Laskosverhojen ompelusta

Olin viime syksynä Vaasa Opiston sisustusompelukurssilla. Olen saattanut mainita siitä jo useammankin kerran, mutta tuotokset ovat silti jääneet esittelemättä. Uuden kodin ostosta tulee kesän aikana kuluneeksi jo kaksi vuotta, mutta verhoja odoteltiin pitkään. Revimme rempan yhteydessä pois vanhat nipsukiskot etupaneeleineen ja aikani pähkäiltyäni totesin laskosverhojen olevan osaan huoneista paras ratkaisu. 

Seuraavaksi mietinkin sitten kuukausitolkulla sopivia kankaita. Meidän makuuhuoneeseemme on tarkoitus tulla yhdelle seinälle vihreäsävyistä Tapettitalon Auringonkukka-tapettia, joka on muhinut komeron ylähyllyllä jo (liian) pitkään. Muut seinät on maalattu vaaleanvihreällä, jonka sävy on napattu tapetista. Kalusteet ovat ainakin toistaiseksi valkoisia, mutta huoneeseen on tulossa vielä keltainen tuoli ja keltainen pieni pöytä, kunhan ne ehtivät saada maalia pintaansa. Mietin alkuun erilaisia keltasävyisiä kankaitakin ikkunaan, kunnes iskin silmäni Marimekon limeen Muijaan. Sitä oli pakko saada, mutta kesämyynnissä olevan kankaan metsästys osoittautuikin vähän vaativammaksi hommaksi. Lopulta kangasta löytyi muistaakseni yhdestä Turun liikkestä, josta ystävällisesti lähetettiin minulle neljän metrin pala.

Työhuone eli romuhuone, tuleva ompelimo taikka kirjasto on yhä eniten keskeneräisin huoneemme. Poistimme sieltäkin muuton yhteydessä persikkaiset tapetit kukkaboordeineen, maalasimme katon uudestaan valkoiseksi sekä vaihdoimme laminaatin kirsikasta vaaleaan tammeen (nämä teimme kaikissa huoneissa). En vain ole vieläkään keksinyt mitä väriä haluaisin seinille. Verhokankaaksi valikoitui kuitenkin yksi suosikeistani, Marimekon Siirtolapuutarha. Kalusteet ovat lähes kaikki valkoisia ja lattialle on tulossa kaksi virkattua, mustaa mattoa. Kunhan nekin joku päivä ehtivät.

Mutta ompeluun. Olin etsinyt netistä laskosverhojen ompeluohjeita jo aiemmin, mutta kaikki tuntuivat syystä tai toisesta nostattavan hien pintaan. Lopulta päädyin menemään ihan kurssille, jotta en suotta pilaisi arvokkaita kankaita ja muita materiaaleja. Yhden verhon tehtyäni tajusin kuitenkin ettei tämä mitään rakettitiedettä olekaan ja loput sujuivat kuin se kuuluisa lastenleikki. Alla on siis listattu yksinkertaiset ohjeet verhojen ompeluun sekä tarvikkeisiin - lähinnä muistiin itseäni varten, mutta kiva jos näistä on apua muillekin.

Tarvikkeet (osa Kallion Kaihtimesta Vaasasta, osa kurssin ohjaajalta Tea Jousmäeltä, Ompelimo-Verhoomo Willa Wasan omistajalta):

- tarrakisko (sen pituinen minkä verhostakin haluat, kiinnitetään seinään), seinäkiinnikkeet (kapeaan verhoon kaksi, leveämpään kolme), narulukko (yksi per verho), naruohjaimet (jokaisen lenkkinarun kohdalle yksi, paitsi narulukon kohdalla ohjainta ei tarvita), verhon leveydeltä litteää puurimaa (leveys/paksuus 2 cm)

- tarranauhan pehmeää puolta (saman verran kuin tarrakiskonkin pituus), lenkkinauhaa sekä niihin pujotettavat narut

(- puuhelmiä narujen alaosiin, myös teipit kuulemma käyvät)

Lenkkinauhaa...

...sekä niihin pujotettavat narut

- kangasta ( leveys 6 cm enemmän kuin verhon leveys, pituutta 22 cm enemmän)

- ompelulankaa

- silitysrauta ja -lauta

Suoraa ommelta kummempaa ei koneelta tarvita. Ompelijalta vaaditaan pitkää pinnaa ja hermoja sekä tarkkaa silmää. Saumojen on oltava viivasuoria, jo puolen sentin heitto aiheuttaa helposti vinosti nousevaa verhoa. Vaikeinta minun mielestäni oli liukkaan lenkkinarun ompeleminen siististi. Ensimmäistä verhoa ommellessa kävi mielessä, että tämä olisi huomattavasti helpompaa pystyraidallisella tai ruudullisella kankaalla.

 OMPELUOHJEET:

- pese kangas, ei tarvitse vielä silittää

- leikkaa kangas oikeankokoiseksi (hulpiot pois!) eli jätä molempiin sivuihin 3 cm saumanvarat, yläreunaan 1 cm ja alareunaan 21 cm

- silitä sivujen saumanvaroiksi 3 cm (ei ole pakollista, mutta ainakin minua helpotti huomattavasti)

- kiinnitä nuppineulaamalla lenkkinauhaa molempien sivujen saumanvarojen päälle siten, että lenkit ovat samassa kohtaa molemmissa reunoissa (alareunan viimeisiin 21 cm:in ei tarvita lenkkinauhaa)

- ompele lenkkinauhat huolellisesti kiinni molemmista reunoistaan (HUOM! Varo nauhan kiristymistä, käytä pidempää pistoa)
- kiinnitä ja ompele leveämpään verhoon tasaisin välein kaksi lenkkinauhaa myös keskelle (eli yht. neljä), kapeampaan verhoon riittää vain kaksi nauhaa eli yksi per reuna (esim. kuvan Siirtolapuutarha-verhon leveys on 126 cm ja verhossa on neljä lenkkinauhaa naruineen - alimman kuvan Muija-verhon leveys on 66 cm ja siinä on vain kaksi lenkkinauhaa)

- käännä yläreunasta 1 cm (silittämällä), ompele tarranauhan pehmeää puolta 0.5 cm:n päähän reunasta (suoraa ommelta tarranauhan molempiin reunoihin)

- käännä alareunasta ensin 1 cm ja sitten 20 cm
- ompele taitoksen yläreunaan 4-5 cm kuja ja pujota puurima sen sisälle

HUOM! Alla olevasta kuvasta näkyy mihin asti lenkkinauhaa kannattaa ommella eli ihan hitusen tuon taitteen alle. Toisaalta verhosta tulee siistimmän näköinen, jos jatkaa suoria ompelia vielä nauhan päättymisen jälkeenkin, ihan verhon alareunaan asti. Ennen alareunan taitoksia!

Kiinnitä verho tarrakiskoon ja napsauta toiseen reunaan narulukko. Kiinnitä myös naruohjaimet paikoilleen, täsmälleen lenkkinauhojen kohdille. Pujota narut lenkeistä, sido alapäihin esim. sopivan värinen puuhelmi kuten minä tein, tai eiköhän tähänkin löydy joku sopiva osa alan liikkeistä. Pujota jokainen naru jokaisesta naruohjaimesta ja lopuksi narulukosta. Varaa roikkumaan jäävään narua sen verran kuin haluat, ts. mihin yletyt kurkottamaan verhon ollessa alhaalla. Pujota jälleen narut (isomman) puuhelmen läpi ja tee solmu.

VALMIS!

Oikeakätisenä kiinnitin kaikki narulukot verhojen oikeisiin reunoihin. Tämän pinnasängyn vieressä olevan verhon kohdalla se ei välttämättä ollut paras ratkaisu.

 

Ohjeiden on tarkoitus olla helpot ja selkeät. Kysymyksiä saa ilman muuta esittää, mutta kehotan rohkeasti kokeilemaan! Lisäinfoa saa varmasti kaihdinliikkeistä.

Make over: children's room

Lastenhuone on taas vähän valmiimpi. Listat puuttuvat edelleen, mutta eipä se leikkejä haittaa. Kirjoituspöytä löytyi syksyllä netistä, kun eräs ystävällinen vanhempi rouva vastasi ilmoitukseeni ja kertoi häneltä löytyvän kuvaukseni mukaisen lapsiltaan jääneen vanhan kirjoituspöydän. Kympillä. Pöydän pinta oli kovia kokenut, mutta mieheni purki sen osiin ja hioi hiomistaan. 

We fixed up this old table to our 6-year-old in November. It's old and was in bad shape but now it looks great.

Avainta ei esikoisen harmiksi ollut enää tallella, mutta pitänee katsella jos jostain löytyisi sopiva, vanha avain. Laatikot ovat hyvin tärkeitä ja niissä säilytetään mm. legojen kokoamisohjeita, tärkeitä papereita (täksi talveksi suunnitellun lumilinnan pohjapiiros) sekä aarteita (hienoja kiviä, tontulta tullut kirje jne).

At first our son was a little upset because there was no key left but he loves these drawers where he keeps everything important.

Pöytälamppu löytyi vanhempieni varastosta. Tämä on minun vanhani, siskollani oli vaaleanpunainen. Jouluinen omena on esikoisen päiväkodissa huovuttama pari vuotta sitten.

This old lamp used to be mine. My sister had a pink one.

Tärkeät tavarat, joihin pikkuveli ei saa koskea. Kuvassa myös uusi kirjoitusalusta, josta karttamies tykkäsi kovasti.

Things that little brother is not allowed to touch.

Esikoinen sai marraskuussa 6-vuotislahjaksi isovanhemmiltaan ensimmäisen laitteensa, joka on ollut käytössä joka päivä. Onneksi pukki toi paljon äänisatuja.

A great birthday present in November: an own CD player. Again something that someone can't touch.

Mietin pitkään tulevan pöydän väriä. Tummanuskea olisi ollut helppo valinta,  mutta halusin jotain VÄRIÄ. Oranssia, keltaista tai turkoosia. Lopulta päädyin oranssiin, ja jahkailin miehelle ääneen haluavani jotain suht tummaa sävyä, poltetun väristä. Seuraavana päivänä mieheni yllätti kertomalla käyneensä jo ostamassa maalin. Kun näin hänen sutivan sitä pöydän pintaan autotallissa, väri näytti lähinnä persikalta. Yritin nieleskellä ja toivoin, että sävy ei näyttäisi täsmälleen siltä, mitä läheskaikki kotimme seinät boordeineen olivat ennen remonttia. Onneksi ei.

I thought a lot about the colour of the table. Dark brown would have been an easy choice but I wanted orange, yellow or turquoise. Finally my husband told me he had already bought the paint. At first I was afraid it would look like peach - just the colour we got rid of when we bought this place, almost every room had peach wall papers! Luckily the table turned out fine.

Tässä vielä muutama kuva remontin ajoilta.

Some before-pictures when we started renovating.

Dining table

One of our fixing projects. We looked for a round shaped dining table with leaf. Finally we found one. This was originally brown and badly dented. 

Etsimme pitkään (vuoden verran) vanhaa, pyöreää ruokapöytää. Tai jos tarkkoja ollaan, niin oikeastaan etsimme tällaista vain muutaman kuukauden - pohdin yli puoli vuotta millaisen pöydän oikeastaan haluaisin. Haikailin kauan valkoisen Tapiovaaran Pirkka-pöydän perään, kunnes totesin, että a) uutena ostettu olisi ollut liian kallis kaikkien muiden remppakulujen keskellä ja b) kirppareilta niitä ei juuri tullut vastaan. Sen jälkeen aloin haaveilla itsetehdyn pöydän perään. Halusin paksun, valkoisen pöytälevyn kahden vanhan Singer-ompelukoneen jalan päälle (kiitos yhden Tyylivarkaiden jakson). Jossain välissä mies sotki pakkaa harmaalla pöytälevyllä, kunnes lopulta eräänä päivänä mieleni kirkastui: halusin pyöreän pöydän. 

Ruokailutilamme on ehkä ainut kohta, jota kodissamme muuttaisin. Se voisi olla hieman isompi. Koska itse keittiötä ei kuitenkaan voi pienentää eikä ulkoseiniä levittää, oli vain mahduttava aterioimaan nykyiseen tilaan. Eikä se toki nelihenkiseltä perheeltä ole mitenkään mahdotonta, hyvinhän me tuohon sovimme. Pöydän ympärillä on vuorotellen lapsia ja aikuisia, jotta molemmille kullannupuille on tarjolla syöttäjiä ja avustajia - ja jotta kumpikaan vanhemmista ei vain saisi syödä rauhassa. 

Ruudin keksimisen jälkeen oikean pöydän löytäminen ei kuitenkaan ollut kovin helppoa. Vastaavia oli toki tarjolla vaikka millä mitalla, mutta ei meidän (minun) kriteerimme täyttäviä. Pöydän piti olla kokonaan puinen, sopivan kokoinen, seisoa tukevasti yhdellä jalalla ja siinä piti olla jatkolevy kekkereitä ja vieraita ajatellen. Laitoin ilmoituksia netin kirpparipalstoillekin ja sain runsaasti vastauksia. Jokaisessa tarjotussa vaihtoehdossa kuitenkin mätti jokin: joko pöydässä oli neljä jalkaa, siinä ei ollut jatkolevyä, hinta oli järkyttävän korkea eikä siitä voinut tinkiä tai pöytä sijaitsi aivan liian kaukana. Lopulta pöytä löytyi kuitenkin kotikaupungistamme Pietarsaaresta, Vanhustenystävien kirpputorilta. Kaikki kriteerit täyttäen.

Kunnostusvaiheesta ei valitettavasti ole kuvia. Pöytä oli kuitenkin alunperin ruskea ja erittäin kulunut ja kolhiintunut. Mies purki sen osiin, hioi, hioi ja hioi. Maalia meni muutama kerros ja lakkaa muistaakseni kaksi. Pöytä on kestänyt käytössä hyvin, vaikka kuopus takoo sitä innoissaan omalla lusikallaan.

Kuvat eivät valitettavasti tee oikeutta kauniille pöydälle. Sen pinnasta tuli upea.

Esikoisen vanha valkoinen tuoli siirtyi pojan omaan huoneeseen kirjoituspöydän kaveriksi. Koska kyseinen tuolimalli on kuitenkin niin hyväksi havaittu, ostimme pojille keittiöön uudet, samanlaiset, mutta punaiset tuolit. Meidän tuolimme ja pari muuta on ollut tarkoitus maalata valkoisiksi, mutta se(kin) projekti on vielä kesken. Mies tykkää kovasti alimmassa kuvassa olevista ruskeista tuoleista enkä minä ole vielä ehtinyt hoputtamaan häntä tuolien kimppuun. Monta muutakin (tärkeämpää) hommaa on yhä kesken. Tulevana viikonloppuna meillä on onneksi viimeinkin aikaa paneutua taas niihin. Kuvasinkin tänään jo suurimman osan kunnostettavista projekteista, jotta ennen-kuvat eivät jää enää ottamatta.

 

Otin keittiön verhokapan hetkeksi pois ikkunasta. Se odottaa vieressäni ompelukoneen neulan alle pääsyä.

The start of something new.

Viisi kuukautta sitten muutimme Helsingistä Vaasaan. Aluksi vuokralle, mutta aloitimme heti ahkeran oman kodin metsästyksen. Viimeinkin löytyi juuri meille sopiva rivarinpääty alueelta, jonne olemme jo asettuneet ja jolla haluamme pysyäkin. Asunto on parikymmentä vuotta vanha ja pinnat sen mukaisia, joten pääsemme aloittamaan remontilla. Alkuun vaihdetaan ainakin koko keittiö ja lattiat sekä maalataan tai tapetoidaan seinät. Saunaakin mies haluaa tummentaa ja takkakin saa uuden värin. Kylpyhuoneen, kodinhoitohuoneen ja pikkuvessan muutokset jätämme ensi kesälle. Ne ovat siistit ja haluamme jonkin aikaa pohtia millaiset niistä haluamme.

Five months ago we moved from Helsinki to Vaasa. Now we have finally found and bought us an own apartement. It's in a row house in this area we're living in now and which we have fallen in love with. Our new home is 20 years old and needs to be renovated. We're going to start with a new kitchen, floors and walls. My husband wants to paint sauna, too.. and let's not forget the awful colour of the fireplace. Bathroom, utility room and little toilet are being renovated next year.

Parin kolmen viikon kuluttua saamme avaimet ja pääsemme repimään tapetteja ja keittiötä irti. Pidämme nykyistä asuntoamme vielä elokuun, jotta ehdimme rauhassa remontoida, kun miehelläkään ei ole täyttä lomaa. Hidastusta aiheuttaa myös rouvan kasvava vatsa ja hillitön pahoinvointi.

In a couple of weeks we're getting the keys and start to rip of the old kitchen and wallpapers. We're keeping our current apartement till the end of August so that we have enough time to renovate. We don't want to rush because my husband doesn't have a full four-weeks vacation and I've been feeling very sick because of the pregnancy.

Tuunattavaa riittää. Tuolit ostettu jo viime vuonna Huuto.netistä, jakkara on ollut joskus vanhempieni käytössä saunassa ja löytänee uuden kotinsa leikkimökistä, joka kuului tekemiimme asuntokauppoihin.

So we've got much to do. For example these are all secondhand and need some new colour.

Ennen / Before:

Meiju on kirjoittanut kauniisti entisestä neulekerhostani Helsingissä, käykäähän lukemassa!

Meiju has written about my old knitting club in Helsinki. It's in Finnish but please go to see her beautiful pictures!