Muutama viikko sitten kuulin, kuinka helppoa on ommella ryppytunika tai -mekko. Alalangaksi kuminauhaa, täysleveys mieluisan väristä trikoota ja eikun huristelemaan suoraa toisen perään, noin paininjalan etäisyydellä aiemmasta. Yläreunaakaan ei tarvitse huolitella, sillä ei se mihinkään purkaannu. Olin juuri tekemässä Hanhelista tilausta, joten lisäsin mukaan vielä 60 cm Lillestoffin boysenmarjan väristä luomutrikoota sekä muutaman kumilankarullan. Juuri tällaisia paitoja olinkin kaivannut!
Kangas vaikutti hyvälaatuiselta ja väri oli kaunis (hieman kuvaa tummempi). Siirsin kuminauhaa alalangan puolalle (tai neljälle) ja painoin kaasua. Ensimmäinen raita ei kuitenkaan vienyt kangasta juuri lainkaan kasaan. Tarkoituksena oli ommella täysleveydestä, mutta hetken (tai en juuri lainkaan) tuumittuani totesin, että tästähän tulee aivan valtavan leveä. Mallasin kangasta ympärilleni ja leikkasin summanmutikassa toisesta päästä vähän pois. Nyt tästä tulee varmasti hyvä. Ompelin toisen raidan. Kangas meni hieman enemmän kasaan, mutta vieläkin näytti liian isolta. Otetaas taas sakset esiin. Nyt näyttää paremmalta. Lisäsin kaasua ja vaihdoin välillä alalangaksi uuden rullan. Viimeisiä rivejä ommellessani alkoi tuntua siltä, että kovin äkkiä tässä saa sittenkin hidastaa ja kääntyä. Mites nämä rivit tuntuvatkin niin lyhyiltä? Ompelin loppuun ja levitin kankaan eteeni, tai ainakin yritin. Eipäs se enää kovin leveälle yltänytkään, hyvin oli kursiutunut rivien myötä kasaan. Ei riittänyt ympärilleni ei niin millään. Vääntääkseni veistä haavassa otin pois leikkaamani palat käteeni ja sovittelin niitäkin jonon jatkoksi. Niimpä.
Ei tullut tunikaa, tuli hame. Ei vaan minulle, mutta ehkä jollekin pienelle tyttärelle. Meidän seitsemänvuotiaalle tämä olisi oikein sopiva, mutta poika meni varsin vakavaksi, kun pyysin tätä sovittamaan. Täytynee etsiä joku toinen käyttäjä. Kunhan tämä sadattelu pääni sisällä loppuu, tilaan uuden kankaan.
Fabric: Lillestoff organic tricot from Hanheli
