Hello spring!

Meillä on tänä alkuvuonna sairastettu enemmän kuin riittämiin. Äidin univelka alkaa olla jo sitä luokkaa, että nyt tämä kierre on saatava katkaistua (ja käsitöitä taas valmiiksi). En yleensä pode mitään kevätväsymystä tai -masennusta, mutta tällä hetkellä lisääntyvä auringonvalo tuntuu tuottavan minulle todella suurta iloa.

Viikonloppuna ilahduin myös kauniista tavaroista. Sain kuun alussa yhden vuoden lisää. Mieheni oli kuunnellut toiveitani ja etsinyt minulle lahjaksi vanhan, punaisen teepannun.

We've really been sick a lot these past few months. I'm constantly so tired but became very happy when my husband gave me this old, red teakettle for a birthday present.

Ilahdutin itseäni myös käymällä ostoksilla kotikaupunkini pienessä sisustusliikkeessä, Katarina Mariassa (FB). Minun silmääni siellä oli paljon tyypillistä sisustuskauppatavaraa: kylttejä, valkoista ja metallia. Nämä kaksi värikästä purkkia nappasin kuitenkin mukaani. Niihin on tarkoitus laittaa ompelutarvikkeita, jotka ovat tähän asti pyörineet vähän missä sattuu. Suurin osa Ikean puisessa lokerikossa, jonka aion nyttemin maalata uudelleen ja antaa kynien, teippien yms toimistotarvikkeiden käyttöön.

I also bought something for myself, too. Two quite big jars for all my sewing stuff. Hello colours, hello spring!

Dining table

One of our fixing projects. We looked for a round shaped dining table with leaf. Finally we found one. This was originally brown and badly dented. 

Etsimme pitkään (vuoden verran) vanhaa, pyöreää ruokapöytää. Tai jos tarkkoja ollaan, niin oikeastaan etsimme tällaista vain muutaman kuukauden - pohdin yli puoli vuotta millaisen pöydän oikeastaan haluaisin. Haikailin kauan valkoisen Tapiovaaran Pirkka-pöydän perään, kunnes totesin, että a) uutena ostettu olisi ollut liian kallis kaikkien muiden remppakulujen keskellä ja b) kirppareilta niitä ei juuri tullut vastaan. Sen jälkeen aloin haaveilla itsetehdyn pöydän perään. Halusin paksun, valkoisen pöytälevyn kahden vanhan Singer-ompelukoneen jalan päälle (kiitos yhden Tyylivarkaiden jakson). Jossain välissä mies sotki pakkaa harmaalla pöytälevyllä, kunnes lopulta eräänä päivänä mieleni kirkastui: halusin pyöreän pöydän. 

Ruokailutilamme on ehkä ainut kohta, jota kodissamme muuttaisin. Se voisi olla hieman isompi. Koska itse keittiötä ei kuitenkaan voi pienentää eikä ulkoseiniä levittää, oli vain mahduttava aterioimaan nykyiseen tilaan. Eikä se toki nelihenkiseltä perheeltä ole mitenkään mahdotonta, hyvinhän me tuohon sovimme. Pöydän ympärillä on vuorotellen lapsia ja aikuisia, jotta molemmille kullannupuille on tarjolla syöttäjiä ja avustajia - ja jotta kumpikaan vanhemmista ei vain saisi syödä rauhassa. 

Ruudin keksimisen jälkeen oikean pöydän löytäminen ei kuitenkaan ollut kovin helppoa. Vastaavia oli toki tarjolla vaikka millä mitalla, mutta ei meidän (minun) kriteerimme täyttäviä. Pöydän piti olla kokonaan puinen, sopivan kokoinen, seisoa tukevasti yhdellä jalalla ja siinä piti olla jatkolevy kekkereitä ja vieraita ajatellen. Laitoin ilmoituksia netin kirpparipalstoillekin ja sain runsaasti vastauksia. Jokaisessa tarjotussa vaihtoehdossa kuitenkin mätti jokin: joko pöydässä oli neljä jalkaa, siinä ei ollut jatkolevyä, hinta oli järkyttävän korkea eikä siitä voinut tinkiä tai pöytä sijaitsi aivan liian kaukana. Lopulta pöytä löytyi kuitenkin kotikaupungistamme Pietarsaaresta, Vanhustenystävien kirpputorilta. Kaikki kriteerit täyttäen.

Kunnostusvaiheesta ei valitettavasti ole kuvia. Pöytä oli kuitenkin alunperin ruskea ja erittäin kulunut ja kolhiintunut. Mies purki sen osiin, hioi, hioi ja hioi. Maalia meni muutama kerros ja lakkaa muistaakseni kaksi. Pöytä on kestänyt käytössä hyvin, vaikka kuopus takoo sitä innoissaan omalla lusikallaan.

Kuvat eivät valitettavasti tee oikeutta kauniille pöydälle. Sen pinnasta tuli upea.

Esikoisen vanha valkoinen tuoli siirtyi pojan omaan huoneeseen kirjoituspöydän kaveriksi. Koska kyseinen tuolimalli on kuitenkin niin hyväksi havaittu, ostimme pojille keittiöön uudet, samanlaiset, mutta punaiset tuolit. Meidän tuolimme ja pari muuta on ollut tarkoitus maalata valkoisiksi, mutta se(kin) projekti on vielä kesken. Mies tykkää kovasti alimmassa kuvassa olevista ruskeista tuoleista enkä minä ole vielä ehtinyt hoputtamaan häntä tuolien kimppuun. Monta muutakin (tärkeämpää) hommaa on yhä kesken. Tulevana viikonloppuna meillä on onneksi viimeinkin aikaa paneutua taas niihin. Kuvasinkin tänään jo suurimman osan kunnostettavista projekteista, jotta ennen-kuvat eivät jää enää ottamatta.

 

Otin keittiön verhokapan hetkeksi pois ikkunasta. Se odottaa vieressäni ompelukoneen neulan alle pääsyä.

Above the dining table

This is one of my favorite Marimekko fabrics.

Fabric: Puutarhurin parhaat by Maija Louekari, Marimekko

Verhoa ja sukkaa.

Viime vuonna en saanut mitään valmista Lapaskuuhun. Tänä vuonna lupasin parantaa tapani, mutta kuinkas kävikään. Valmiina on yksi lapanen ja siitäkin puuttuu peukalo. Säädin ja purin sitä niin kauan, että lopulta en enää jaksanut. Palaan siihen joululomalla. Olen haalinut jo toisenkin lapasohjeen. Uusimmassa Ullassa on kivat Hippa-lapaset, jotka aion toteuttaa jostain ruskeasta langasta. Samassa numerossa kiehtoo myös Melian-neuletakki joka olisi sopivasti lapseni kokoa, Rinsessa-kauluri, Lumikukka-palmikkopipo, Tornado-lapset, ja Saltkråkan-sukat.

Viimeisen parin viikon aikana olen ommellut monta pudonnutta nappia, lyhentänyt housun lahkeita, ommellut ratkenneita saumoja ja muuta pientä. Viimein ompelukoneen vieressä ei ole enää mitään jonossa!

Keittiön ikkuna sai uudet verhot. Ei kovin jouluiset, mutta kivat ja värikkäät. Ikkunassa roikkui aiemmin jo neljättä vuotta "varaverhot", jotka iskettiin siihen muuton yhteydessä. Ne piti vaihtaa heti, kun on sopivaa aikaa jne. Lopulta kyllästyin pitkiin verhoihin, joiden taakse lapseni meni jatkuvasti piiloon ja kiskoi ne innoissaan nipsuistaan irti. Viimeinen tikki oli valtava kuivunut kaurapuurokökkäre, epäilemättä suoraan lapseni lusikasta. Haikailen kovasti muutaman Marimekon kankaan perään, mutta Ikea sai taas kerran kelvata. Tykkään kuviosta ja vielä enemmän hinnasta.


Kangas: Fredrika, Ikea
Pesu: 40 astetta
Silitys: ***
Leveys: 150 cm
Pituus: 180 cm


Ystävän puolivuotias tytär sai myös sukat.


Malli: Sydämiä ja raitaa, Ulla
Lanka: Novita Nalle, voimakas pinkki (559)
Puikot: 3 mm

Kuvasin hämärässä eikä väri näytä yhtään oikealta. Ohjeesta poiketen tein tavanomaisen kantapään. Aloitussilmukoitakin oli vain 32 ohjeen 38 sijaan eivätkä sukat ole niin pitkät kuin ohjeessa. Sukkaset pitää vielä silittää, jotta sydänkuvio asettuu paremmin.

Puikoilla on kahdet muutkin sukat, mun neuletakki ja pojan slipoveri. Sen piti päästä käyttöön huomenna päiväkodin itsenäisyyspäivän tansseihin, mutta ei ehtinyt valmistua. Eipä sillä ole niin väliäkään, koska äidin pieni kullanmuru on ollut kuumeessa jo kolmatta päivää.