Elephants

Muistitikulle oli jäänyt kuukausia sitten otettu kuva. Lastenhuoneen uudet tyynynpäälliset. Hieman kyllä jännitti näiden ompelu, sillä olimme puhuneet uusista päällisistä jo kauan. Esikoinen ei osannut esittää mitään toiveita, kunnes kankaan ostettuani keksi, että "jotain tosi värikästä, ei missään nimessä mitään mustavalkoista". Tyynyt otettiin kuitenkin innoissaan vastaan.

New pillow cases for children's room

Kangashan on Laina Koskelan Finlaysonille vuonna 1969 suunnittelema Elefantti, tässä paksuna puuvillana. Piilovetoketjut muistaakseni Karnaluksista.

The fabric is designed by Laina Koskela for Finlayson in 1969. It's called Elefantti (Elephant). 

Kuusenkoristeita

Pidän tulitikkuaskeista. Lapsena pikkusiskoni antoi minulle lahjaksi koristelemansa tulitikkuaskin, jonka sisällä oli kaksi pitkää paperiliitintä (klemmaria), joissa oli sydämet koristeina. Käytin niitä kirjanmerkkeinä lukiessani mm. punatukkaisen Tiinan seikkailuista. Tuo tulitikkuaski sisältöineen on minulla vieläkin. Olen kerännyt muutaman vuoden (hyvä on, varmaan jo kymmenisen) ajan tulitikkuaskeja, koska en vain ole kyennyt heittämään niitä poiskaan. Mielessäni on jyskyttänyt, että näitä tarvitaan vielä, johonkin oikeasti kivaan projektiin. Voitte arvata, kuinka monta kertaa mieheni on muuttojemme yhteydessä roikottanut pussia kädessään ja hokenut, että "NYT nämä viimein heitetään pois!" Ei ole heitetty ei ja viimein viime joulun alla päähäni pälkähti loistava idea. Silloin sain jopa hankittua tarvikkeita, mutta pienen vauvan ja kahden mustasukkaisen isoveljen kanssa toteutus jäi tälle joululle. 

Tyhjiä tulitikkuaskeja, kaunista (vähän paksumpaa) paperia, liimaa, ohutta silkkinauhaa. 

Sakset, silmäneula ja ompelulankaa. 

Silkkinauhat ovat toinen säästämäni asia, joista en ole osannut luopua. Niitä olen jemmannut ompelutarvikelaatikkooni, joten mies ei ole päässyt huokailemaan ja esittämään vaatimuksiaan. Nauhat ovat siis peräisin paitojen olkasaumoista ja ovat juuri sopivan mittaisia tulitikkuaskien ruseteiksi.

Tavoitteenani on tehdä mahdollisimman paljon joulukoristeista itse. Kiitos Arnen & Carloksen, projekti on saanut uutta tuulta alleen. Aika paljon kuusessa onkin jo esikoisen päiväkotiaikoina taitelemia koristeita, mutta lisääkin saisi tulla. Aloitin kuitenkin nyt näillä pienillä lahjapaketeilla sekä virkkaamalla pieniä, valkoisia lumihiutaleita (okei, sekin projekti alkoi jo vuosia sitten - ehkä jonain vuonna on valmistakin).

Kirjoitus on osa Facebookin Käsityöblogit-ryhmän tämän vuoden joulukalenteria. Hyvää joulukuun 18:tta päivää!

Little baskets

Keittiön matosta jäi värikkäitä kuteita yli. Virkkasin turkoosista pari pientä koria pojille kutosen koukulla.

Rag rugs again

These are for our bedroom.

Olin täysin unohtanut kuvata viimeisimmät (vaan ei viimeiset) mattomme. Kudoin nämäkin syksyn kurssilla paikallisella opistolla. Kahden pitkän raitamaton jälkeen mietin jos jonkinlaista kuviota, mutta takaraivossa jyskytti kuva kelta-valkoraidallisista pötkylöistä. Ei auttanut muu, vaan pakko oli taas saada tällaista selkeää ja raikasta raitaa. 

Mattoja on siis kaksi, yhden mitta on 55 cm x 136 cm (yksi raita on 8 cm). Kuteet ovat taas Matto- ja Kudemyymälä Pukkilasta (FB) Jurvasta, missä tehtiin myös matonpäiden kanttaukset. Vaikka olenkin ihastunut aiempien mattojen hapsuihin, halusin mielenkiinnon vuoksi kokeilla siistimpiäkin reunoja. Hyvältä näyttävät nämäkin!

Tarkoitus oli mennä vielä kesäkudontakurssille ja tehdä riippumattotuoli sekä iso matto olkkariin. Valitettavasti se ei kuitenkaan tule nyt onnistumaan, vauva nimittäin karjuu tällä hetkellä ihan tosissaan jos jää isin kanssa kotiin ilman äitiä. Katsotaan sitten ensi vuonna uudestaan, ehdinpähän ainakin pohtia kuvioita ja materiaaleja rauhassa (ja päätyä taas jo vanhoihiin hyviksi havaittuihin!).

Pillow cases

New pillow cases, cotton fabrics from Verson Puoti and Hannan Kangas.

Muutostamme Helsingistä Vaasaan tuli juuri kuluneeksi kolme vuotta. Sen ajan olemme istuneet ystäväperheeltä lainatulla väliaikaissohvalla. Uuden osto ei kuulunut asuntolaina- tai remppabudjetteihin enkä rehellisesti sanottuna jaksanut silloin edes miettiä millaisen sohvan haluaisin. Toisen lapsen synnyttyä päätimme, ettei uutta sohvaa ainakaan pahimmassa puklailuvaiheessa hankita. Katsotaan uudestaan sitten, kun lapsi täyttää vuoden. Sen samaisen kuun aikana aloin kuitenkin odottamaan kolmatta lastamme, ja sohvan osto siirtyi edelleen. Lainasohvassa oli kuitenkin huonoon kuntoon menneet selkänojatyynyt, joten jotain parannusta piti jo keksiä. Koska halusin harmaata seinää ja harmaata sohvaa vasten jotain väriä, ostin muutaman palan kivoja puuvillakankaita ja nipun vetoketjuja. Tässä tulos.

Punainen Jemma ja oranssi Paratiisin Puutarha ovat Verson Puodista, tai jälkimmäinen tosin hankittu Hannan Kankaasta. Turkoosi pallokangas on Eurokankaan palalaarista. Sisukset ovat Ikean 50*50 cm Fjädrar-tyynyjä, jotka ovat ihanan kuohkeita ja palautuvat nopeasti takaisin muotoonsa. Etsin vastaavia jopa kahdeksasta mahdollisesta liikkeestä täällä Vaasassa, mutta joka puolella myytiin joko aivan liian ohuita tai väärän kokoisia sisuksia. Onneksi mies yhdellä työreissullaan kurvasi Tampereen puljun kautta ja rouva sai viimein tyynynsä.

Piilovetoketjun ompeluun katsoin ohjetta Tosimummon blogista. Turkoosien tyynyjen (2) vetskarit ompelin ilman silittämistä - siistit niistäkin kyllä tuli, mutta punaisissa (3) ja oransseissa (2) työnjälki on todella siistiä (kerrankin kehtaan sanoa näin!).

Hannan Kankaasta löytyi kivaa retro-tv -kangasta, josta tein yhden tyynynpäällisen meidän makkariin. Kaksi tyynyä on vielä päällystämättä, mutta ne saavat vielä hetken odottaa jahka löydän kivat, poikain huoneeseen sopivat kankaat.

Black & White

A new rag rug that I made with my daughter.

Kesäkuussa esittelin värikkään räsymaton, jonka tein Vaasa Opiston kurssilla. Koska kutominen tuntui heti minun lajiltani, ilmoittauduin syksyllä uudelle kurssille. Toukokuussa kudoin pallomahaisena ja tälläkin kertaa vauva on kulkenut mukana, mutta vatsan ulkopuolella.

Alunperin tarkoitukseni oli tehdä matot eteiseen ja meidän makkariimme. Yksi pidempi ja kaksi pientä, sängyn reunustoille. Pohdin myös riippumaton tai -keinun kutomista takapihallemme sekä isomman maton tekoa olohuoneeseen. Myös kuviot ja värit erilaisista pöytäliinoista alkoivat hiipiä mieleeni. Kuteita ostin jälleen Matto- ja kudemyymälä Pukkilasta Jurvasta. Olin raskausaikana tuudittautunut siihen uskoon, että saisin kudottua vaikka kuinka paljon, kun pienen pieni vauva nukkuisi tyytyväisenä vieressä. Ensimmäisen koliikkivauvamme jälkeen toinen poikamme oli itse tyytyväisyys, joka nukahti aina itsekseen siihen paikkaan, mihin hänet laskin, joten kuvittelin - koska kyllähän minä jo tämän osaan! - että kolmonen olisi samaa laatua. Mutta kurssin alussa viiden viikon ikäinen tytär onkin osoittautunut allergiseksi, vatsakipuiseksi, erittäin puklaavaksi ja ainoastaan äidin sylissä viihtyväksi tapaukseksi. 

Ensimmäisen loimen luomiseen ja etenkin sen kudontakuntoon saattamiseen meni kauan. Kurssi-illoista suurin osa meni imettämiseen ja vauvan hytkyttämiseen. Kaksi kuukautta myöhemmin ensimmäinen matto oli kuitenkin valmis.

Mitä tulee maton väreihin, suunnittelin eteiseen ensin pelkkää mustaa mattoa. Seinät ovat keltaiset, kalusteet valkoiset, hattuhyllyn päällä on mustia lootia asusteita varten. Mitään mustavalkoista en ainakaan ajatellut tehdä, koska sehän olisi maailman tylsin ratkaisu! Lopulta päähäni pälkähti kuva raitamatosta enkä päässyt siitä enää eroon. En, vaikka kuinka yritin ja manasin mielessäni sitä blogimattoa, jonka kuva pomppaa aivan liian usein verkkokalvoilleni. Mutta meillä on muuten hyvin värikästä, joten tehdään nyt kerrankin poikkeus sääntöön.

Maton mitat ovat 95 cm x 250 cm ja paino 1,9 kg. Kude on pehmeää ja tuntuu ihanalta jalkojen alla.

Tyttären ensimmäisenä isänpäivänä levitimme maton lattialle. Tämä tulee aina olemaan se matto, jonka loimea niisin ja jota kudoin vauva kantoliinassa.

Makkarin matoista on luvassa kuvia joulukuussa. Muista suunnitelluista ehkä vuoden kuluttua?

2nd hand

Olemme viime kuukausina tehneet paljon kirppariostosia. Osa - tällaiset pienemmät - pääsevät käyttöön heti, mutta isommat vaativat vähän laittoa. Aika ei kuitenkaan tällä hetkellä millään riitä hiomis- ja maalaamishommiin, joten uusi yöpöytänikin saa odottaa uutta maalia vielä ensi kesään. 

Pöytäliina on äitini virkkaama, joskus kauan sitten. Sain häneltä ison pinon vanhoja pitsiliinoja, joista sopivimmat aion ommella tyynynpäällisiin. Tämäkin projekti on edessä "sitten joskus".

Yöpöytä kaipaa vielä uutta lamppua, sillä Blockille on tiedossa parempi paikka muualla. Kellonkin moderni tyyli pistää silmään muuten vähän vanhemman näköisessä makkarissamme, mutta toisaalta laitteen radiossa on niin hyvä ääni sekä hyvät valot, etten malttaisi siitä luopua.

Vanhaa Arabiaa löysin kerrankin sopuhintaan kesällä. Kannettomassa, mutta ehjässä purnukassa on tällä hetkellä tulitikkurasioita takan päällä.

Kello käy

Kiirettä pitää. Onneksi löysin nettikirpparilta ekaluokkalaiselle oman herätyskellon. Juuri sellaisen, millaista olin salaa toivonutkin. Vanhan, metallisen, mustalla pohjalla ja keltaisella kuorella, selkeillä numeroilla ja minuuttiviivoilla. Ääntäkin piisaa, sillä tähän räminään herää varmasti rivitalomme toinenkin pääty.

Olen onneksi ehtinyt vähän neuloakin, mutta siitä lisää vasta myöhemmin., sillä kyse on koeneulonnasta. Eteisen matostakin on kohta puolet valmiina. Sen olen päättänyt, että joku päivä minulla on varmasti omat kangaspuut kotonakin!

Sunflowers

We're getting ready for a new baby. Boys have slept about three weeks in the same room. Today we finally managed to get this lovely wall paper to our bedroom (it was bought two years ago).

Rag rug

Viimeinkin voin esitellä yhden pitkään tekeillä olleen ja vielä pidempään suunnitelmissa pyörineen projektin. Tai ei tähän loppujen lopuksi mennyt kolmea viikkoa (yhdeksän iltaa) kauempaa, mutta vuosien odotuksesta voidaan kuitenkin puhua. Kudontakokemuksia minulla ei ennestään ollut kuin yhden pienen poppanan verran, muinaisilta yläasteen tekstiilityön tunneilta. Joka tapauksessa joitakin vuosia sitten markkinoilla pyöri Risto-Matti Ratian suunnittelema värikäs räsymatto, jollaiseen iskin välittömästi silmäni... ja nyt meillä viimeinkin oli vastaavalle sopiva paikka.

Tammikuussa klikkasin itseni Vaasa Opiston kesäkudonta-kurssille toukokuun ajaksi. Kuteita hankin ystävän välityksellä Jurvasta, Matto- ja kudemyymälä Pukkilasta. Annoin ohjeeksi summittaiset mitat maton koosta ja väreistä. Halusin kirkkaita sävyjä, en mitään pastellisia. En välitä niistä muutenkaan, mutta etenkin näin lapsiperheessä ja vielä keittiön matoksi oli paree valita kunnon värejä, joista ei jokainen tahra heti ottaisi silmään. Sain pääsiäisen jälkeen säkillisen tai tarkalleen 9,8 kg vyyhtejä, joista jokaisen sävy miellytti minua niin, että tuskin maltoin odottaa kurssin alkua.

Äidit tietävät varmasti sen tunteen, kuinka vauvaa (esikoista!) odottaessa sitä luulee esimerkiksi imetyksen sujuvan kuin tanssi. Maitoa tulvisi ovista ja ikkunoista, sitä haettaisiin rekkalasteittain kotiovelta ja omalta vauvalta ylijääneillä litroilla ruokittaisiin kaikki maailman nälkäiset vauvat. No, ehkä tämä mielikuva on matonkudontaan vähän turhan yliampuva, mutta joka tapauksessa kuvittelin ensimmäisenä kurssi-iltana paukuttelevani kangaspuita jo kuin ammattilainen. Vaan toisin kävi - kutomaan päästiin vasta neljäntenä iltana. Kurssin opettajana toimiva tekstiiliartenomi Anne Viinikka, joka osoittautui erinomaiseksi ja kärsivälliseksi ohjaajaksi, laittoikin meidät tekemään kaiken alusta alkaen itse. Kurssi aloitettiin teorian opiskelulla ja tarkoilla laskukaavoilla. Niitä tavatessani mietin, että olenko joskus oikeasti opiskellut lukiossa pitkää matikkaa vai ovatko aivoni oikeasti näin totaalisesti raskauden pehmentävät. Lopulta kaavoista saatiin kuitenkin selvää ja päästiin mittaamaan loimeen tarvittavia lankoja.

Loimilankoja on saatavilla marketeista (valkoista Novitaa) tai käsityöliikkeistä (esim. Vaasassa Taitokeskus Loftetista saa eri sävyjä). Pelkällä metrimäärällä ei kuitenkaan tehdä vielä mitään, vaan tarvitaan myös tietoja esim. loimen sidonnasta (montako lankaa tulee yhdelle sentille) sekä paksuudesta, johon vaikuttaa kuteiden paksuus. Minun materiaalini olivat trikoota, sidonta ihan perusmallia eli kaksi lankaa tai kudontakielessä yksi sisaruspari sentille ja valmiin maton mitat 76 cm x 230 cm noin suurin piirtein. Tarvitsin siis 200 g 12-säikeistä loimilankaa, joka Loftetissa kustansi vajaan kympin. Lankaa tosin jäi vielä aika rutkasti yli, mutta eiköhän sille löydy käyttöä vaikka askartelun tai kukkien sitomisen parissa.

Laskemisten jälkeen päästiin loimen luontiin toisena kurssi-iltana. Pahoittelen, ammattilaiset ja enemmän kutoneet, jo etukäteen kielenkäyttöäni. Oikeat termit eivät ole vielä hallussa, mutta yritän hieman selventää mitä missäkin kuvassa tehdään. Kolmessa ensimmäisessä kuvassa luodaan lointa ts. kieputetaan lankaa tietyssä järjestyksessä tiettyjen tappien ympäri ylhäältä alas, tuollaisen ison puuhäkkyrän ympärille. Minä tarvitsin yhteensä 164 lankaa eli jouduin kumartelemaan ja nousemaan monet kerrat ennen kuin loimi oli luotu. Tämän illan jälkeen kävin viimeinkin ostamassa apteekista närästyslääkettä, jota pallomahani jo kovasti vaati.

Aina 10 langan jälkeen pujoteltiin väleihin tuollaista apulankaa, joka helpotti laskemisurakkaa. Oli sillä langalla tosin muutakin virkaa myöhemmin.

Tämä ei ollut minun loimeni, mutta musta sekin. Omani oli pidempi.

Seuraavassa kuvassa loimea ollaan siirtämässä kangaspuille. Vuorossa on käärinpirtaan pujottelua ts. langat piti ujuttaa järjestyksessä tuollaisten pienten piikkien läpi, kaksi aina yhdestä kolosta (reunoissa neljä). 

Loimen siirtoa tukille.

Alkusolmuja.

Unohdin kamerani kotiin kolmantena kurssi-iltana, kun loimen kanssa näpertely jatkui. Siihen meni kuitenkin yllättävän kauan aikaa ennen kuin päästiin viimeinkin kutomiseen!

 

En kovin pitkään pyöritellyt keriä käsissäni värien järjestystä pohtien. Maton alkuun ja loppuun halusin mustaa ja muut värit siten, etteivät turkoosi ja vihreä tulleet vierekkäin eivätkä myöskään punainen, oranssi ja keltainen. Lopulta vaan aloitin jostain. Päihin tein viiden sentin paksuiset raidat mustalla, muiden raitojen leveys on sentin vähemmän.

Kudonnan alkuvaiheista voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta eipä sitä kukaan jaksaisi lukea. Enkä kuitenkaan osaisi käyttää oikein kaikkia vaikeita termejä (niisiminen, tiuhtavarvat, polkusten sidonta). Onneksi saimme monet kuvalliset monisteet, joiden perusteella saatan ehkä joskus osata luoda loimen vielä uudestaankin. Sen verran kivaa hommaa se oli, että aion syksyllä mennä vauva kaukalossa uudellekin kurssille, mikäli meitä ei onnista kesän aikana toisellakin koliikkivauvalla. Suunnitteilla on ainakin yksi matto eteiseen ja kenties kaksi pienempää meidän makkariin. Lastenosastolla saavat vielä olla automatot ja olohuoneen maton suhteen taidan noudattaa samaa kaavaa kuin sohvankin - ne uusitaan vasta parin vuoden päästä, kun perheen viimeinenkin puklaaja on saatu koulittua sisäsiistiksi. Kuteita jäi tältä kurssilta vielä paljon ylikin, mutta mustista on tulossa kaksi virkattua, pyöreää mattoa työhuoneeseen  ja värikkäämmistä väsäilen jotain pienempää, ainakin koreja ja sen sellaista.

Loppuun vielä pari kuvaa matosta lopullisessa sijoituskohteessaan. Kodin esittely yhtään laajemmassa mittakaavassa hieman arvelluttaa, kun on kyse meidän yksityisestä pesästä, mutta sallittakoot nyt pari otosta köökin puolelta.

 

Tällä hetkellä matto on tosin jo kääritty pois, kuten yleensä teen aina kesän alussa. Kunhan ilmat syksyllä kylmenevät, on ihanaa levittää uusi matto esiin!

Laskosverhojen ompelusta

Olin viime syksynä Vaasa Opiston sisustusompelukurssilla. Olen saattanut mainita siitä jo useammankin kerran, mutta tuotokset ovat silti jääneet esittelemättä. Uuden kodin ostosta tulee kesän aikana kuluneeksi jo kaksi vuotta, mutta verhoja odoteltiin pitkään. Revimme rempan yhteydessä pois vanhat nipsukiskot etupaneeleineen ja aikani pähkäiltyäni totesin laskosverhojen olevan osaan huoneista paras ratkaisu. 

Seuraavaksi mietinkin sitten kuukausitolkulla sopivia kankaita. Meidän makuuhuoneeseemme on tarkoitus tulla yhdelle seinälle vihreäsävyistä Tapettitalon Auringonkukka-tapettia, joka on muhinut komeron ylähyllyllä jo (liian) pitkään. Muut seinät on maalattu vaaleanvihreällä, jonka sävy on napattu tapetista. Kalusteet ovat ainakin toistaiseksi valkoisia, mutta huoneeseen on tulossa vielä keltainen tuoli ja keltainen pieni pöytä, kunhan ne ehtivät saada maalia pintaansa. Mietin alkuun erilaisia keltasävyisiä kankaitakin ikkunaan, kunnes iskin silmäni Marimekon limeen Muijaan. Sitä oli pakko saada, mutta kesämyynnissä olevan kankaan metsästys osoittautuikin vähän vaativammaksi hommaksi. Lopulta kangasta löytyi muistaakseni yhdestä Turun liikkestä, josta ystävällisesti lähetettiin minulle neljän metrin pala.

Työhuone eli romuhuone, tuleva ompelimo taikka kirjasto on yhä eniten keskeneräisin huoneemme. Poistimme sieltäkin muuton yhteydessä persikkaiset tapetit kukkaboordeineen, maalasimme katon uudestaan valkoiseksi sekä vaihdoimme laminaatin kirsikasta vaaleaan tammeen (nämä teimme kaikissa huoneissa). En vain ole vieläkään keksinyt mitä väriä haluaisin seinille. Verhokankaaksi valikoitui kuitenkin yksi suosikeistani, Marimekon Siirtolapuutarha. Kalusteet ovat lähes kaikki valkoisia ja lattialle on tulossa kaksi virkattua, mustaa mattoa. Kunhan nekin joku päivä ehtivät.

Mutta ompeluun. Olin etsinyt netistä laskosverhojen ompeluohjeita jo aiemmin, mutta kaikki tuntuivat syystä tai toisesta nostattavan hien pintaan. Lopulta päädyin menemään ihan kurssille, jotta en suotta pilaisi arvokkaita kankaita ja muita materiaaleja. Yhden verhon tehtyäni tajusin kuitenkin ettei tämä mitään rakettitiedettä olekaan ja loput sujuivat kuin se kuuluisa lastenleikki. Alla on siis listattu yksinkertaiset ohjeet verhojen ompeluun sekä tarvikkeisiin - lähinnä muistiin itseäni varten, mutta kiva jos näistä on apua muillekin.

Tarvikkeet (osa Kallion Kaihtimesta Vaasasta, osa kurssin ohjaajalta Tea Jousmäeltä, Ompelimo-Verhoomo Willa Wasan omistajalta):

- tarrakisko (sen pituinen minkä verhostakin haluat, kiinnitetään seinään), seinäkiinnikkeet (kapeaan verhoon kaksi, leveämpään kolme), narulukko (yksi per verho), naruohjaimet (jokaisen lenkkinarun kohdalle yksi, paitsi narulukon kohdalla ohjainta ei tarvita), verhon leveydeltä litteää puurimaa (leveys/paksuus 2 cm)

- tarranauhan pehmeää puolta (saman verran kuin tarrakiskonkin pituus), lenkkinauhaa sekä niihin pujotettavat narut

(- puuhelmiä narujen alaosiin, myös teipit kuulemma käyvät)

Lenkkinauhaa...

...sekä niihin pujotettavat narut

- kangasta ( leveys 6 cm enemmän kuin verhon leveys, pituutta 22 cm enemmän)

- ompelulankaa

- silitysrauta ja -lauta

Suoraa ommelta kummempaa ei koneelta tarvita. Ompelijalta vaaditaan pitkää pinnaa ja hermoja sekä tarkkaa silmää. Saumojen on oltava viivasuoria, jo puolen sentin heitto aiheuttaa helposti vinosti nousevaa verhoa. Vaikeinta minun mielestäni oli liukkaan lenkkinarun ompeleminen siististi. Ensimmäistä verhoa ommellessa kävi mielessä, että tämä olisi huomattavasti helpompaa pystyraidallisella tai ruudullisella kankaalla.

 OMPELUOHJEET:

- pese kangas, ei tarvitse vielä silittää

- leikkaa kangas oikeankokoiseksi (hulpiot pois!) eli jätä molempiin sivuihin 3 cm saumanvarat, yläreunaan 1 cm ja alareunaan 21 cm

- silitä sivujen saumanvaroiksi 3 cm (ei ole pakollista, mutta ainakin minua helpotti huomattavasti)

- kiinnitä nuppineulaamalla lenkkinauhaa molempien sivujen saumanvarojen päälle siten, että lenkit ovat samassa kohtaa molemmissa reunoissa (alareunan viimeisiin 21 cm:in ei tarvita lenkkinauhaa)

- ompele lenkkinauhat huolellisesti kiinni molemmista reunoistaan (HUOM! Varo nauhan kiristymistä, käytä pidempää pistoa)
- kiinnitä ja ompele leveämpään verhoon tasaisin välein kaksi lenkkinauhaa myös keskelle (eli yht. neljä), kapeampaan verhoon riittää vain kaksi nauhaa eli yksi per reuna (esim. kuvan Siirtolapuutarha-verhon leveys on 126 cm ja verhossa on neljä lenkkinauhaa naruineen - alimman kuvan Muija-verhon leveys on 66 cm ja siinä on vain kaksi lenkkinauhaa)

- käännä yläreunasta 1 cm (silittämällä), ompele tarranauhan pehmeää puolta 0.5 cm:n päähän reunasta (suoraa ommelta tarranauhan molempiin reunoihin)

- käännä alareunasta ensin 1 cm ja sitten 20 cm
- ompele taitoksen yläreunaan 4-5 cm kuja ja pujota puurima sen sisälle

HUOM! Alla olevasta kuvasta näkyy mihin asti lenkkinauhaa kannattaa ommella eli ihan hitusen tuon taitteen alle. Toisaalta verhosta tulee siistimmän näköinen, jos jatkaa suoria ompelia vielä nauhan päättymisen jälkeenkin, ihan verhon alareunaan asti. Ennen alareunan taitoksia!

Kiinnitä verho tarrakiskoon ja napsauta toiseen reunaan narulukko. Kiinnitä myös naruohjaimet paikoilleen, täsmälleen lenkkinauhojen kohdille. Pujota narut lenkeistä, sido alapäihin esim. sopivan värinen puuhelmi kuten minä tein, tai eiköhän tähänkin löydy joku sopiva osa alan liikkeistä. Pujota jokainen naru jokaisesta naruohjaimesta ja lopuksi narulukosta. Varaa roikkumaan jäävään narua sen verran kuin haluat, ts. mihin yletyt kurkottamaan verhon ollessa alhaalla. Pujota jälleen narut (isomman) puuhelmen läpi ja tee solmu.

VALMIS!

Oikeakätisenä kiinnitin kaikki narulukot verhojen oikeisiin reunoihin. Tämän pinnasängyn vieressä olevan verhon kohdalla se ei välttämättä ollut paras ratkaisu.

 

Ohjeiden on tarkoitus olla helpot ja selkeät. Kysymyksiä saa ilman muuta esittää, mutta kehotan rohkeasti kokeilemaan! Lisäinfoa saa varmasti kaihdinliikkeistä.

Wool padding for a kicksled

Otin alkuvuodesta tavoitteekseni viimeistellä mahdollisimman monta keskeneräistä projektia ennen elokuuta, jolloin perheen viidennen jäsenen olisi määrä saapua. Ihan hyvin suunnitelma onkin lähtenyt käyntiin, sillä olikohan tämä jo jopa seitsemäs päätelty työ eikä nyt ole kuin vasta toukokuu? Tontut kyselivät tarvetta potkukelkalle jo hyvissä ajoin ennen joulua ja kun ilmoitimme ilomielin ottavamme sen vastaan joko mustana tai keltaisena, kaivoin lankalaatikoistani esille kaksi kerää värikästä Wendy Fusionia, jotka jonain Helsingin vuonna ostin Käsityömessuilta. En enää muista oliko minulla ostohetkellä näille joku visiokin jo mielessä, mutta ainakin se oli jo päässyt unohtumaan. Hieman ennen joulua aloitin kuitenkin pyllynlämmikkeen virkkauksen potkukelkkailua varten. Ilokseni sain kerät käytettyä kokonaan, solmimisnarut vain ketjusilmukoin Isoveljen jämistä.

At the beginning of this year I decided to finish as many unifinished projects as I can before August and the birth of our third child. This is probably my seventh forever project that I finished so I guess I'm doing okay? We got a kicksled for a Christmas present and I thought about crocheting a blanket for it. I had bought two skeins of this lovely Wendy Fusion many years ago and they were perfect for this project.

Pattern: granny square

Yarn: Wendy Fusion, saffron (154), Novita Isoveli, lime (334)

Hook: 6.0 mm

2 skeins (double yarn)

2nd hand shopping

Olin odottanut eilistä päivää kauan. Pidän leipomisesta ja teen paljon suolaisia piirakoita, mutta olen jo kovasti kaivannut niihin jotain vaihtelua. Ilmoittauduin Vaasa opiston voileipäkakkukurssille, mutta paikan päällä se yllättäen peruuntuikin. Harmi, mutta onneksi päivästä tuli kuitenkin erinomainen monella tapaa. Tunnistin kurssilaisten joukosta mm. yllättäen Stiinan, jonka ihanaa blogia olen viime kuukausina lueskellut. Kävin kirjastossa katsomassa löytyisikö sieltä mahdollisesti paria kaipaamaani romaania (molemmat olivat hyllyssä!), vietin rauhaisan tovin lehtienlukusalissa suklaalevyn kera ja suuntasin lopuksi vielä parille kirppikselle. Saldona oli monta pientä kivaa ostosta, jotka hädin tuskin sain yhdellä kertaa kannettua sisälle. Mm. yläkuvan pieni vaasi, josta tulee valkosipulipurkkimme. Lasipurkille olisi montakin eri käyttötapaa. Oranssin, takuulla käyttämättömän liinan kursin ehkä yhteen tyynynpäälliseen, jos maltan. Kiva se olisi pöydälläkin, mutta kuopus ei kuitenkaan olisi siitä samaa mieltä.

Lastenkirjat olivat kuitenkin tämänkertaisen reissun parhaimmat löydöt. Mummuni haudattiin viikko sitten ja ikävä on ollut musertava. Eilen alkoivat jälleen kyyneleet valua, kun yhdessä pöydässä oli tutunnäköinen kirja, jota mummu luki minulle ja siskolleni noin 25 vuotta sitten. En tiedä missä vanha pyöräretkikirja nykyään on, mutta repalainen se ainakin lienee. Enkä tiennyt sarjaan kuuluvan muitakin osia, mutta illalla luin nämä kaksi esikoisellemme.

Hautajaishuivia en saanut valmiiksi. Pitelin sitä käsissäni ja tavasin ohjetta, mutta neulominen tuntui ylivoimaiselta. Äitienpäiväksi aion kuitenkin virkata mummulle, innokkaalle käsityöihmiselle, kukkia haudalle.

Relief!

Ravelryn mukaan olen aloittanut tämän projektin viime vuoden joulukuussa. Näiden piti neuloontua nopeasti joululahjoiksi miehen veljelle ja vaimolleen. Alku sujui hyvin, kunnes meille iski kova flunssa. Sitä seurasivat enterorokko (kolmella), voimakas raskauspahoinvointi (yhdellä), parvorokko (kahdella, minä ilmeisesti sittenkin säästyin siltä), flunssa (kolmella), vatsatauti (neljällä) sekä flunssa ja kuume (neljällä). Väliin mahtui vielä kaksi sairaalareissua (sillä raskaana olevalla). Joululahjoiksi näitä ei siis enää kehtaa otsikoida, eikä ainakaan häälahjoiksi (vielä enemmän myöhässä) tai tupaantuliaislahjoiksi (vielä, vielä enemmän myöhässä). Valmista kuitenkin tuli, vaikka usko meinasi jo loppua. 

According to Ravelry I started these cabled pillow cases last December. They were going to be Christmas presents for my husband's brother and his wife. They started out fine but we didn't. At first we had flu (three of us), then hand, foot and mouth disease (two), flu (three), stomach flu (four) and flu and fever again (four). The pregnant one was also treated in hospital - twice. So these might not be called Christmas presents anymore but finally I was able to finish them.

Pattern: Neulottu tyyny palmikkoneuleesta by Minna Metsänen, Yhteishyvä (only in Finnish)
Yarn: Novita Kelo, beige (647)
Needles: 7.0 mm
Size: 40 cm x 40 cm
Others: inner pillows from Jysk, wooden buttons from Ompelukoneliike Halonen Ky
(almost) 5 skeins

Ohje on helppo, ja kyllähän sitä paksulla langalla posottaa. Sen verran sitä muokkasin, että tikutin toiselle puolelle nappilistat. En kertakaikkisesti ymmärrä tyynyjä, joiden päällisiä ei saa välillä pesuun. Ei sopisi ainakaan tälle lapsiperheelle.

Ostin myös omaa tyynyä varten keltaista Keloa. Täytynee miettiä jotain uutta palmikkokuviota sitä varten, sillä kolmatta samanlaista tyynyä en enää jaksa tehdä. Saumaton sen ainakin pitää olla..!

The pattern was easy, I just added buttons. I also bought three skeins of yellow Kelo for us. They will be a cabled pillow case too some day but definitely seamless..!

Easter Eggs

Neuloin ennen pääsiäistä kelta-valkoisen kukkomunan, mutta jostain syystä toinen jäi puolitiehen ja tikutin sen vasta tänään valmiiksi. Ensimmäisellä kyllä leikittiin täällä ahkerasti ja muna löytyi milloin mistäkin sohvan tai tv-tason alta. Ehkä ensi vuonna saan nämä jonnekin roikkumaan.

Pattern: Easter Eggs by Arne and Carlos in the book Easter Knits (2012)

Yarns: Novita Nalle Aloe Vera Solids, white (011), yellow (268) and orange (278)

Needles: 3.0 mm DPNs

Kukalliseen olisi oikeasti kuulunut vielä eri värinen jälkeen päin kirjottava keskusta. Voi että kunpa olisin tehnyt sen jo neulontavaiheessa! Päälle kirjominen ei missään nimessä ole minun juttuni, ja purkuun ne ylikireät silmukat menivät tälläkin kertaa. Kelpaa tämä kuitenkin näinkin.

PS. Auringonkukkapurkeissa oli haivaittamissa pientä kasvua jo kolmen yön päästä!

Oldies

Anoppi oli kaivellut komeroitaan tyhjennyksen merkeissä ja tarjosi meille mm. näitä. Ylemmästä kuvasta puuttuvat vielä kaksi sydänmukia. Niitä meillä olikin jo yksi ennestään, taululiitujen kippona.

Some old stuff that my mother-in-law gave to us.

Punainen salaatinotin on Karhumuovin, keltaisten valmistajaa en tunne. Kaikki ovat uudenveroisessa kunnossa.