Autumn Forest tunic

Kaikki ompelevat pienten lasten ompelevat äidit kohtaavat varmasti tuon tuostakin saman ongelman. Kankaita tulee ostettua lisää ja lisää, niitä pursuaa joka kaapista, mutta pinot eivät yhtään vähene. Aina, kun saat levitettyä kankaasi, kaavasi, saksesi ja nuppineulasi lattialle, joku huutaa "Pyyhkimään!", kaataa kukkaruukun tms. Kaikki jää aina kesken ja yhden paidan valmistumiseen menee ikuisuus. Vaan ei enää. Perustin muutama kuukausi sitten Facebookiin ryhmän nimeltä Vaasan alueen ompelijat. Viime sunnuntaina vuokrasimme erään ison talon, kurvasimme paikalle koneinemme ja kankainemme ja ompelimme koko päivän. Koko päivän, mitä luksusta! Muutaman vaatteen sain siis minäkin aikaiseksi - enemmänkin toki olisi voinut, jos ei olisi käyttänyt niin paljon aikaa juoruamiseen.

I've been facing the same problem as many other mothers who like to sew. There are so many lovely fabrics but so little time to do anything of them. So last weekend we - and by we I mean the local Facebook group of sewing mothers - rented a house for a whole day took our sewing machines, overlockers and fabrics with us. We sewed, sewed an sewed. I was able to make a couple of clothes - and could have sewed a few more but prefed gossiping instead.

Muistitikku, jolla on kuvattuna kaikki alkuvuoden käsityöni, on mystisesti kadonnut. Ennen kuin se löytyy, esittelen näitä uusimpia. Kiitos samaisen FB-ryhmän, sain käsiini palasen tätä ihanaa Marimekon trikoota. Kuosin tarkka nimi sekä suunnittelija ovat minulta vielä hukassa eikä Googlekaan osannut heti auttaa, joten vinkatkaahan, jos jollakin on asiasta varmaa tietoa.

Pattern: Autumn Forest tunic (Ottobre 4/14)

Fabric: Mansikkavuoret tricot by Maija Isola from Marimekko

Size: 86 cm

Others: red rib

Palasta riitti kahteen tunikaan, joten tein toisen samanlaisen myös ystävän samanikäiselle tyttärelle. Nyt voi mansikkaneideille kesä tulla! Malli oli kiva (eli ei liian leveä) ja käytän sitä takuulla toistekin. Hihoja taisin vain vähän pidentää.

I got this Marimekko fabric from our group. It turned into two little tunics. One for our daughter and one her friend. So let the summer begin!

Laskosverhojen ompelusta

Olin viime syksynä Vaasa Opiston sisustusompelukurssilla. Olen saattanut mainita siitä jo useammankin kerran, mutta tuotokset ovat silti jääneet esittelemättä. Uuden kodin ostosta tulee kesän aikana kuluneeksi jo kaksi vuotta, mutta verhoja odoteltiin pitkään. Revimme rempan yhteydessä pois vanhat nipsukiskot etupaneeleineen ja aikani pähkäiltyäni totesin laskosverhojen olevan osaan huoneista paras ratkaisu. 

Seuraavaksi mietinkin sitten kuukausitolkulla sopivia kankaita. Meidän makuuhuoneeseemme on tarkoitus tulla yhdelle seinälle vihreäsävyistä Tapettitalon Auringonkukka-tapettia, joka on muhinut komeron ylähyllyllä jo (liian) pitkään. Muut seinät on maalattu vaaleanvihreällä, jonka sävy on napattu tapetista. Kalusteet ovat ainakin toistaiseksi valkoisia, mutta huoneeseen on tulossa vielä keltainen tuoli ja keltainen pieni pöytä, kunhan ne ehtivät saada maalia pintaansa. Mietin alkuun erilaisia keltasävyisiä kankaitakin ikkunaan, kunnes iskin silmäni Marimekon limeen Muijaan. Sitä oli pakko saada, mutta kesämyynnissä olevan kankaan metsästys osoittautuikin vähän vaativammaksi hommaksi. Lopulta kangasta löytyi muistaakseni yhdestä Turun liikkestä, josta ystävällisesti lähetettiin minulle neljän metrin pala.

Työhuone eli romuhuone, tuleva ompelimo taikka kirjasto on yhä eniten keskeneräisin huoneemme. Poistimme sieltäkin muuton yhteydessä persikkaiset tapetit kukkaboordeineen, maalasimme katon uudestaan valkoiseksi sekä vaihdoimme laminaatin kirsikasta vaaleaan tammeen (nämä teimme kaikissa huoneissa). En vain ole vieläkään keksinyt mitä väriä haluaisin seinille. Verhokankaaksi valikoitui kuitenkin yksi suosikeistani, Marimekon Siirtolapuutarha. Kalusteet ovat lähes kaikki valkoisia ja lattialle on tulossa kaksi virkattua, mustaa mattoa. Kunhan nekin joku päivä ehtivät.

Mutta ompeluun. Olin etsinyt netistä laskosverhojen ompeluohjeita jo aiemmin, mutta kaikki tuntuivat syystä tai toisesta nostattavan hien pintaan. Lopulta päädyin menemään ihan kurssille, jotta en suotta pilaisi arvokkaita kankaita ja muita materiaaleja. Yhden verhon tehtyäni tajusin kuitenkin ettei tämä mitään rakettitiedettä olekaan ja loput sujuivat kuin se kuuluisa lastenleikki. Alla on siis listattu yksinkertaiset ohjeet verhojen ompeluun sekä tarvikkeisiin - lähinnä muistiin itseäni varten, mutta kiva jos näistä on apua muillekin.

Tarvikkeet (osa Kallion Kaihtimesta Vaasasta, osa kurssin ohjaajalta Tea Jousmäeltä, Ompelimo-Verhoomo Willa Wasan omistajalta):

- tarrakisko (sen pituinen minkä verhostakin haluat, kiinnitetään seinään), seinäkiinnikkeet (kapeaan verhoon kaksi, leveämpään kolme), narulukko (yksi per verho), naruohjaimet (jokaisen lenkkinarun kohdalle yksi, paitsi narulukon kohdalla ohjainta ei tarvita), verhon leveydeltä litteää puurimaa (leveys/paksuus 2 cm)

- tarranauhan pehmeää puolta (saman verran kuin tarrakiskonkin pituus), lenkkinauhaa sekä niihin pujotettavat narut

(- puuhelmiä narujen alaosiin, myös teipit kuulemma käyvät)

Lenkkinauhaa...

...sekä niihin pujotettavat narut

- kangasta ( leveys 6 cm enemmän kuin verhon leveys, pituutta 22 cm enemmän)

- ompelulankaa

- silitysrauta ja -lauta

Suoraa ommelta kummempaa ei koneelta tarvita. Ompelijalta vaaditaan pitkää pinnaa ja hermoja sekä tarkkaa silmää. Saumojen on oltava viivasuoria, jo puolen sentin heitto aiheuttaa helposti vinosti nousevaa verhoa. Vaikeinta minun mielestäni oli liukkaan lenkkinarun ompeleminen siististi. Ensimmäistä verhoa ommellessa kävi mielessä, että tämä olisi huomattavasti helpompaa pystyraidallisella tai ruudullisella kankaalla.

 OMPELUOHJEET:

- pese kangas, ei tarvitse vielä silittää

- leikkaa kangas oikeankokoiseksi (hulpiot pois!) eli jätä molempiin sivuihin 3 cm saumanvarat, yläreunaan 1 cm ja alareunaan 21 cm

- silitä sivujen saumanvaroiksi 3 cm (ei ole pakollista, mutta ainakin minua helpotti huomattavasti)

- kiinnitä nuppineulaamalla lenkkinauhaa molempien sivujen saumanvarojen päälle siten, että lenkit ovat samassa kohtaa molemmissa reunoissa (alareunan viimeisiin 21 cm:in ei tarvita lenkkinauhaa)

- ompele lenkkinauhat huolellisesti kiinni molemmista reunoistaan (HUOM! Varo nauhan kiristymistä, käytä pidempää pistoa)
- kiinnitä ja ompele leveämpään verhoon tasaisin välein kaksi lenkkinauhaa myös keskelle (eli yht. neljä), kapeampaan verhoon riittää vain kaksi nauhaa eli yksi per reuna (esim. kuvan Siirtolapuutarha-verhon leveys on 126 cm ja verhossa on neljä lenkkinauhaa naruineen - alimman kuvan Muija-verhon leveys on 66 cm ja siinä on vain kaksi lenkkinauhaa)

- käännä yläreunasta 1 cm (silittämällä), ompele tarranauhan pehmeää puolta 0.5 cm:n päähän reunasta (suoraa ommelta tarranauhan molempiin reunoihin)

- käännä alareunasta ensin 1 cm ja sitten 20 cm
- ompele taitoksen yläreunaan 4-5 cm kuja ja pujota puurima sen sisälle

HUOM! Alla olevasta kuvasta näkyy mihin asti lenkkinauhaa kannattaa ommella eli ihan hitusen tuon taitteen alle. Toisaalta verhosta tulee siistimmän näköinen, jos jatkaa suoria ompelia vielä nauhan päättymisen jälkeenkin, ihan verhon alareunaan asti. Ennen alareunan taitoksia!

Kiinnitä verho tarrakiskoon ja napsauta toiseen reunaan narulukko. Kiinnitä myös naruohjaimet paikoilleen, täsmälleen lenkkinauhojen kohdille. Pujota narut lenkeistä, sido alapäihin esim. sopivan värinen puuhelmi kuten minä tein, tai eiköhän tähänkin löydy joku sopiva osa alan liikkeistä. Pujota jokainen naru jokaisesta naruohjaimesta ja lopuksi narulukosta. Varaa roikkumaan jäävään narua sen verran kuin haluat, ts. mihin yletyt kurkottamaan verhon ollessa alhaalla. Pujota jälleen narut (isomman) puuhelmen läpi ja tee solmu.

VALMIS!

Oikeakätisenä kiinnitin kaikki narulukot verhojen oikeisiin reunoihin. Tämän pinnasängyn vieressä olevan verhon kohdalla se ei välttämättä ollut paras ratkaisu.

 

Ohjeiden on tarkoitus olla helpot ja selkeät. Kysymyksiä saa ilman muuta esittää, mutta kehotan rohkeasti kokeilemaan! Lisäinfoa saa varmasti kaihdinliikkeistä.

The bedspread, finally!

Päiväpeitto esikoisen sänkyyn odotutti itseään kauan. Poika ehti muistuttaa sitä monet kerrat ennen kuin äiti sai peiton valmiiksi. Jahkailin ensin monta kuukautta virkatun isoäidinneliöpeiton perään - vai tekisinkö palat sittenkin jollain muulla ohjeella, tai jopa ohjeilla? Selasin kirjahyllystäni löytyvää 200 virkattua ruutua varmaan tuhannen kertaa. Lopulta tulin siihen tulokseen, että ompelen peiton, sillä en halua lakanoiden näkyvän virkkausten väleistä. Sitä paitsi - voinhan silti tehdä lankaisen versionkin, mutta torkkupeitoksi, vaikka itse päiväpeitto olisi ommeltu.

It took me so long - too long - to finish a bedspread for our oldest son. He reminded me about it many times but all I did was just hem and haw in the making of the decision. I thought about crocheting a blanket or sewing one. Finally I decided to sew it - and maybe crochet another for nap times ;)

Seuraava ongelma oli värien valinta. Kauniita kankaita ja kuvioita on aivan liikaa ja käytin viikkoja klikkailemalla kangaskauppojen sivuja. Kysyin välillä mielipidettä esikoiseltakin, mutta valitettavasti (huh) mistään ei löytynyt Robin Hood -kangasta. Hahmon piirtämiseen ja applikoimiseen en uskaltanut ryhtyä. Pyörittelin mielessäni monia sävyjä, mutta en saanut päätettyä mitkä värit peittoon parhaiten sopisivat. Lopulta minuun kolahti eniten alla oleva puukuvioinen kangas, joka sopii esikoisen huoneeseen kuin nenä päähän. Toiseksi puoleksi tilasin värikästä leijonakangasta, mutta postipojan juostua tänne päin fkangas näyttikin liian lällyltä tulevan koululaisen huoneeseen. 

Next I worried about the colours. There are so many beautiful shades and fabrics in web stores and I spent many nights clicking from one to another. First our son wanted a Robin Hood bedspread but (Thank God) I was not able to find a fabric with that green little character. Finally I found this this amazing fabric with rowans. 

Harkitsin myös tilkkupeittoa, mutta sekin unohtui puukankaan myötä. Toiseksi puoleksi valikoitui lopulta kesällä alesta hamstraamani ruskeapohjainen Marimekon Muija, jota olin säästänyt jotain erityistä varten. 

I also thought about sewing a patchwork but when I remembered this lovely brown Muija from Marimekko, the decision was made. 

Kankaat muhivat työhuoneessa vielä muutaman kuukauden odottaen rouvan keräämää rohkeutta. Jostain syystä pelkäsin, että projekti olisi aivan liian vaikea ja monimutkainen. Todellisuudessa peite valmistui kahdessa päivässä, kahden suht nopean ompelutuokion jälkeen. Vaikeinta projektissa oli kahden kankaan ja vanulevyn sullominen ompelukoneen alle. Kanttinauhaan en ole koskenut yläasteen tekstiilityön tuntien jälkeen enkä varmasti ommellut sitä mitenkään oikeaoppisesti, mutta siisti tuli reunuksestakin.

Fabrics: Pihlajat by Marie Perkins, Robert Kaufman and Muija by Maija Isola, Marimekko (1968)

Others: orange bias tape (don't remember where), wadding from Eurokangas

190 cm * 95 cm

Esikoinen ihastui peittoon suuresti. "Äiti, nää viinirypälepuut on tosi hienoja."

Our six-year-old liked his new bedspread very much. "Mommy, these grape trees are so cool."

Peitto ehtinee olla muutaman kuukauden kuusivuotiaan käytössä. Teimme juuri erinomaiset kaupat käytetystä, mutta todella hyväkuntoisesta Muuramen Jungmannista. Siihen on tarkoitus hankkia kesällä parvipalat ja siirtää pikkuveli Jollaan parven alle. Isompi sänky tarvitsee siis isomman päiväpeiton!

 

Pikkuvelikin tykkää uudesta peitteestä kovasti.

Little brother likes this new bedspread very much, too. 

Sunny curtain

For our laundry room's window.

Fabric: Noitarumpu by Aino-Maija Metsola, Marimekko

Welcome summer!

Above the dining table

This is one of my favorite Marimekko fabrics.

Fabric: Puutarhurin parhaat by Maija Louekari, Marimekko