Keittiössä

Harkinta-ajan umpeutumisen jälkeen päätin avata myös toisen blogini, jota olen tässä pari kuukautta kirjoitellut yksikseni. Tästedes hellan ääressä syntyviä tuotoksia voi ihailla (/kauhistella) toisaalla. Ei mitään luksusta, pelkkää arkiruokaa, kohta viidelle.

Keittiössä

I have started a new blog. It's only about food and baking. And only in Finnish.

Cookies

Ovi oli tuskin kolahtanut lauantaina miehen lähdettyä, kun esikoinen jo tuli viereeni kiehnaamaan ja kysymään, että mitä tänään leivottaisiin. Ei niin, että me leipoisimme aina isiltä salaa, vaan kahdenkeskisistä ajoista on muodostunut meille joko lukemis-, askartelu- tai leivontatuokioita. Olin siis osannut jo varautua tähän, joten kun perheen vanhin suuntasi taas kohti kuntosalia ja pienin koisasi tyytyväisenä vaunuissa ulkosalla, kaivoin viikolla ostamani leivontatarvikkeet kaapista. 

Keksejä on sitten mukava leipoa. Taikinat ovat usein helppoja ja herkullisia eikä niiden tekemiseen tarvita kovin montaa työvaihetta. Esikoisesta on kehittynyt taitava pilkkoja, jolle uskaltaa jo antaa terävimmänkin puukon. Sähkövatkaintakin kuusivuotias osaa hyvin käyttää itse, mutta usein hän haluaa kuitenkin hoitaa pilkkomiset ja minä hoidan sillä välin muun osan taikinasta.

Tällä kertaa testasimme (taas kerran) jotain omasta (p)ajasta -blogista: Daim-keksejä. Emme tainneet poiketa ohjeesta sen kummemin kuin tekemällä taikinan tuplana ;) Voi oli voita (luomua), sokeri luomuruokokidesokeria kuten yleensä, kaakao Cocovia ja suklaa Fazerin tummaa. Minä en joutunut edes sotkemaan käsiäni, sillä esikoinen pyöritteli keksit pelleille sillä aikaa, kun keräsin aineet takaisin kaappeihin ja siivosin astiat koneeseen.

Uunista tulleet herkkupalat maistuivat täydellisiltä. Mieskin on tainnut jo tottua keittiöstä leijailevaan hyvään tuoksuun viikonloppuisin, ja tuli tänäänkin kovasti nuuhkien ja hymyillen takaisin kotiin. 

Mutta. Yksi ongelma kekseissä vain oli. Ei, eivät ne vielä loppuneet, päinvastoin. Minulle ja esikoiselle laktoosi tuottaa ongelmia. Tumma suklaa sopii molemmille. Vatsaoireemme kaiketi johtuivat siis Daim-rakeista. Se on kyllä kummallinen tuote. Minä voin syödä Daim-patukoita, mutta rakeista vatsa alkaa turvota. Olen hurjan allerginen myös manteleille ja pähkinöille, mutta patukat tai rakeet eivät saa kurkkuani turpoamaan. Sen sijaan ne pusseissa myytävät, karkkipapereihin käärityt pienet Daim-palat saavat minut välittömästi tarvitsemaan lääkitystä. Aivan kuin Daimeja tehtäisiin useammalla eri reseptillä. Onko muilla vastaavia kokemuksia?

* *

Sunnuntaina päätimme kokeilla pitkästä aikaa kääretortun tekemistä. Sekin on helppoja ja yksinkertaistaista, ja sopii siis lapsen kanssa leivottavaksi. Noudatin hyvin pitkälle stiinapauliinan ohjetta. Hyvää tuli, mutta pidän kyllä itse enemmän rahkatäytteistä, mieluiten marjojen kera. Pohjataikina olisi myös voinut olla pienempi, sillä tämän kokoisesta tortusta riittää nelihenkiselle perheelle vähän liikaa syötävää. Tai oikeastaan kolmihenkiselle, sillä tämä tiukkis-äiti ei vielä anna yksivuotiaalle herkuiksi mitään maissinaksuja kummempaa.

Seeds

Sain viime vuonna päiväkodista ihanan äitienpäivälahjan. Maalatussa maitopurkinpohjassa oli rakkaudella istetuista siemenistä kasvanut kukkaköynnös. Onneksi muistin sen tänä vuonna ajoissa ja hain tarvikkeita toukokuun juhlapäivää varten. Esikoinen sai koristella isoäitien ruukut haluamallaan tavalla. Käytin ne uunissa ohjeiden mukaisesti, minkä jälkeen kylvimme niihin "lastensiemeniä" eli Weibulls Juniorin Isoauringonkukkaa. Otin varman päälle ja valitsin Plantagenin valikoimasta pussin, jonka pitäisi tuottaa nopeasti suurta satoa. Toivotaan, että siemenet alkavat nyt itää JA etteivät ne kasva muutamassa viikossa aivan liian suuriksi.

Our six-year-old wrote "grandmothers" to flowerpots and planted sunflower seeds in them. Hopefully they grow enough for Mothers' Day in May.

Kylvin myös myöhemmin lisää siemeniä. Kaikki pussit ovat Nelsonin luomuvalikoimasta ja tilattu Hyvinvoinnin Tavaratalosta. Lasit ovat Ikean tuikkukippoja, jotka ostin häihimme lähes kahdeksan vuotta sitten. Suurimman osan myin pian juhlapäivän jälkeen pois, mutta 12 olin säästänyt itselleni. Vasta nyt niille tuli taas käyttöä!

I put some sweet basil, broccoli, salad and sweet pepper seeds in little glass cans from Ikea (I had bought them for our wedding almost eight years ago).

Maustebasilikaa.

 Parsakaalia.

Keräsalaattia ja vihannespaprikaa.

Vinkit ikkunoiden väliin laitettavista kasveista sain Strömsön Parhaat Palat -kirjasta.

 

Let's see how much they grow in two weeks!

Blueberry pie with white chocolate

Tämänkin reseptin löysin omasta (p)ajasta -blogista. Piirasta maistaessani ensimmäisenä mieleeni tuli se Frendien Janicen kuuluisa kommentti.

I found this recipe from blog called omasta (p)ajasta again. After tasting this, the only thing in my mind was the well-known comment of Janice in Friends.

Fast and tasty

Maria Öhrnin Pehmeät Suklaakakut -kirjasta löytyy oiva ohje niille, jotka suunnaton makeannälkä yllättää ja herkkuja on saatava nopeasti. Tähän ei tule mitään kummempia ainesosia, edes suklaata ei tarvita. Lopputulos muistuttaa kovasti mutakakkua.

Let's bake!

 We've been baking a lot this weekend. Mincemeat pie, mint chocolate muffins and red currant caramel pie.

Hei, meillä leivotaan! Esikoinen haluaisi tämän tästä leipoa jotain ja sehän tälle äidille sopii. Tänä viikonloppuna tehtiin perinteisten sämpylöiden lisäksi alla olevia. Kaikkien ohjeet löytyvät omasta (p)ajasta -blogista. Jauhelihapiirasta, Pätkis-muffinsseja sekä Punaherukka-kinuskipiirasta. Suolaisesta piiraasta tein tosin pasteijaversioita, sillä mies toi kaupasta lehtitaikinalevyjä isomman köntsän sijaan. Pienemmät palaset varmasti sopivatkin meille paremmin, jotta syöminen oli lapsilta (ja aikuisiltakin) helpompaa (siistimpää). Muffinssitkin onnistuivat erinomaisesti (vai eihän Pätkiksien kanssa voi epäonnistua, ainakaan maun suhteen?), vaikka sellaisia en ole ennen juuri harrastanut. Nyt mielessä pyörii jo monta ideaa niidenkin suhteen.
 

Kinuskia olen tainnut keitellä viimeksi kymmenisen vuotta sitten. En mitenkään onnistuneesti, minkä ehkä pitkästä tauosta arvasitte. Nyt siitä kuitenkin tuli erinomaista, joskin keittoaika oli ohjeeseen verrattuna tuplasti pidempi ennen kuin kinuski alkoi paksuuntua. Keitin sitä isossa teflonkattilassa induktioliedellä, mutta silti hommassa vierähti kolmisen varttia. Syödessäni seuraavana päivänä tätä herkullista jälkiruokaa ei kuitenkaan edellisillan valvominen muiden jo nukkuessa harmittanut yhtään! Vinkiksi kuitenkin annettakoon, että kutsukaa ihmeessä vieraita kylään, jos haluatte tätä piirasta kokeilla. On nimittäin sen verran makeaa, että että tästä riittää monen monta palaa.

Seuraavaksi aion kokeilla valkosuklaista mustikkapiirakkaa. Perinteistä mamman marjapiirasta vaniljakastikkeella meillä leivotaan ylivoimaisesti eniten, se on koko perheen herkku (poislukien yksivuotias, jonka herkkua ovat toistaiseksi vielä maissinaksut). Vaikka perheen kaksi muuta miestä vetävät mustikkapiirasta melkeinpä suoraan uunista, minä alan kuitenkin kaivata siihen jo jotain vaihtelua. Ensin vaan pitäisi käydä kaupan laarien kautta, sillä meiltä ovat kyseiset marjat jo jostain syystä pakkasesta loppuneet! Ensi kesänä täytyy säilöä taas vähän enemmän, kun syöjiäkin on lisää.

Raakamaidosta

Saimme syksyllä olla mukana toimittaja Noora Shinglerin (Kemikaalicocktail) vetämässä testiryhmässä. Perheessämme on kaksi laktoosi-intolerantikkoa (minä ja esikoinen) ja raakamaidon testaaminen oli kiinnostanut minua jo pidempään. Kaupasta kantamamme maitotuotteet ovat aina luomua, mutta myös laktoositon sopii molemmille. Testasimme kuitenkin syksyn aikana kahden eri tilan raakamaitoa. Tuloksia ja paljon muuta on nähtävissä Silminnäkijä-ohjelmassa Pilattu maito Yle TV2:ssa ylihuomenna torstaina 21.2.2013 klo 20.00.

In fall we took part in a test group concerning raw milk. I and our oldest son have lactose intolerance and we can't have normal cow's milk that is sold in Finnish grocery stores and supermarkets. We need to buy lactose-free milk or organic milk, which we prefer. The program can be seen in TV this Thursday and it's hosted by journalist Noora Shingler, who writes a famous Finnish ecological blog called Kemikaalicocktail.

me&i

Meillä oli tammikuun lopussa me&i-kutsut kuten varmasti monella muullakin. Kutsut olivat vasta toiset minun emännöimäni, vaikka kekkereillä olen juossut vuodesta 2007. Välillä olen tilannut enemmän vaatteita, välillä vähemmän. Äitien mallisto ei tällä kertaa kovasti miellyttänyt silmääni. Harkitsin kyllä valkoisten polvihousujen tilaamista, sillä viimevuotiset mustat olivat koko kesän todella ahkerassa käytössä, mutta ehkä valkoinen väri olisi kuitenkin ollut vähän turhan arka. Lapset, tai pääasiassa esikoinen saivat kuitenkin jotain. Keltaisiin autopaitoihin ihastuin välittömästi ja tilasinkin molemmille samanlaiset. Canvas-housut ovat järjestyksessä kolmannet ja hyväksi havaitut. Tarkkasilmäiset saattavat päätellä kuvasta jotain ;)

I had a me&i-party in the end of January. I've been buying these clothes since 2007 and really like them. This time I didn't find anything for me - but that's okay because I don't really need anything. But our children got something, especially our 6-year-old. If you look at this picture carefully you might figure out something ;)

En taaskaan muistanut ottaa kuvaa syömingeistä pöydän ollessa koreana liinoineen kaikkineen, mutta tässä pippaloiden jälkeen napatut pikakuvat. Teen paljon suolaisia piirakoita, tällä kertaa lohi-tomaattipiirasta sekä feta-paprikaversiota.

I baked salmon-tomato pie and feta-vegetable pie for our guests.

Pihassamme on kaksi erittäin tuottoisaa viinimarjapensasta, joiden satoa on tullut hyödynnettyä useasti.

..and redcurrant pie with vanilla sauce...

Mud cakea ja Rocky Roadia.

...and mud cakea and Rocky Road.

Kiitos vieraat! Toivottavasti tekin löysitte kivoja vaatteita.

Thank you, guests! Hope you found nice clothes, too.

Easy bread

Jos blogipastaa tehdään avokadoista, blogimatto on mustavalkoinen ja blogipipossa on piparireunus, niin tämä kaiketi on blogileipää?

I baked a bread that has become quite famous in Finnish blogs lately.


Vaivaamaton ja vaivaton leipä, suoraan Kädenvääntöä-blogista. Kiitokset myös Annelle herkullisesta kuvasta Facebookissa, minunkin piti heti uteliaana kokeilla. Sen verran poikkesin reseptistä, että laitoin 6 dl (pussin loput) grahamjauhoja ja loput vehnää.

Rehellisyyden nimissä paljastettakoon, että vaivasin taikinaa myös ihan hitusen - vain sen verran, että sain kaikki jauhot mukaan, sillä puukauhalla se ei onnistunut. Leipä kohosi kellon ympäri muovikulhossa, tuorekelmun alla, (kylmän) takan päällä.

Entäs ne kommentit sitten?

Kuusivuotias: Äiti onko tää sun tekemää? Tää on tosi hyvää.

Yksivuotias: Namnamnam!

Mies: Ihan ok, vähän purtavaa.

Rouva itse: Grahamjauhoja olisi pitänyt laittaa vähemmän, tuli vähän raskaanoloista leipää. Teen kyllä toistekin, ensi kerralla yrttien tai siementen kera sekä erilaisilla jauhoilla.

Helppoa tämä ainakin oli, tuskin löytyy vaivattomampaa leipäreseptiä. Ei tämä silti voittanut lempparisämpylöitämme, joita on nytkin pari peltiä kohoamassa iltapuurojen seuraksi. Täytyykin muistaa tarinoida niistä toisella kertaa.

Uutta arkiruokaa

Ruoka, joka kaiketi vaatii esittelyä. Ei mitään vaativaa tai erityisiä ainesosia, mutta pitkästä aikaa jotain, minkä esikoinen veteli vauhdilla eikä välittömästi lautasen nähdessään karjunut "Hyi ku pahaa, en kyllä syö!"

Pilkoin ison paketillisen maustamattomia kanafileepihvejä (inhoan valmiita suikaleita) ja kippasin niiden päälle oliiviöljyä sekä pari teelusikallista valkosipulitahnaa. Parin tunnin muhimisen jälkeen (jääkaapissa) paistoin suikaleet (kaasuliedellä), kaadoin turhat öljyt pois ja lorotin sekaan purkillisen luomuruokakermaa sekä heittelin päälle 3-4 palaa pakastepinaattia. Perään ruokalusikallisella vehnäjauhoja sakeutettu desilitra vettä. Jatkuvaa hämmentämistä, kunnes kastike ei ole enää täysin juoksevaa. Lisukkeeksi jasmiiniriisiä sekä vihanneksia.

"Kiitos äiti, kun teit näin hyvää ruokaa."

Our six-year-old doesn't like anything I'm cooking anymore. That boy, who has always eaten everything and even asked for more. Until this week. I finally managed to cook something he absolutely loved. Chicken, garlic paste, cream and spinach.

6+1

A week ago we had a two day birthday party for our sons. I just love to bake.

Viikko sitten meillä juhlittiin ahkerasti kahden päivän ajan. Kuopus ei ensimmäisestä merkkipäivästään tajunnut vielä tuon taivaallista, mutta esikoinen halusi suklaisen Peter Pan -kakun. Päähahmo jäi tosin saamatta, mutta rosvojoukko kelpasi oikein hyvin.

 

Suklaapelti (tai millä nimellä kukakin tätä haluaa kutsua) sain kuorrutteen Pirkan suklaapalleropussista. Tahmeaa ja vaikea leikata, mutta ah niin hyvää!

Minä leivon paljon. Kerran tai kaksi viikossa leipää ja usein erilaisia suolaisia piirakoita (makeista puhumattakaan). Vieraiden tullessa niitä on aina pöydässä ja toki muulloinkin. Nytkin niitä meni kahdessa päivässä useampi. Taustalla myös Marianne-keksejä.

Rocky Roadia olen syönyt monissa pirskeissä, mutta vasta nyt kokeilin sitä itse. Suklaata, vaahtokarkkeja ja ranskalaisia pastilleja. Tehdään toistekin.

Pöytäliinat ovat kirpparilöytöjä. Niitä on kaappi pullollaan ja odotan sitä vuotta, kun meillä ei enää ruoka lentele pitkin pöytää. Silloin liinoja viitsii käyttää arkenakin.

Hauskaa oli ja lapset saivat kivoja paketteja. Kiitos vierahille!

Suklaa-piparminttukeksejä

Today I baked chocolate peppermint cookies.

Olin luvannut esikoiselle, että menisimme tänään eskarin jälkeen metsäretkelle. Kuopus vetelee aamupäivisin pitkiä unia, joten päätin kokeilla kauan suunnittelemiani pikkuleipiä. Tarkoitus oli tehdä murotaikinapohjaisia, pehmeitä keksejä, joita maustaisin Ekosopista ostamallani luomupiparminttu-uutteella.

Taikinasta tuli hyvää. Sellaista, jota olisi voinut syödä koko kulhollisen.

150 g luomuvoita
1.5 dl luomuruokosokeria
1 kananmuna
3.5 dl luomuvehnäjauhoja
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
pari lorausta piparminttu-uutetta

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri sekaisin, lisää muna.
Lisää kuivat aineet, sekoita.
Lorauta lopuksi piparminttua joukkoon - varovaisesti, tai saat keksejä, jotka saavat nenän valumaan.
Nostele taikinasta lusikalla pieniä kasoja leivinpaperin päälle.
Paista 175 °C:ssa 12 min.

Uute tuntuu riittoisalta. Olen aiemmin käyttänyt sitä vain kerran, raakasuklaan maustamiseen.

Keksien kannattaa antaa jäähtyä kunnolla paistamisen jälkeen, tai muuten ne hajoavat käsiin. Ne olivat mielestäni parempia oltuaan hetken kylmässä (ulkona, rasiassa, vaunujen pussissa), jolloin sisus maistui suklaisemmalta. 

Tai toisaalta, retkellähän kaikki maistuu paremmalta. Näitä keksejä ainakin syötiin antaumuksella.

The last carrots

We need to grow much more carrots next year. These ones were so tasty.

Sadonkorjuujuhlat / Harvest Festival

Vietimme tänään sadonkorjuujuhlaa esikoisemme toiveesta. Jankutusta oli kestänyt jo aika tovin kunnes viimein annoin periksi ja menimme kurkistelemaan olisiko porkkanapenkissä jo muutakin kuin pelkkiä vihreitä varsia.

Today we had harvest festival. Our 5-year-old had had the idea a couple of weeks ago and had been harping about it ever since.

You know children when they really want something.

 

Porkkanoita oli kaikenkokoisia, tässä hauskimmat.

The carrots came in many sizes, here are the funniest ones.

Hetken kuluttua....

After a while....

....meillä oli taas iloinen poika.

....we had a happy boy again.

 
Lyhty on kirpparilöytö loppukesältä. Minä en ole mikään valkoisten lyhtyjen ystävä ja ihastuin tähän heti.

Lantern from flea market, 2 €.

After the party

Yesterday we had me&i party. I had baked 

halloum tobinambur pie

salmon pie 

carrot pineapple cake

mud cake.

Hurjaa

Lankakeräni ja minä emme tunnu kohtaavan tarpeeksi usein. Tarkoitukseni on väkertää yhteensä 126 isoäidinneliötä. Tällä hetkellä kasassa ovat kuvassa olevat sekä muutama keltainen lisää. 

Yhdestä kerästä Seiskaveikkaa tulee nelosen koukulla 14 neliötä.

Vaikka äidin oma aika on kortilla, kädentaitoja pitää silti harjoittaa. Pikkuveli täyttää ensi viikolla jo 5 kk eikä siis ole enää ihan pikkuinen. Toisin sanoen äidin ei tarvitse olla enää ihan koko ajan vieressä, vaan vauva viihtyy leikkimatolla tai sitterissä leluilleen lörpötellen. Äiti ja isoveli saavat esimerkiksi leivonta-aikaa. Myllärin Luomu Hurjan Rouheisilla Sämpyläjauhoilla tuli hurjan hyvänmakuisia sämpylöitä.