastettu enemmän kuin riittämiin. Äidin univelka alkaa olla jo sitä luokkaa, että nyt tämä kierre on saatava katkaistua (ja käsitöitä taas valmiiksi). En yleensä pode mitään kevätväsymystä tai -masennusta, mutta tällä hetkellä lisääntyvä auringonvalo tuntuu tuottavan minulle todella suurta iloa.

Viikonloppuna ilahduin myös kauniista tavaroista. Sain kuun alussa yhden vuoden lisää. Mieheni oli kuunnellut toiveitani ja etsinyt minulle lahjaksi vanhan, punaisen teepannun.

We've really been sick a lot these past few months. I'm constantly so tired but became very happy when my husband gave me this old, red teakettle for a birthday present.

Ilahdutin itseäni myös käymällä ostoksilla kotikaupunkini pienessä sisustusliikkeessä, Katarina Mariassa (FB). Minun silmääni siellä oli paljon tyypillistä sisustuskauppatavaraa: kylttejä, valkoista ja metallia. Nämä kaksi värikästä purkkia nappasin kuitenkin mukaani. Niihin on tarkoitus laittaa ompelutarvikkeita, jotka ovat tähän asti pyörineet vähän missä sattuu. Suurin osa Ikean puisessa lokerikossa, jonka aion nyttemin maalata uudelleen ja antaa kynien, teippien yms toimistotarvikkeiden käyttöön.

I also bought something for myself, too. Two quite big jars for all my sewing stuff. Hello colours, hello spring!

Pearls

Esikoinen halusi kasvattaa myös isovanhemmille pääsiäisruohoa. Päätimme tällä kertaa kylvää siemenet pieniin lasipurkkeihin, koska poika halusi nähdä myös ruohon juuret. Koristeet tehtiin äidin kätköistä löytyvillä kiiltävillä helmillä, aarteilla. Kolmas purkki jäi meille, sillä se koristeltiin kaikkein arvokkaimmilla, kultaisilla helmillä (siitä lisää myöhemmin). Metallilangat olivat jämiä viime syksyn kurssilta.

Made by six-year-old, again. He wanted to grow Easter grass for grandparents, too. He chose to decorate the glass cans with shiny pearls and iron wire.

Minä tein sillä välin parit rannekorut. Puuhelmiä olisi vaikka kuinka, mutta miksei koskaan sen kokoisia ja värisiä, mitä sillä hetkellä haluaisin? Vasemmanpuoleisessa korussa on oikeasti voimakkaan turkooseja helmiä.