2nd hand

Olemme viime kuukausina tehneet paljon kirppariostosia. Osa - tällaiset pienemmät - pääsevät käyttöön heti, mutta isommat vaativat vähän laittoa. Aika ei kuitenkaan tällä hetkellä millään riitä hiomis- ja maalaamishommiin, joten uusi yöpöytänikin saa odottaa uutta maalia vielä ensi kesään. 

Pöytäliina on äitini virkkaama, joskus kauan sitten. Sain häneltä ison pinon vanhoja pitsiliinoja, joista sopivimmat aion ommella tyynynpäällisiin. Tämäkin projekti on edessä "sitten joskus".

Yöpöytä kaipaa vielä uutta lamppua, sillä Blockille on tiedossa parempi paikka muualla. Kellonkin moderni tyyli pistää silmään muuten vähän vanhemman näköisessä makkarissamme, mutta toisaalta laitteen radiossa on niin hyvä ääni sekä hyvät valot, etten malttaisi siitä luopua.

Vanhaa Arabiaa löysin kerrankin sopuhintaan kesällä. Kannettomassa, mutta ehjässä purnukassa on tällä hetkellä tulitikkurasioita takan päällä.

Kello käy

Kiirettä pitää. Onneksi löysin nettikirpparilta ekaluokkalaiselle oman herätyskellon. Juuri sellaisen, millaista olin salaa toivonutkin. Vanhan, metallisen, mustalla pohjalla ja keltaisella kuorella, selkeillä numeroilla ja minuuttiviivoilla. Ääntäkin piisaa, sillä tähän räminään herää varmasti rivitalomme toinenkin pääty.

Olen onneksi ehtinyt vähän neuloakin, mutta siitä lisää vasta myöhemmin., sillä kyse on koeneulonnasta. Eteisen matostakin on kohta puolet valmiina. Sen olen päättänyt, että joku päivä minulla on varmasti omat kangaspuut kotonakin!

Old Arabia

Anopilla on kaappien tyhjäys meneillään. Minä sain Arabian vanhan leikkuulaudan. Ei niin ettäkö tämä koskaan käyttöön tulisi, mutta koristeena sopii meille täydellisesti!

2nd hand shopping

Olin odottanut eilistä päivää kauan. Pidän leipomisesta ja teen paljon suolaisia piirakoita, mutta olen jo kovasti kaivannut niihin jotain vaihtelua. Ilmoittauduin Vaasa opiston voileipäkakkukurssille, mutta paikan päällä se yllättäen peruuntuikin. Harmi, mutta onneksi päivästä tuli kuitenkin erinomainen monella tapaa. Tunnistin kurssilaisten joukosta mm. yllättäen Stiinan, jonka ihanaa blogia olen viime kuukausina lueskellut. Kävin kirjastossa katsomassa löytyisikö sieltä mahdollisesti paria kaipaamaani romaania (molemmat olivat hyllyssä!), vietin rauhaisan tovin lehtienlukusalissa suklaalevyn kera ja suuntasin lopuksi vielä parille kirppikselle. Saldona oli monta pientä kivaa ostosta, jotka hädin tuskin sain yhdellä kertaa kannettua sisälle. Mm. yläkuvan pieni vaasi, josta tulee valkosipulipurkkimme. Lasipurkille olisi montakin eri käyttötapaa. Oranssin, takuulla käyttämättömän liinan kursin ehkä yhteen tyynynpäälliseen, jos maltan. Kiva se olisi pöydälläkin, mutta kuopus ei kuitenkaan olisi siitä samaa mieltä.

Lastenkirjat olivat kuitenkin tämänkertaisen reissun parhaimmat löydöt. Mummuni haudattiin viikko sitten ja ikävä on ollut musertava. Eilen alkoivat jälleen kyyneleet valua, kun yhdessä pöydässä oli tutunnäköinen kirja, jota mummu luki minulle ja siskolleni noin 25 vuotta sitten. En tiedä missä vanha pyöräretkikirja nykyään on, mutta repalainen se ainakin lienee. Enkä tiennyt sarjaan kuuluvan muitakin osia, mutta illalla luin nämä kaksi esikoisellemme.

Hautajaishuivia en saanut valmiiksi. Pitelin sitä käsissäni ja tavasin ohjetta, mutta neulominen tuntui ylivoimaiselta. Äitienpäiväksi aion kuitenkin virkata mummulle, innokkaalle käsityöihmiselle, kukkia haudalle.

Oldies

Anoppi oli kaivellut komeroitaan tyhjennyksen merkeissä ja tarjosi meille mm. näitä. Ylemmästä kuvasta puuttuvat vielä kaksi sydänmukia. Niitä meillä olikin jo yksi ennestään, taululiitujen kippona.

Some old stuff that my mother-in-law gave to us.

Punainen salaatinotin on Karhumuovin, keltaisten valmistajaa en tunne. Kaikki ovat uudenveroisessa kunnossa.

Hello spring!

Meillä on tänä alkuvuonna sairastettu enemmän kuin riittämiin. Äidin univelka alkaa olla jo sitä luokkaa, että nyt tämä kierre on saatava katkaistua (ja käsitöitä taas valmiiksi). En yleensä pode mitään kevätväsymystä tai -masennusta, mutta tällä hetkellä lisääntyvä auringonvalo tuntuu tuottavan minulle todella suurta iloa.

Viikonloppuna ilahduin myös kauniista tavaroista. Sain kuun alussa yhden vuoden lisää. Mieheni oli kuunnellut toiveitani ja etsinyt minulle lahjaksi vanhan, punaisen teepannun.

We've really been sick a lot these past few months. I'm constantly so tired but became very happy when my husband gave me this old, red teakettle for a birthday present.

Ilahdutin itseäni myös käymällä ostoksilla kotikaupunkini pienessä sisustusliikkeessä, Katarina Mariassa (FB). Minun silmääni siellä oli paljon tyypillistä sisustuskauppatavaraa: kylttejä, valkoista ja metallia. Nämä kaksi värikästä purkkia nappasin kuitenkin mukaani. Niihin on tarkoitus laittaa ompelutarvikkeita, jotka ovat tähän asti pyörineet vähän missä sattuu. Suurin osa Ikean puisessa lokerikossa, jonka aion nyttemin maalata uudelleen ja antaa kynien, teippien yms toimistotarvikkeiden käyttöön.

I also bought something for myself, too. Two quite big jars for all my sewing stuff. Hello colours, hello spring!

Flora

Kuvauskurssi olisi kovasti tarpeen. Olen yrittänyt kuvata näitä lasiastioita jo monta päivää, mutta tässä on parhain tulos. Ei meinaa onnistua missään huoneessa, valossa tai mitään seinää tai pintaa vasten. Nyt annan periksi. Lasit ovat oikeasti puhtaita ja liitutauluseinä tasaisen musta.

I've tried to take an elegant picture of these treasures. I've taken so many photos but this is my best shot. The glasses are actually clean and bright and the blackboard wall is black. I give up. I could really need a course of photographing.

Pidän suuresti Oiva Toikan Florasta (1966). Lasit ovat mielestäni todella kauniita. Saimme kymmenisen vuotta sitten miehen mummolta seitsemän jalallista lasia, loput olivat jo särkyneet. Olen huolehtinut laseista todella varovaisesti, niitä on käytetty vain juhlatilanteissa eikä todellakaan pesty koneessa. En malttaisi antaa edes miehen tiskata niitä käsin, ettei häneltä vain pääse se kuuluisa "OHO!" Olen aina ajoittain ihaillut tätä sarjaa kirppareilla, mutta jättänyt silti ostamatta. Syitä ovat olleet joko väärä väri (haluan vain kirkkaita) tai liian korkea hinta (opiskeluaikoina). Viime vuonna ystäväni kuitenkin myi heillä ylimääräisinä pyörivät jalattomat lasit minulle pilkkahintaan. Olin tästä todella iloinen ja samalla hieman yllättynyt siitä, sillä ystävällänikin oli laseja jäljellä seitsemän.

I really like these Flora glasses (1966) by Oiva Toikka. We got seven glasses (on left) about 10 years ago from my husband's grandmother. That's all she had left. I've been taking a good care of them and haven't even let my husband wash them. Last year my friend sold me seven more glasses (in the middle) with a very fair price. I was very pleased a bit suprised about the amount of the glasses.

Viikolla kävin kirpputorilla. Päivällä minulle iski äkillinen hinku päästä tonkimaan pöytiä ja miehen palattua töistä kurvasin apajille. Yhdestä pöydästä löytyi ilokseni kirkkaita jälkiruokakulhoja, juuri niitä mitä olin kaivannutkin! Kantaessani niitä kassalle minua hieman huvitti, sillä arvatkaa monestako kulhosta saaliini koostui?

This week I felt I just had to go to flea markets. Look what I found - little dessert bowls that I had really searched for! Guess how many I got?

Löytyyhän näitä toki netin kirpparipalstoilta yms. Mikään ei kuitenkaan voita sitä riemua, kun löytää jotain kauan kaipaamaansa jostain nuhjuisesta nurkasta, kaiken romun keskeltä. Toisessa pöydässä olisi vielä ollut ihailemani kannu, mutta se sai toistaiseksi jäädä. Siitä olisi saanut kotiäidin palkkaan nähden pulittaa aivan liikaa ja toisaalta - onpa taas jotain odotettavaa ja kaivattavaa.

These can easily be found from 2nd hand web shops but it's nothing compared to the feeling you get when you find something from a flea market, surrounded by carbage etc. Next I'll be looking for a jug.

Make over: children's room

Lastenhuone on taas vähän valmiimpi. Listat puuttuvat edelleen, mutta eipä se leikkejä haittaa. Kirjoituspöytä löytyi syksyllä netistä, kun eräs ystävällinen vanhempi rouva vastasi ilmoitukseeni ja kertoi häneltä löytyvän kuvaukseni mukaisen lapsiltaan jääneen vanhan kirjoituspöydän. Kympillä. Pöydän pinta oli kovia kokenut, mutta mieheni purki sen osiin ja hioi hiomistaan. 

We fixed up this old table to our 6-year-old in November. It's old and was in bad shape but now it looks great.

Avainta ei esikoisen harmiksi ollut enää tallella, mutta pitänee katsella jos jostain löytyisi sopiva, vanha avain. Laatikot ovat hyvin tärkeitä ja niissä säilytetään mm. legojen kokoamisohjeita, tärkeitä papereita (täksi talveksi suunnitellun lumilinnan pohjapiiros) sekä aarteita (hienoja kiviä, tontulta tullut kirje jne).

At first our son was a little upset because there was no key left but he loves these drawers where he keeps everything important.

Pöytälamppu löytyi vanhempieni varastosta. Tämä on minun vanhani, siskollani oli vaaleanpunainen. Jouluinen omena on esikoisen päiväkodissa huovuttama pari vuotta sitten.

This old lamp used to be mine. My sister had a pink one.

Tärkeät tavarat, joihin pikkuveli ei saa koskea. Kuvassa myös uusi kirjoitusalusta, josta karttamies tykkäsi kovasti.

Things that little brother is not allowed to touch.

Esikoinen sai marraskuussa 6-vuotislahjaksi isovanhemmiltaan ensimmäisen laitteensa, joka on ollut käytössä joka päivä. Onneksi pukki toi paljon äänisatuja.

A great birthday present in November: an own CD player. Again something that someone can't touch.

Mietin pitkään tulevan pöydän väriä. Tummanuskea olisi ollut helppo valinta,  mutta halusin jotain VÄRIÄ. Oranssia, keltaista tai turkoosia. Lopulta päädyin oranssiin, ja jahkailin miehelle ääneen haluavani jotain suht tummaa sävyä, poltetun väristä. Seuraavana päivänä mieheni yllätti kertomalla käyneensä jo ostamassa maalin. Kun näin hänen sutivan sitä pöydän pintaan autotallissa, väri näytti lähinnä persikalta. Yritin nieleskellä ja toivoin, että sävy ei näyttäisi täsmälleen siltä, mitä läheskaikki kotimme seinät boordeineen olivat ennen remonttia. Onneksi ei.

I thought a lot about the colour of the table. Dark brown would have been an easy choice but I wanted orange, yellow or turquoise. Finally my husband told me he had already bought the paint. At first I was afraid it would look like peach - just the colour we got rid of when we bought this place, almost every room had peach wall papers! Luckily the table turned out fine.

Tässä vielä muutama kuva remontin ajoilta.

Some before-pictures when we started renovating.

This year

Kirpparilöytöjä.

Something from flea markets.

En ole vielä varma mihin keltainen lamppu tulee. Esikoinen tarvitsisi uutta yövaloa ja etenkin tällaista seinään kiinnitettävää. Toisaalta en nyt haluaisi porata yhtään ylimääräistä reikää, sillä kesällä lastenhuoneeseen on ajatus viritellä kerrossänkyä ja silloin pitää miettiä lamppuhommatkin uusiksi. Värinsä puolesta tämä sopisikin paremmin vanhempien makuuhuoneeseen, mutta siinä tapauksessa haluaisin löytää toisenkin keltaisen seinälampun. Paree jättää asia vielä hetkeksi hautumaan.

I'm not sure where this lovely yellow lamp is going. Our 6-year-old would need a new night lamp but the color is better for our room. Let's see.

Uusi vuosi meni lähinnä levätessä tautien jäljiltä. Alkuillasta paukautimme lähikentällä muutaman ilotulitteen ja lasten mentyä nukkumaan kävimme miehen kanssa saunassa. Puoleen yöhön valvominen tuntui liian vaikealta. Tänään maistelimme pukin tuomia herkkuja. Kerrankin sellaista luomusuklaata, jota teki mieli ottaa lisääkin. 

We didn't do much at New Year's Eve. We had some fireworks and went to bed before midnight. Today we tasted some organic chocolate from Green&Black's an liked a lot.

Vuoden vaihteessa pitäisi kaiketi tehdä jonkin sortin laskelmia valmistuneista käsitöistä. Pikaisesti vilkaistuna luvut näyttäisivät tältä. Listassa ei ole mukana kunnostettuja huonekaluja.

I should probably make a summary about what I've made last year. It's not much compared to past years and doesn't include all the renovated furnitures.

hats+caps 7 (adults), 2 (babies)  and 1 (doll)
socks 9 (adults) and 11 (babies and children)
scarves 1
curtains 5
bags 2
mittens 2 (babies)
collars 1
toys 2
Christmas balls 1
slippers 1 (adults)
jackets 1 (babies)
slipover 1 (children)
nursing pillow 1
little basket 1

Although I like knitting hats, socks etc for everyone else I have one goal for next year. It's called me, myself and I. It's finally time to start those scarves and cardigans that I've wanted to knit for so long.

2nd hand shopping

Great 2nd hand shoppings from flea markets last weekend.

Viime viikonlopun kirppislöytöjä. Lyhty leikkimökin terassille, metalliämpärit kesän yrtti-istutuksia varten, lautasliinat muuten vaan ja sydänkangas ompeluun. Mitähän tuo lintukangas muuten on, kun Ninnuska oli löytänyt juuri samaa?

Pauligin vanhaa kahvipurkkia olen etsinyt jo pidemmän tovin. Tai siis hyväkuntoista ja huokeaa. Tuleehan näitä toki vastaan jokaisessa haisevassa hallissa, mutta yleensä jo kovan kolauksen saaneina sekä kiskurihintaan. Nyt viimeinkin onnisti. Kahvinjuojia tai -keitintäkään ei tästä talosta löydy, mutta täytyy seuraavalla täydennysreissulla Ekosoppiin napata mukaan myös joku kiva luomupaketti ja sujauttaa se purkkiin - jottei isovanhempienkaan tartte aina tulla meille keittimien ja tykötarpeiden kanssa.

Kuvista puuttuu vielä kiva muoviämpäri, joka kiikutettiin välittömästi leikkimökkiin. Lompakko keveni kympillä, joten eipä ollut kallis reissu.

Seuraavaksi sitten joululahjoja. Puikot ovat heiluneet ahkerasti ja saavat vielä jatkaakin samassa toimessa.

Dining table

One of our fixing projects. We looked for a round shaped dining table with leaf. Finally we found one. This was originally brown and badly dented. 

Etsimme pitkään (vuoden verran) vanhaa, pyöreää ruokapöytää. Tai jos tarkkoja ollaan, niin oikeastaan etsimme tällaista vain muutaman kuukauden - pohdin yli puoli vuotta millaisen pöydän oikeastaan haluaisin. Haikailin kauan valkoisen Tapiovaaran Pirkka-pöydän perään, kunnes totesin, että a) uutena ostettu olisi ollut liian kallis kaikkien muiden remppakulujen keskellä ja b) kirppareilta niitä ei juuri tullut vastaan. Sen jälkeen aloin haaveilla itsetehdyn pöydän perään. Halusin paksun, valkoisen pöytälevyn kahden vanhan Singer-ompelukoneen jalan päälle (kiitos yhden Tyylivarkaiden jakson). Jossain välissä mies sotki pakkaa harmaalla pöytälevyllä, kunnes lopulta eräänä päivänä mieleni kirkastui: halusin pyöreän pöydän. 

Ruokailutilamme on ehkä ainut kohta, jota kodissamme muuttaisin. Se voisi olla hieman isompi. Koska itse keittiötä ei kuitenkaan voi pienentää eikä ulkoseiniä levittää, oli vain mahduttava aterioimaan nykyiseen tilaan. Eikä se toki nelihenkiseltä perheeltä ole mitenkään mahdotonta, hyvinhän me tuohon sovimme. Pöydän ympärillä on vuorotellen lapsia ja aikuisia, jotta molemmille kullannupuille on tarjolla syöttäjiä ja avustajia - ja jotta kumpikaan vanhemmista ei vain saisi syödä rauhassa. 

Ruudin keksimisen jälkeen oikean pöydän löytäminen ei kuitenkaan ollut kovin helppoa. Vastaavia oli toki tarjolla vaikka millä mitalla, mutta ei meidän (minun) kriteerimme täyttäviä. Pöydän piti olla kokonaan puinen, sopivan kokoinen, seisoa tukevasti yhdellä jalalla ja siinä piti olla jatkolevy kekkereitä ja vieraita ajatellen. Laitoin ilmoituksia netin kirpparipalstoillekin ja sain runsaasti vastauksia. Jokaisessa tarjotussa vaihtoehdossa kuitenkin mätti jokin: joko pöydässä oli neljä jalkaa, siinä ei ollut jatkolevyä, hinta oli järkyttävän korkea eikä siitä voinut tinkiä tai pöytä sijaitsi aivan liian kaukana. Lopulta pöytä löytyi kuitenkin kotikaupungistamme Pietarsaaresta, Vanhustenystävien kirpputorilta. Kaikki kriteerit täyttäen.

Kunnostusvaiheesta ei valitettavasti ole kuvia. Pöytä oli kuitenkin alunperin ruskea ja erittäin kulunut ja kolhiintunut. Mies purki sen osiin, hioi, hioi ja hioi. Maalia meni muutama kerros ja lakkaa muistaakseni kaksi. Pöytä on kestänyt käytössä hyvin, vaikka kuopus takoo sitä innoissaan omalla lusikallaan.

Kuvat eivät valitettavasti tee oikeutta kauniille pöydälle. Sen pinnasta tuli upea.

Esikoisen vanha valkoinen tuoli siirtyi pojan omaan huoneeseen kirjoituspöydän kaveriksi. Koska kyseinen tuolimalli on kuitenkin niin hyväksi havaittu, ostimme pojille keittiöön uudet, samanlaiset, mutta punaiset tuolit. Meidän tuolimme ja pari muuta on ollut tarkoitus maalata valkoisiksi, mutta se(kin) projekti on vielä kesken. Mies tykkää kovasti alimmassa kuvassa olevista ruskeista tuoleista enkä minä ole vielä ehtinyt hoputtamaan häntä tuolien kimppuun. Monta muutakin (tärkeämpää) hommaa on yhä kesken. Tulevana viikonloppuna meillä on onneksi viimeinkin aikaa paneutua taas niihin. Kuvasinkin tänään jo suurimman osan kunnostettavista projekteista, jotta ennen-kuvat eivät jää enää ottamatta.

 

Otin keittiön verhokapan hetkeksi pois ikkunasta. Se odottaa vieressäni ompelukoneen neulan alle pääsyä.

Old cupboard

I have bought a lot of wooden secondhand furniture lately. This cupboard is now in our living room.

Olen viime aikoina ostellut ahkerasti vanhoja huonekaluja (ja vielä puuttuu muutama). Osa valkoisista ikealaisista saa kyytiä, kun olen löytänyt paljon kauniimpia ja kestävämpiä kaappeja, tuoleja ja pöytä tilalle. Miesparka saa kurvata ympäriinsä peräkärryn kanssa, kun rouva lyö osoitteita kouraan. Suurin osa huonekaluista on kunnostettavia (arvannette kuka senkin puolen hoitaa - minä kyllä pidän maalaamisesta, mutta hiominen ei kuulu lempipuuhiini, meinaan sitä paitsi tukehtua siihen pölyyn), mutta tälle kaapille emme ole tehneet mitään.

Kaappi löytyi eräästä tyhjennettävästä toimistosta. Edellinen omistaja on pitänyt siinä potilaidensa lääkkeitä. Nyt kaappi pääsi olohuoneeseemme, takan viereen. 

Ovien takaa löytyy maljakoita, molempien läppärit latureineen, minun keskeneräiset käsityöni sekä keittokirjat. Aiemmin tällä paikalla oli Ikean valkoinen 2x4 Expedit-hyllykkö, joka siirtyi nyt esikoisen huoneeseen pelihyllyksi. Kaapista parhaillaan kävelemään opetteleva kuopus ei saa  heiteltyä tavaroita lattialle - kunhan vain muistaa ottaa aina avaimet pois ovista.

Tämän väristä kaappia en olisi pari vuotta sitten takuulla hankkinut, mutta yhtäkkiä tämä yksilö oli pakko saada. 

Jostain syystä vanhat avaimet miellyttävät kovasti silmääni.

Kaapin päällä olevat tavarat ovat vaihtuneet jo tiheään, en osaa päättää mitä siinä pitäisin. Kuvaushetkellä päällystä koristivat kuitenkin palmuvehka (yksi niistä harvoista kasveista, joita allergiperheessä siedetään) sekä kokoelma Muija-purkkeja. Sininen ja punainen ovat anopin vanhoja, valkoinen kirpparilöytö ja musta uutena ostettu.

Sadonkorjuujuhlat / Harvest Festival

Vietimme tänään sadonkorjuujuhlaa esikoisemme toiveesta. Jankutusta oli kestänyt jo aika tovin kunnes viimein annoin periksi ja menimme kurkistelemaan olisiko porkkanapenkissä jo muutakin kuin pelkkiä vihreitä varsia.

Today we had harvest festival. Our 5-year-old had had the idea a couple of weeks ago and had been harping about it ever since.

You know children when they really want something.

 

Porkkanoita oli kaikenkokoisia, tässä hauskimmat.

The carrots came in many sizes, here are the funniest ones.

Hetken kuluttua....

After a while....

....meillä oli taas iloinen poika.

....we had a happy boy again.

 
Lyhty on kirpparilöytö loppukesältä. Minä en ole mikään valkoisten lyhtyjen ystävä ja ihastuin tähän heti.

Lantern from flea market, 2 €.

Secondhand mirror

A few months ago I found an old mirror (1975) from flea market. It was a bit dirty at first but started shining again after cleaning.

It looks very similar to the one that my grandparents have. They just have brown one.

Enough with this wall paper. Next: our son's room.