Laskosverhojen ompelusta

Olin viime syksynä Vaasa Opiston sisustusompelukurssilla. Olen saattanut mainita siitä jo useammankin kerran, mutta tuotokset ovat silti jääneet esittelemättä. Uuden kodin ostosta tulee kesän aikana kuluneeksi jo kaksi vuotta, mutta verhoja odoteltiin pitkään. Revimme rempan yhteydessä pois vanhat nipsukiskot etupaneeleineen ja aikani pähkäiltyäni totesin laskosverhojen olevan osaan huoneista paras ratkaisu. 

Seuraavaksi mietinkin sitten kuukausitolkulla sopivia kankaita. Meidän makuuhuoneeseemme on tarkoitus tulla yhdelle seinälle vihreäsävyistä Tapettitalon Auringonkukka-tapettia, joka on muhinut komeron ylähyllyllä jo (liian) pitkään. Muut seinät on maalattu vaaleanvihreällä, jonka sävy on napattu tapetista. Kalusteet ovat ainakin toistaiseksi valkoisia, mutta huoneeseen on tulossa vielä keltainen tuoli ja keltainen pieni pöytä, kunhan ne ehtivät saada maalia pintaansa. Mietin alkuun erilaisia keltasävyisiä kankaitakin ikkunaan, kunnes iskin silmäni Marimekon limeen Muijaan. Sitä oli pakko saada, mutta kesämyynnissä olevan kankaan metsästys osoittautuikin vähän vaativammaksi hommaksi. Lopulta kangasta löytyi muistaakseni yhdestä Turun liikkestä, josta ystävällisesti lähetettiin minulle neljän metrin pala.

Työhuone eli romuhuone, tuleva ompelimo taikka kirjasto on yhä eniten keskeneräisin huoneemme. Poistimme sieltäkin muuton yhteydessä persikkaiset tapetit kukkaboordeineen, maalasimme katon uudestaan valkoiseksi sekä vaihdoimme laminaatin kirsikasta vaaleaan tammeen (nämä teimme kaikissa huoneissa). En vain ole vieläkään keksinyt mitä väriä haluaisin seinille. Verhokankaaksi valikoitui kuitenkin yksi suosikeistani, Marimekon Siirtolapuutarha. Kalusteet ovat lähes kaikki valkoisia ja lattialle on tulossa kaksi virkattua, mustaa mattoa. Kunhan nekin joku päivä ehtivät.

Mutta ompeluun. Olin etsinyt netistä laskosverhojen ompeluohjeita jo aiemmin, mutta kaikki tuntuivat syystä tai toisesta nostattavan hien pintaan. Lopulta päädyin menemään ihan kurssille, jotta en suotta pilaisi arvokkaita kankaita ja muita materiaaleja. Yhden verhon tehtyäni tajusin kuitenkin ettei tämä mitään rakettitiedettä olekaan ja loput sujuivat kuin se kuuluisa lastenleikki. Alla on siis listattu yksinkertaiset ohjeet verhojen ompeluun sekä tarvikkeisiin - lähinnä muistiin itseäni varten, mutta kiva jos näistä on apua muillekin.

Tarvikkeet (osa Kallion Kaihtimesta Vaasasta, osa kurssin ohjaajalta Tea Jousmäeltä, Ompelimo-Verhoomo Willa Wasan omistajalta):

- tarrakisko (sen pituinen minkä verhostakin haluat, kiinnitetään seinään), seinäkiinnikkeet (kapeaan verhoon kaksi, leveämpään kolme), narulukko (yksi per verho), naruohjaimet (jokaisen lenkkinarun kohdalle yksi, paitsi narulukon kohdalla ohjainta ei tarvita), verhon leveydeltä litteää puurimaa (leveys/paksuus 2 cm)

- tarranauhan pehmeää puolta (saman verran kuin tarrakiskonkin pituus), lenkkinauhaa sekä niihin pujotettavat narut

(- puuhelmiä narujen alaosiin, myös teipit kuulemma käyvät)

Lenkkinauhaa...

...sekä niihin pujotettavat narut

- kangasta ( leveys 6 cm enemmän kuin verhon leveys, pituutta 22 cm enemmän)

- ompelulankaa

- silitysrauta ja -lauta

Suoraa ommelta kummempaa ei koneelta tarvita. Ompelijalta vaaditaan pitkää pinnaa ja hermoja sekä tarkkaa silmää. Saumojen on oltava viivasuoria, jo puolen sentin heitto aiheuttaa helposti vinosti nousevaa verhoa. Vaikeinta minun mielestäni oli liukkaan lenkkinarun ompeleminen siististi. Ensimmäistä verhoa ommellessa kävi mielessä, että tämä olisi huomattavasti helpompaa pystyraidallisella tai ruudullisella kankaalla.

 OMPELUOHJEET:

- pese kangas, ei tarvitse vielä silittää

- leikkaa kangas oikeankokoiseksi (hulpiot pois!) eli jätä molempiin sivuihin 3 cm saumanvarat, yläreunaan 1 cm ja alareunaan 21 cm

- silitä sivujen saumanvaroiksi 3 cm (ei ole pakollista, mutta ainakin minua helpotti huomattavasti)

- kiinnitä nuppineulaamalla lenkkinauhaa molempien sivujen saumanvarojen päälle siten, että lenkit ovat samassa kohtaa molemmissa reunoissa (alareunan viimeisiin 21 cm:in ei tarvita lenkkinauhaa)

- ompele lenkkinauhat huolellisesti kiinni molemmista reunoistaan (HUOM! Varo nauhan kiristymistä, käytä pidempää pistoa)
- kiinnitä ja ompele leveämpään verhoon tasaisin välein kaksi lenkkinauhaa myös keskelle (eli yht. neljä), kapeampaan verhoon riittää vain kaksi nauhaa eli yksi per reuna (esim. kuvan Siirtolapuutarha-verhon leveys on 126 cm ja verhossa on neljä lenkkinauhaa naruineen - alimman kuvan Muija-verhon leveys on 66 cm ja siinä on vain kaksi lenkkinauhaa)

- käännä yläreunasta 1 cm (silittämällä), ompele tarranauhan pehmeää puolta 0.5 cm:n päähän reunasta (suoraa ommelta tarranauhan molempiin reunoihin)

- käännä alareunasta ensin 1 cm ja sitten 20 cm
- ompele taitoksen yläreunaan 4-5 cm kuja ja pujota puurima sen sisälle

HUOM! Alla olevasta kuvasta näkyy mihin asti lenkkinauhaa kannattaa ommella eli ihan hitusen tuon taitteen alle. Toisaalta verhosta tulee siistimmän näköinen, jos jatkaa suoria ompelia vielä nauhan päättymisen jälkeenkin, ihan verhon alareunaan asti. Ennen alareunan taitoksia!

Kiinnitä verho tarrakiskoon ja napsauta toiseen reunaan narulukko. Kiinnitä myös naruohjaimet paikoilleen, täsmälleen lenkkinauhojen kohdille. Pujota narut lenkeistä, sido alapäihin esim. sopivan värinen puuhelmi kuten minä tein, tai eiköhän tähänkin löydy joku sopiva osa alan liikkeistä. Pujota jokainen naru jokaisesta naruohjaimesta ja lopuksi narulukosta. Varaa roikkumaan jäävään narua sen verran kuin haluat, ts. mihin yletyt kurkottamaan verhon ollessa alhaalla. Pujota jälleen narut (isomman) puuhelmen läpi ja tee solmu.

VALMIS!

Oikeakätisenä kiinnitin kaikki narulukot verhojen oikeisiin reunoihin. Tämän pinnasängyn vieressä olevan verhon kohdalla se ei välttämättä ollut paras ratkaisu.

 

Ohjeiden on tarkoitus olla helpot ja selkeät. Kysymyksiä saa ilman muuta esittää, mutta kehotan rohkeasti kokeilemaan! Lisäinfoa saa varmasti kaihdinliikkeistä.

In my bag

Tutkin aina innoissani kuvia toisten laukkujen sisällöistä, kun sellaisia joskus blogeissa esitellään. Näin kotiäitiaikana käytän lähinnä hoitolaukkua, ja eilisellä muskarireissulla se sotkeentui niin perusteellisesti, että alkoi olla tyhjennyksen ja pesun aika. 

Kaksi PUL-kankaista vaippapussia, purulelu, 2 kpl kankaisia liivinsuojia (huonolaatuisimmat ovat joutaneet varalle hoitolaukkuun), viime vuotinen kortti apteekkien päivystysviikoista, lasten neuvolakortit, parasetamolia äidille sekä molemmille pojille, neljä hiuslenkkiä, 10 pennin kolikko vuodelta 1990 (!), Jenkki Professional-purukumipussi, Lansinoh-voidetta, Madaran käsivoidetta, kaksi mustaa nappia pienessä pusissa, nenäliinoja, rakettitarra, kaksi kuulakärkikynää, viisi hedelmäpussia, muutama kertakäyttövaippa (vaikka käytämme pääasiassa kestoja), kaksi tyhjää Minigrip-pussia, kaksi harsoa, lisää nenäliinoja, kosteuspyyhepaketti, kaksi ruokalappua, Herra Hakkaraisen ksylitolipastilleja sekä pieni pussukka, jossa on desinfektioainetta, kampa, pienet sakset, kynsileikkuri, laastareita sekä pieni lääkerasia. Kuvasta puuttuu vielä muutama hiuspinni sekä noin kymmenen laukun pohjalle murskaantunutta ksylitolipastillia.

Vähän tuota tavaramäärää voisi toki vähentää, ainakin tyhjien pussien osalta. Imetyskin loppui uuden vuoden tienoilla ja varmaan pärjäämme jatkossa yhdellä ruokalapulla, etenkin kun kuopus ei ole kovin sottaavaa sorttia. Useimmiten laukussa on on vielä pari sosepurkkia, lusikkaa, äidin lompakkoa, avaimia ja kenties joku käsityö... sekä pari autoa tai palloa varaviihdykkeeksi. Eikä unohdeta maissinaksuja!

Itse laukku on palvellut hyvin, jo vuodesta 2006. Se on edelleen täysin uudenveroisessa kunnossa. Valitsin Hedgrenin (läppäri)laukun sillä perusteella, että edellinen samanmerkkinen reppuni kesti moitteetta 10 vuotta, kunnes vetoketju repesi. Reppu on minulla edelleen, mutta on odottanut korjausta jo viimeiset nelisen vuotta. Se on säilyttänyt mustan värinsäkin täysin haalistumatta monista pesuista huolimatta.

Yksivuotias ei yhtään tykännyt, kun kielsin koskemasta lattialle aseteltuihin tavaroihin. Edes kameraa ei saanut käpälöidä.

Sadonkorjuujuhlat / Harvest Festival

Vietimme tänään sadonkorjuujuhlaa esikoisemme toiveesta. Jankutusta oli kestänyt jo aika tovin kunnes viimein annoin periksi ja menimme kurkistelemaan olisiko porkkanapenkissä jo muutakin kuin pelkkiä vihreitä varsia.

Today we had harvest festival. Our 5-year-old had had the idea a couple of weeks ago and had been harping about it ever since.

You know children when they really want something.

 

Porkkanoita oli kaikenkokoisia, tässä hauskimmat.

The carrots came in many sizes, here are the funniest ones.

Hetken kuluttua....

After a while....

....meillä oli taas iloinen poika.

....we had a happy boy again.

 
Lyhty on kirpparilöytö loppukesältä. Minä en ole mikään valkoisten lyhtyjen ystävä ja ihastuin tähän heti.

Lantern from flea market, 2 €.

30

Meilläkin vietetään juhlavuotta. Sain lahjaksi täydennystä kokoelmaani.

Käsitöiden suhteen alkaa vähitellen vauhti kiihtyä. Isoäidinneliöpinot lipaston päällä ainakin kasvavat.