Mini socks

Elokuu hujahti nopeasti ohitse. Oli häitä, hautajaisia, useammat syntymäpäivät. Yhdellä alkoi koulu, toisella työt. Kolme jäi yhä kotiin. Nuorin vietti ensimmäisiä syntymäpäiviään ja on viimein oppinut nukkumaan. Äiti on kaasuttanut ompelukoneella ja heilutellut puikkoja sohvan nurkassa. En kohta enää muista mitä kaikkea olen tehnyt, mutta yritän nyt viimein purkaa kameran muistikorttia.

Tytär sai kummeiltaan lahjaksi ensimmäisen nukkensa. Voi sitä pienen ihmisen iloa! Nukkea on hoidettu ahkerasti, posket ovat jatkuvasti märkinä monista suukoista. Äiti on jemmannut kangastilkkuja ja suunnitellut nukelle vaatteita. Ensin piti kuitenkin pienet sukat. Lanka kaiketi jotain jämä-Nallea, josta meillä on sukkia monessa koossa, tälläkin hetkellä jokaisella lapsella omansa.

Keskimmäinen kantaa Nasua kainalossaa joka puolelle. Nasulla on jo vaippa, takki ja kaulahuivi, mutta sukat tarvittiin myös - kun nukkekin sai. Värikin oli heti selvillä, muita langannöttösiä ei edes suostuttu katsomaan.

Täytynee jatkossa harrastaa vähän muitakin värejä. Vaaleanpunaisiin pukeutuneen nuken paljastuttua paketista kaksivuotias tokaisi ilahtuneena: "Likko (sisko) sai oman Natun!"

August is over. We've been to funerals, weddings and many birthdays. Our daughter turned one and had her first doll as a birthday present from her godparents. She's been so happy about it and takes care and kisses it every day. I started making tiny clothes. The doll got its first socks and that's what Piglet, our two-year-old's precious needed, too.

The youngest one also started sleeping well. Finally. I've been knitting, crocheting and sewing a lot. More about them soon.

Ninjago + Flowers

Eurokankaan palalaarista tarttui talvella mukaan tätä kukkafleeceä. Siitä oli tarkoitus valmistua tyttärelle myssy, mutta pala oli niin iso, että ompelin kaksinkertaiset myssyt (alareunassa kolme kerrosta) myös ystävän tyttärille.

Siistit tuli, vaikka kuvassa etureuna vähän lörpöttää. Sidoin kulmiin vielä pienet silkkinauhat, jotka voi halutessaan irrottaa ja myssyjen käyttöaika pitenee.

Näistä innostuneena päätin viimein tarttua toiseenkin myssyprojektiin. Tätä on suunniteltu jo kauan aikaa - silloin, kun näitä pyöri normaalivauhtia ompelevien ihmisten blogeissa. Olen jo kerran ostanut sopivan väriset velourit, mutta nyt päätin kuitenkin tehdä myssyistä talvisemmat versiot. Tämä on ihka ensimmäisen applikointikokeiluni ja sujui hyvin (valkoisia silmiä vielä vähän siistin jälkikäteen). Ekaluokkalaisen hymy oli melkoisen leveä, kun hän näki valmiit pipot. Toisen hän vei riemuissaan samanikäiselle ystävälleen syntymäpäivälahjaksi. 

Myssyt ovat kaksinkertaiset ja sopivat noin 51 cm kokoisille päille.

Ninjago-pipo on ollut siis suuressa käytössä viime viikkoina. Tosin hyvin nopeasti minulle esitettiin pyyntö myös maaninja-piposta. Tarkalleen sitä ei osattu edes kuvailla, mutta "Sen on pakko olla joku tosi kiva kun tokaluokkalaiset aina koulussa leikkii välkällä maaninjaa. Niin että äiti voisitko tehdä sellasen nyt heti?"

The 120th pair

While knitting these socks I started thinking how many pairs I have knitted these past years. I started knitting again in summer 2006 and have kept account since that. Most of the socks have been represented here and I've made notes of every single pair. So believe it or not, this is my 120th pair of socks!

Pattern: Vauvan sukka by Kerttu Latvala (Ravelry)
Yarns: Novita Nalle Taika, kirkas monivärinen (827) and Nalle Aloe Vera Solids, orange (278)
Needles: 3.0 mm DPNs
Size: 2 yrs

 

This pair goes to Hannes, a son of my friend, who turns 2 years tomorrow. So does our son!

School socks

Pattern: basic socks 
Yarn: Novita 7 Veljestä, turquoise (350) and light gray (047)
Needles: 3.0 mm DPNs
Size: about EU 32-33

Esikoinen tarvitsi syksyksi isompia villasukkia. Sukkalankojen jämälaatikosta löytyi sopivia lankoja, joista turkoosin sainkin ilokseni käytettyä kokonaan pois.

Pientä jujua sukissa on kantapään sivussa. Läpän molemmin puolin on kolme reunimmaista aina oikeaa. Eikä läppä muutenkaan ole vahvistettu kuten tapoihini yleensä kuuluu. Tämän konstin opin vastikään Kaisan upeista raitasukista! Reunasta tosiaan tuli siisti.

Pattern: basic socks
Yarn: Novita Nalle Taika, kirkas monivärinen (827)
Needles: 3.0 mm DPNs
Size: about EU 32-33 

Toiset sukat kuuluvat jo Sukkasatoon. Olen mukana kuudetta kertaa.

Kiitoksia kannustuksista edellisen kirjoituksen jälkeen. Päivä kerrallaan!

NB Socks

Pattern: basic baby socks
Yarns: Novita Nalle, dark red (574), pink (559), orange (219) and white (011), Novita Nalle Four Seasons, Winter (872)
Needles: 3.0 mm DPNs
Sizes: premature - newborn

These are all going to a charity project led by me. Socks for newborn and premature babies in Vaasa Central Hospital.

Iseo

Isot projektit on saatu valmiiksi, joten väliin taas mahtuu vähän huivia, eikös? Italian lomalla oli mukana toinenkin helpon huivin kerä, viimeisin vironvillani. Aloitin huivin tosin vasta kotiinpaluumme jälkeen, mutta idea syntyi Iseo-järveä ihaillessa. Mitään ihmeellistä huivissa ei ole, kunhan nyt vain nimesin sen paikan mukaan. Jotenkin järven kimalteleva pinta innosti minut tekemään lisää langankiertoja.

After finishing a couple of big projects I started knitting a simple scarf. Again. I got the idea to this while we were visiting Lake Iseo in Italy in May. 

Pattern: Iseo, my own

Yarn: Mitmevärviline maavillane lõng, red-brown-black

Needles: 5.0 mm 

1 skein

Loin alkuun muutaman silmukan ja aloin leventämään huivia tasaisin välein sekä pitkää sivua myöten että poikkeuksellisesti kahteen eri suuntaan. Kivasti se kuitenkin istuu sekä hartioilla että kaulassa, vaikka neulomisvaiheessa oli hieman hahmotusvaikeuksia lopullisen muodon suhteen.

Huivi on kovasti äitini värinen, ja ajattelin antaa sen hänelle syntymäpäivälahjaksi tulevana viikonloppuna.

I'm going to give this to my mother as a birthday present this weekend. She likes red and black so I think this scarf pleases her, too.

Rag rug

Viimeinkin voin esitellä yhden pitkään tekeillä olleen ja vielä pidempään suunnitelmissa pyörineen projektin. Tai ei tähän loppujen lopuksi mennyt kolmea viikkoa (yhdeksän iltaa) kauempaa, mutta vuosien odotuksesta voidaan kuitenkin puhua. Kudontakokemuksia minulla ei ennestään ollut kuin yhden pienen poppanan verran, muinaisilta yläasteen tekstiilityön tunneilta. Joka tapauksessa joitakin vuosia sitten markkinoilla pyöri Risto-Matti Ratian suunnittelema värikäs räsymatto, jollaiseen iskin välittömästi silmäni... ja nyt meillä viimeinkin oli vastaavalle sopiva paikka.

Tammikuussa klikkasin itseni Vaasa Opiston kesäkudonta-kurssille toukokuun ajaksi. Kuteita hankin ystävän välityksellä Jurvasta, Matto- ja kudemyymälä Pukkilasta. Annoin ohjeeksi summittaiset mitat maton koosta ja väreistä. Halusin kirkkaita sävyjä, en mitään pastellisia. En välitä niistä muutenkaan, mutta etenkin näin lapsiperheessä ja vielä keittiön matoksi oli paree valita kunnon värejä, joista ei jokainen tahra heti ottaisi silmään. Sain pääsiäisen jälkeen säkillisen tai tarkalleen 9,8 kg vyyhtejä, joista jokaisen sävy miellytti minua niin, että tuskin maltoin odottaa kurssin alkua.

Äidit tietävät varmasti sen tunteen, kuinka vauvaa (esikoista!) odottaessa sitä luulee esimerkiksi imetyksen sujuvan kuin tanssi. Maitoa tulvisi ovista ja ikkunoista, sitä haettaisiin rekkalasteittain kotiovelta ja omalta vauvalta ylijääneillä litroilla ruokittaisiin kaikki maailman nälkäiset vauvat. No, ehkä tämä mielikuva on matonkudontaan vähän turhan yliampuva, mutta joka tapauksessa kuvittelin ensimmäisenä kurssi-iltana paukuttelevani kangaspuita jo kuin ammattilainen. Vaan toisin kävi - kutomaan päästiin vasta neljäntenä iltana. Kurssin opettajana toimiva tekstiiliartenomi Anne Viinikka, joka osoittautui erinomaiseksi ja kärsivälliseksi ohjaajaksi, laittoikin meidät tekemään kaiken alusta alkaen itse. Kurssi aloitettiin teorian opiskelulla ja tarkoilla laskukaavoilla. Niitä tavatessani mietin, että olenko joskus oikeasti opiskellut lukiossa pitkää matikkaa vai ovatko aivoni oikeasti näin totaalisesti raskauden pehmentävät. Lopulta kaavoista saatiin kuitenkin selvää ja päästiin mittaamaan loimeen tarvittavia lankoja.

Loimilankoja on saatavilla marketeista (valkoista Novitaa) tai käsityöliikkeistä (esim. Vaasassa Taitokeskus Loftetista saa eri sävyjä). Pelkällä metrimäärällä ei kuitenkaan tehdä vielä mitään, vaan tarvitaan myös tietoja esim. loimen sidonnasta (montako lankaa tulee yhdelle sentille) sekä paksuudesta, johon vaikuttaa kuteiden paksuus. Minun materiaalini olivat trikoota, sidonta ihan perusmallia eli kaksi lankaa tai kudontakielessä yksi sisaruspari sentille ja valmiin maton mitat 76 cm x 230 cm noin suurin piirtein. Tarvitsin siis 200 g 12-säikeistä loimilankaa, joka Loftetissa kustansi vajaan kympin. Lankaa tosin jäi vielä aika rutkasti yli, mutta eiköhän sille löydy käyttöä vaikka askartelun tai kukkien sitomisen parissa.

Laskemisten jälkeen päästiin loimen luontiin toisena kurssi-iltana. Pahoittelen, ammattilaiset ja enemmän kutoneet, jo etukäteen kielenkäyttöäni. Oikeat termit eivät ole vielä hallussa, mutta yritän hieman selventää mitä missäkin kuvassa tehdään. Kolmessa ensimmäisessä kuvassa luodaan lointa ts. kieputetaan lankaa tietyssä järjestyksessä tiettyjen tappien ympäri ylhäältä alas, tuollaisen ison puuhäkkyrän ympärille. Minä tarvitsin yhteensä 164 lankaa eli jouduin kumartelemaan ja nousemaan monet kerrat ennen kuin loimi oli luotu. Tämän illan jälkeen kävin viimeinkin ostamassa apteekista närästyslääkettä, jota pallomahani jo kovasti vaati.

Aina 10 langan jälkeen pujoteltiin väleihin tuollaista apulankaa, joka helpotti laskemisurakkaa. Oli sillä langalla tosin muutakin virkaa myöhemmin.

Tämä ei ollut minun loimeni, mutta musta sekin. Omani oli pidempi.

Seuraavassa kuvassa loimea ollaan siirtämässä kangaspuille. Vuorossa on käärinpirtaan pujottelua ts. langat piti ujuttaa järjestyksessä tuollaisten pienten piikkien läpi, kaksi aina yhdestä kolosta (reunoissa neljä). 

Loimen siirtoa tukille.

Alkusolmuja.

Unohdin kamerani kotiin kolmantena kurssi-iltana, kun loimen kanssa näpertely jatkui. Siihen meni kuitenkin yllättävän kauan aikaa ennen kuin päästiin viimeinkin kutomiseen!

 

En kovin pitkään pyöritellyt keriä käsissäni värien järjestystä pohtien. Maton alkuun ja loppuun halusin mustaa ja muut värit siten, etteivät turkoosi ja vihreä tulleet vierekkäin eivätkä myöskään punainen, oranssi ja keltainen. Lopulta vaan aloitin jostain. Päihin tein viiden sentin paksuiset raidat mustalla, muiden raitojen leveys on sentin vähemmän.

Kudonnan alkuvaiheista voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta eipä sitä kukaan jaksaisi lukea. Enkä kuitenkaan osaisi käyttää oikein kaikkia vaikeita termejä (niisiminen, tiuhtavarvat, polkusten sidonta). Onneksi saimme monet kuvalliset monisteet, joiden perusteella saatan ehkä joskus osata luoda loimen vielä uudestaankin. Sen verran kivaa hommaa se oli, että aion syksyllä mennä vauva kaukalossa uudellekin kurssille, mikäli meitä ei onnista kesän aikana toisellakin koliikkivauvalla. Suunnitteilla on ainakin yksi matto eteiseen ja kenties kaksi pienempää meidän makkariin. Lastenosastolla saavat vielä olla automatot ja olohuoneen maton suhteen taidan noudattaa samaa kaavaa kuin sohvankin - ne uusitaan vasta parin vuoden päästä, kun perheen viimeinenkin puklaaja on saatu koulittua sisäsiistiksi. Kuteita jäi tältä kurssilta vielä paljon ylikin, mutta mustista on tulossa kaksi virkattua, pyöreää mattoa työhuoneeseen  ja värikkäämmistä väsäilen jotain pienempää, ainakin koreja ja sen sellaista.

Loppuun vielä pari kuvaa matosta lopullisessa sijoituskohteessaan. Kodin esittely yhtään laajemmassa mittakaavassa hieman arvelluttaa, kun on kyse meidän yksityisestä pesästä, mutta sallittakoot nyt pari otosta köökin puolelta.

 

Tällä hetkellä matto on tosin jo kääritty pois, kuten yleensä teen aina kesän alussa. Kunhan ilmat syksyllä kylmenevät, on ihanaa levittää uusi matto esiin!

Laskosverhojen ompelusta

Olin viime syksynä Vaasa Opiston sisustusompelukurssilla. Olen saattanut mainita siitä jo useammankin kerran, mutta tuotokset ovat silti jääneet esittelemättä. Uuden kodin ostosta tulee kesän aikana kuluneeksi jo kaksi vuotta, mutta verhoja odoteltiin pitkään. Revimme rempan yhteydessä pois vanhat nipsukiskot etupaneeleineen ja aikani pähkäiltyäni totesin laskosverhojen olevan osaan huoneista paras ratkaisu. 

Seuraavaksi mietinkin sitten kuukausitolkulla sopivia kankaita. Meidän makuuhuoneeseemme on tarkoitus tulla yhdelle seinälle vihreäsävyistä Tapettitalon Auringonkukka-tapettia, joka on muhinut komeron ylähyllyllä jo (liian) pitkään. Muut seinät on maalattu vaaleanvihreällä, jonka sävy on napattu tapetista. Kalusteet ovat ainakin toistaiseksi valkoisia, mutta huoneeseen on tulossa vielä keltainen tuoli ja keltainen pieni pöytä, kunhan ne ehtivät saada maalia pintaansa. Mietin alkuun erilaisia keltasävyisiä kankaitakin ikkunaan, kunnes iskin silmäni Marimekon limeen Muijaan. Sitä oli pakko saada, mutta kesämyynnissä olevan kankaan metsästys osoittautuikin vähän vaativammaksi hommaksi. Lopulta kangasta löytyi muistaakseni yhdestä Turun liikkestä, josta ystävällisesti lähetettiin minulle neljän metrin pala.

Työhuone eli romuhuone, tuleva ompelimo taikka kirjasto on yhä eniten keskeneräisin huoneemme. Poistimme sieltäkin muuton yhteydessä persikkaiset tapetit kukkaboordeineen, maalasimme katon uudestaan valkoiseksi sekä vaihdoimme laminaatin kirsikasta vaaleaan tammeen (nämä teimme kaikissa huoneissa). En vain ole vieläkään keksinyt mitä väriä haluaisin seinille. Verhokankaaksi valikoitui kuitenkin yksi suosikeistani, Marimekon Siirtolapuutarha. Kalusteet ovat lähes kaikki valkoisia ja lattialle on tulossa kaksi virkattua, mustaa mattoa. Kunhan nekin joku päivä ehtivät.

Mutta ompeluun. Olin etsinyt netistä laskosverhojen ompeluohjeita jo aiemmin, mutta kaikki tuntuivat syystä tai toisesta nostattavan hien pintaan. Lopulta päädyin menemään ihan kurssille, jotta en suotta pilaisi arvokkaita kankaita ja muita materiaaleja. Yhden verhon tehtyäni tajusin kuitenkin ettei tämä mitään rakettitiedettä olekaan ja loput sujuivat kuin se kuuluisa lastenleikki. Alla on siis listattu yksinkertaiset ohjeet verhojen ompeluun sekä tarvikkeisiin - lähinnä muistiin itseäni varten, mutta kiva jos näistä on apua muillekin.

Tarvikkeet (osa Kallion Kaihtimesta Vaasasta, osa kurssin ohjaajalta Tea Jousmäeltä, Ompelimo-Verhoomo Willa Wasan omistajalta):

- tarrakisko (sen pituinen minkä verhostakin haluat, kiinnitetään seinään), seinäkiinnikkeet (kapeaan verhoon kaksi, leveämpään kolme), narulukko (yksi per verho), naruohjaimet (jokaisen lenkkinarun kohdalle yksi, paitsi narulukon kohdalla ohjainta ei tarvita), verhon leveydeltä litteää puurimaa (leveys/paksuus 2 cm)

- tarranauhan pehmeää puolta (saman verran kuin tarrakiskonkin pituus), lenkkinauhaa sekä niihin pujotettavat narut

(- puuhelmiä narujen alaosiin, myös teipit kuulemma käyvät)

Lenkkinauhaa...

...sekä niihin pujotettavat narut

- kangasta ( leveys 6 cm enemmän kuin verhon leveys, pituutta 22 cm enemmän)

- ompelulankaa

- silitysrauta ja -lauta

Suoraa ommelta kummempaa ei koneelta tarvita. Ompelijalta vaaditaan pitkää pinnaa ja hermoja sekä tarkkaa silmää. Saumojen on oltava viivasuoria, jo puolen sentin heitto aiheuttaa helposti vinosti nousevaa verhoa. Vaikeinta minun mielestäni oli liukkaan lenkkinarun ompeleminen siististi. Ensimmäistä verhoa ommellessa kävi mielessä, että tämä olisi huomattavasti helpompaa pystyraidallisella tai ruudullisella kankaalla.

 OMPELUOHJEET:

- pese kangas, ei tarvitse vielä silittää

- leikkaa kangas oikeankokoiseksi (hulpiot pois!) eli jätä molempiin sivuihin 3 cm saumanvarat, yläreunaan 1 cm ja alareunaan 21 cm

- silitä sivujen saumanvaroiksi 3 cm (ei ole pakollista, mutta ainakin minua helpotti huomattavasti)

- kiinnitä nuppineulaamalla lenkkinauhaa molempien sivujen saumanvarojen päälle siten, että lenkit ovat samassa kohtaa molemmissa reunoissa (alareunan viimeisiin 21 cm:in ei tarvita lenkkinauhaa)

- ompele lenkkinauhat huolellisesti kiinni molemmista reunoistaan (HUOM! Varo nauhan kiristymistä, käytä pidempää pistoa)
- kiinnitä ja ompele leveämpään verhoon tasaisin välein kaksi lenkkinauhaa myös keskelle (eli yht. neljä), kapeampaan verhoon riittää vain kaksi nauhaa eli yksi per reuna (esim. kuvan Siirtolapuutarha-verhon leveys on 126 cm ja verhossa on neljä lenkkinauhaa naruineen - alimman kuvan Muija-verhon leveys on 66 cm ja siinä on vain kaksi lenkkinauhaa)

- käännä yläreunasta 1 cm (silittämällä), ompele tarranauhan pehmeää puolta 0.5 cm:n päähän reunasta (suoraa ommelta tarranauhan molempiin reunoihin)

- käännä alareunasta ensin 1 cm ja sitten 20 cm
- ompele taitoksen yläreunaan 4-5 cm kuja ja pujota puurima sen sisälle

HUOM! Alla olevasta kuvasta näkyy mihin asti lenkkinauhaa kannattaa ommella eli ihan hitusen tuon taitteen alle. Toisaalta verhosta tulee siistimmän näköinen, jos jatkaa suoria ompelia vielä nauhan päättymisen jälkeenkin, ihan verhon alareunaan asti. Ennen alareunan taitoksia!

Kiinnitä verho tarrakiskoon ja napsauta toiseen reunaan narulukko. Kiinnitä myös naruohjaimet paikoilleen, täsmälleen lenkkinauhojen kohdille. Pujota narut lenkeistä, sido alapäihin esim. sopivan värinen puuhelmi kuten minä tein, tai eiköhän tähänkin löydy joku sopiva osa alan liikkeistä. Pujota jokainen naru jokaisesta naruohjaimesta ja lopuksi narulukosta. Varaa roikkumaan jäävään narua sen verran kuin haluat, ts. mihin yletyt kurkottamaan verhon ollessa alhaalla. Pujota jälleen narut (isomman) puuhelmen läpi ja tee solmu.

VALMIS!

Oikeakätisenä kiinnitin kaikki narulukot verhojen oikeisiin reunoihin. Tämän pinnasängyn vieressä olevan verhon kohdalla se ei välttämättä ollut paras ratkaisu.

 

Ohjeiden on tarkoitus olla helpot ja selkeät. Kysymyksiä saa ilman muuta esittää, mutta kehotan rohkeasti kokeilemaan! Lisäinfoa saa varmasti kaihdinliikkeistä.

Vacation scarf

Vissiin sitten taas huivia. Monimutkaisiin kuvioihin ei näköjään tämä raskausdementtinen kahden lapsen äiti tällä hetkellä kykene. Tämän tikutin viime viikolla Italiassa. Loppulomasta tuntui etten ollut tehnyt muuta kuin juossut jälkikasvuni perässä, mutta kait sitä on vähän istuttu paikoillaankin, sillä huivin lisäksi sain myös luettua yhden kirjan. 

En jaksanut tällä kertaa enää neuloa saman kaavan mukaan, vaan tein lisäyksiä miten mieli teki. Tarkoituksena oli saada vähän enemmnä leveyttä etuosaan ja siinä mielestäni onnistuin hyvin. Pingottaminen ja kuvaaminen olivat vähän hankalaa, mutta uskokaa pois: hyvä tästä tuli. Huivi asettui kivasti kaulalle.

Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun neuloin Noroa. Olen ostanut itselleni kaksi kerää joitakin vuosia sitten suurista tenteistä selvitessäni. Toisesta piti ainakin tulla raitapolvisukat jonkun ruskean langan kanssa, mutta saas nyt nähdä. Ihanaa neulottavaa tämä joka tapauksessa oli, lanka suorastaan soljui sormien välistä eikä tuntunut nihkeältä kuumemmallakaan kelillä. Heti ensimmäisten rivien jälkeen totesin, että on tämä kyllä hintansa arvoista.

I knitted this triangle scarf last week in Italy. This was my first project with Noro and I absolutely loves the yarn!

Pattern: my own

Yarn: Noro Silk Garden Sock (S258)

Needles: 4.0 mm

1 skein

Jottei vaan tulisi pulaa värikkäistä huiveista, niin viimeinen vironvillakerä on tietysti jo puikoilla ja eilen ostin yhden uuden tuttavuuden paikallisesta lankakaupasta. Lanka on Shoppelin puna-oranssi-turkoosia Crazy Zauerballia ja sen vyötteessä olisi voinut lukea minun nimeni. Todellinen herätysostos siis, ja niin ihana, että tekisi mieli nukkua kerä posken alla.

Kudontakurssi on myös ohitse ja keittiön lattiaa koristaa mitä kaunein räsymatto. Siitä ja yhdestä isosta ompeluprojektista lisää sitten seuraavan kerran, kun maltan hetkeksi istahtaa koneen ääreen. Tällä hetkellä päivät kuluvat poikien kanssa enimmäkseen tuolla pihan puolella ja voi jestas mitä satoa meille onkaan tulossa! Olen myös ahkerasti käynyt tyhjäämässä Plantagenin kesäkukkatarjontaa. Mutku ei niitä vaan voi vastustaa!

One more rainbow shawl

Tarvitsin parin viikon takaiselle Helsingin junareissulle esikoisen kanssa jotain helppoa neulottavaa. Onneksi minulla on jemmassa muutama sopiva kerä tällaisia juttuja varten. Sellaisia, jotka eivät vaadi montaa kerää tai tarkkaa ohjeen lukemista. Vielä parempi, jos saman projektin on toteuttanut jo kerran, tai tässä tapauksessa kahdesti. Neuloin taas yhden version tutusta huivista ja jopa samalla langalla kuin kerran aiemmin. Samalla sävylläkin, mutta onneksi mikään näin riemunkirjava ei voi olla tylsää neulottavaa!

One more version of this lovely and super easy shawl. I just love the colours!

Pattern: Boneyard Shawl by Stephen West (Ravelry)

Yarn: Mitmevärviline maavillane lõng

Needles: 5.0 mm

1 skein

Viime vuonna neulottu huivi meni esikoisen kummitädille 30-vuotislahjaksi. Ilokseni olen havainnut sen olleen käytössäkin monet kerrat, on kuulemma ollut pidetty ja pidetty. En vielä tiedä pidänkö uuden version itselläni vai säästänkö senkin jollekin lahjaksi. Minulla kuitenkin on jo yksi erittäin värikäs kolmiohuivi, ja ennemminkin kaipaisin joko punaista tai pinkkiä. Kenties yhden samanlaisen huivin aion kuitenkin vielä tikuttaa, sillä ensi viikolla tarvitsen sopivaa lentokoneneulottavaa ja vironvillaa on vielä yksi kerä jäljellä. Eri sävyä sentäs!

Mattoprojektikin on viimein päässyt vauhtiin. Loimet on viimein luotu ja pujoteltu kangaspuihin. Paukuttelen kuteita raidoiksi kolmena iltana viikossa Vaasa Opiston kellarissa enkä yhtään vaivaa päätäni sillä, kuinka mies saa taistella kotona puolitoistavuotiaan kanssa nukkumaanmenosta. Kuusivuotias onneksi sammuu aina kuin saunanlyhty. Mutta matosta lisää sitten, kun on valmista työtä voi esitellä. Olen yrittänyt kuvata välivaiheita useaan kertaan.

I've also started a new course where I go three times a week. But more of it later when the rag rug is finished!

Wool padding for a kicksled

Otin alkuvuodesta tavoitteekseni viimeistellä mahdollisimman monta keskeneräistä projektia ennen elokuuta, jolloin perheen viidennen jäsenen olisi määrä saapua. Ihan hyvin suunnitelma onkin lähtenyt käyntiin, sillä olikohan tämä jo jopa seitsemäs päätelty työ eikä nyt ole kuin vasta toukokuu? Tontut kyselivät tarvetta potkukelkalle jo hyvissä ajoin ennen joulua ja kun ilmoitimme ilomielin ottavamme sen vastaan joko mustana tai keltaisena, kaivoin lankalaatikoistani esille kaksi kerää värikästä Wendy Fusionia, jotka jonain Helsingin vuonna ostin Käsityömessuilta. En enää muista oliko minulla ostohetkellä näille joku visiokin jo mielessä, mutta ainakin se oli jo päässyt unohtumaan. Hieman ennen joulua aloitin kuitenkin pyllynlämmikkeen virkkauksen potkukelkkailua varten. Ilokseni sain kerät käytettyä kokonaan, solmimisnarut vain ketjusilmukoin Isoveljen jämistä.

At the beginning of this year I decided to finish as many unifinished projects as I can before August and the birth of our third child. This is probably my seventh forever project that I finished so I guess I'm doing okay? We got a kicksled for a Christmas present and I thought about crocheting a blanket for it. I had bought two skeins of this lovely Wendy Fusion many years ago and they were perfect for this project.

Pattern: granny square

Yarn: Wendy Fusion, saffron (154), Novita Isoveli, lime (334)

Hook: 6.0 mm

2 skeins (double yarn)

Baby socks

Pattern: basic baby socks
Yarns: Novita Nalle, multicoloral (877), some old green yarn
Needles: 3.0 mm DPNs
Sizes: NB


All for a charity project.

Multicoloured socks

Pattern: basic socks
Yarn: Novita Nalle Colori, multicoloured (877)
Needles: 3.0 mm
Size: EU 38
0.5 skeins

Äidin junasukat. Olin säästänyt tätä värikästä kerää matkaa varten, jolloin mukaan ei jaksa raahata monen sorttista lankaa saati ohjelappusia. Sukat neuloontuivat melkein kokonaan kahdella pidemmällä junamatkalla välillä Pännäinen-Helsinki ja Helsinki-Vaasa - ja pystyin samalla huoletta tekemään puuhakirjoja esikoisen kanssa. Loppukerästä tullee vauvansukkia sairaalaan.

Left over socks

Tämän vuoden 14. työ on valmis. Kahdeksan niistä on ollut sukkia, joten mitäpä tässä vaihtamaan hyväksi haivattua linjaa. Ettei siitäkään liikaa poikettaisi, niin olen taas tikutellut pois Novitan raitalankoja. Tämä (vajaa) kerä päätyi minulle äitini varastoista. Tarjolla olisi ollut muitakin lähinnä pulunoksennusta muistuttavia keriä (niitä valkoisia, tummemmilla pilkuilla), mutta niitä en kyennyt raahaamaan kotiini. Tästä vuosien takaisesta hurmaavan värikkäästä langasta tuli kuitenkin varasukat vanhempieni luokse.

I just finished my 14th project for this year. Eight of them has been socks so let's keep it that way..! My mother gave me this old skein of Novita's 7 Veljestä (7 Brothers) and I decided to knit "backup socks" to my parents' house.

Pattern: basic toe-up socks

Yarn: Novita 7 Veljestä Raita pink-green-blue-purple-orange (895)

Needles: 3.5 mm DPNs

Size: EU 38

0.5 skeins

En tiedä mitä tämänkin langan värjääjän päässä on oikein liikkunut. Ilmeisesti käyttää kaikki jämät väripurkkien pohjalta? Toisaalta näitä tuskin tarvitsee kauaa katsella, sen verran nopeasti nyppyyntyvää tuo Seiskaveikka tuppaa olemaan. Ylivalottuneessa kuvassa sukat näyttävät paljon kivemmilta kuin luonnossa.

Jottei blogin huimasti kasvanut lukijakunta vallan pitkästyisi, lupaan seuraavaksi esitellä joko yksivuotiaalle sopivan neuletakin tai pari viime vuoden joululahjaa. Kunhan vaan jaksaisi ommella napit tai saumat.

The amount of my blog's readers has started to grow really fast. Welcome everyone! So that you won't get bored I promise to write about something else next time. Maybe about a little cardigan or two cabled pillow cases.

Big enough

Perussukkaa lähinnä luistelua ja hiihtämistä varten. Olen monen, siis todella monen vuoden tauon jälkeen hakenut vanhempieni varastosta sekä sukseni että luistimeni. Molemmat ovat 90-luvulta, ostettu minulle yläasteaikoina. Kuusivuotias on suksinut epämääräisesti menemään jo muutaman vuoden, mutta innostui viimein tänä talvena lajista toden teolla. Olemme käyneet läheisellä ladulla hiihtämässä jo useasti ja nyt alkaa vauhtia olla sen verran, ettei äidinkään tarvitse koko ajan hidastella (aivan kuin tahti olisi 15 vuodessa pysynyt samana). Mikäs sen mukavampaa kuin yhteiset hiihtolenkit, mutta äidin monoihin kaivataan kovasti täytettä. Kuten sanoin, olen saanut sukseni viime vuosituhannella - aikana, jolloin piti olla sitä kasvunvaraa. Kengännumeroni on poikkeuksetta 38, mutta monoihini mahtuisi vielä pari numeroa isompi koipi. Samoin luistimiin.

Basic socks for skiing and ice-skating. My skis and skates are from the 90's and way too big for me. In that time our parents bought me and my sister bigger and bigger clothes etc all the time so that we could wear and use them for a long time. Well, we didn't grow that much so now I have equipment that are about two sizes too big.

Nowadays our six-year-old (who has suitable skis and skates by the way) has really got excited about skiing and we've been skiing a lot in these past few weeks. The only problem are my ski boots that really needed new socks. Luckily, this mom knits.

Pattern: Basic socks
Yarn: Novita Nalle Four Seasons Winter (872)
Needles: 3.5 mm
Size: EU 38
0.7 skeins

Loin 48 silmukkaa ja posotin 2 o 2 n -joustinta 55 kerrosta, kunnes alkoi varsi näyttää sopivalta. Vahvistettu kantapää (nurjalta), kantapään kavennukset joka kerroksella (inhoan sitä löysää kumppua jalkapöydän päällä!) ja niiden jälkeen vielä 37 krs sileää ennen sädekavennuksia. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin ehkä muutaman kerroksen olisi voinut sileästä jättää vielä pois - mutta toisaalta eivätpähän jää heti pieniksi..!

Co 48 sts. K2, P2 for 55 rows. Reinforced heel, knit 37 rows after decreasings. To be strict I could have knitted a couple rows less in the end but on the other hand I can now wear these for a while..!

Hyvän Mielen Sukkia

Pattern: basic socks
Yarn: Novita 7 Veljestä Jätti Raita, colored (840)
Needles: 3.5 mm DPNs
Size: child, EU 30-32
0.3 skeins

Blogissa tai FB:ssa lisätietoa. Edelleen Vaasan suunnalle kaivataan runsaasti lisää sukkia! Tällä hetkellä valmiina ovat kahdet aikuisten sukat (koko 38 ja värien puolesta sopivat paremmin naispuoleisille) sekä nämä lastensukat. Kaikki minun neulomiani. Erityisesti murrosikäisten (13-17) poikien sukkia kaivataan! Minun jämälangoistani saanee vielä kolmet pinkinsävyiset sukat. Toimitusosoitetta voi pyytää sähköpostitse: sadunlangoilla (a) gmail.com

Sateenkaari

Käytin viime syksynä neulomaani sateenkaarihuivia paljon talven aikana. Kesähelteillä lankavarastostani pomppasi kaksi kerää vironvillaa, joista toinen hyppäsi heti puikoille. Hieman hikistä puuhaahan tuollaisen langan neulominen oli, mutta värit olivat niin kauniit, että neulomisesta ei meinannut malttaa pitää taukoa.

Huivi on syntymäpäivälahja reilun kuukauden päähän, mutta onpahan kerrankin ajoissa valmista!

Malli: muokattu ohjeesta Boneyard Shawl by Stephen West (Ravelry)
Lanka: Mitmevärviline maavillane lõng
Puikot: 5.0 mm
1 kerä

Tällä kertaa tein keskilisäykset langankierroilla. Nurjien kerrosten pitäisi tulla huomattavasti tiheämmin, mutta heilutin puikkoja niin ahkerasti, että seurasin ohjetta vain vähän sinne päin.

Tätä samansävyistä vironvillaa on vielä toinenkin kerä sekä yksi enemmän punasävyisempi. Ne säästän itselleni syksyä varten.

Tässä näkyy myös vähän uuden maalipinnan saanutta leikkimökkiä, mutta siitä lisää myöhemmin, kunhan sisuskin on saatu uuteen kuosiin.