Elephants

Muistitikulle oli jäänyt kuukausia sitten otettu kuva. Lastenhuoneen uudet tyynynpäälliset. Hieman kyllä jännitti näiden ompelu, sillä olimme puhuneet uusista päällisistä jo kauan. Esikoinen ei osannut esittää mitään toiveita, kunnes kankaan ostettuani keksi, että "jotain tosi värikästä, ei missään nimessä mitään mustavalkoista". Tyynyt otettiin kuitenkin innoissaan vastaan.

New pillow cases for children's room

Kangashan on Laina Koskelan Finlaysonille vuonna 1969 suunnittelema Elefantti, tässä paksuna puuvillana. Piilovetoketjut muistaakseni Karnaluksista.

The fabric is designed by Laina Koskela for Finlayson in 1969. It's called Elefantti (Elephant). 

For children

Esikoinen sai sänkynsä päälle uuden tyynyn. Tai oikeasti päällinen on valmistunut varmaan pari vuotta sitten, mutta olin unohtanut sen kangaslaatikkooni. Samasta kankaasta olen aiemmin ommellut meille myös lorukorttipussin. Tyynyn takana on neljä painonappia, joiden painamista tuolloin harjoittelin. Hyvin se meni, mutta enpä ole muistanut moisia pihtejä sen jälkeen.

Laatikosta löytyi toinenkin unohtunut tyynynpäällinen. En muista enää yhtään mistä olen tämän kankaan hankkinut, mutta saumuroin siitä kuitenkin tyynyn viime syksyn sisustusompelukurssilla (mistä tulikin mieleeni, että kurssin päätyöt on yhä esittelemättä). Tyynyn alareunassa on valkoinen piilovetoketju. En vain ole varma pidänkö (enää) tästä kankaasta, se on minun makuuni turhan lapsellinen.

Esikoisen huoneeseen muutti jotain PaaPiilta. Tarra, johon ihastuivat molemmat lapset. Etenkin yksivuotias käy osoittelemassa sitä monta kertaa päivässä ja polkee riemuissaan jalkaa vieressä. Kuvasta poiketen kettu on kirkkaanoranssi eikä punainen.

The bedspread, finally!

Päiväpeitto esikoisen sänkyyn odotutti itseään kauan. Poika ehti muistuttaa sitä monet kerrat ennen kuin äiti sai peiton valmiiksi. Jahkailin ensin monta kuukautta virkatun isoäidinneliöpeiton perään - vai tekisinkö palat sittenkin jollain muulla ohjeella, tai jopa ohjeilla? Selasin kirjahyllystäni löytyvää 200 virkattua ruutua varmaan tuhannen kertaa. Lopulta tulin siihen tulokseen, että ompelen peiton, sillä en halua lakanoiden näkyvän virkkausten väleistä. Sitä paitsi - voinhan silti tehdä lankaisen versionkin, mutta torkkupeitoksi, vaikka itse päiväpeitto olisi ommeltu.

It took me so long - too long - to finish a bedspread for our oldest son. He reminded me about it many times but all I did was just hem and haw in the making of the decision. I thought about crocheting a blanket or sewing one. Finally I decided to sew it - and maybe crochet another for nap times ;)

Seuraava ongelma oli värien valinta. Kauniita kankaita ja kuvioita on aivan liikaa ja käytin viikkoja klikkailemalla kangaskauppojen sivuja. Kysyin välillä mielipidettä esikoiseltakin, mutta valitettavasti (huh) mistään ei löytynyt Robin Hood -kangasta. Hahmon piirtämiseen ja applikoimiseen en uskaltanut ryhtyä. Pyörittelin mielessäni monia sävyjä, mutta en saanut päätettyä mitkä värit peittoon parhaiten sopisivat. Lopulta minuun kolahti eniten alla oleva puukuvioinen kangas, joka sopii esikoisen huoneeseen kuin nenä päähän. Toiseksi puoleksi tilasin värikästä leijonakangasta, mutta postipojan juostua tänne päin fkangas näyttikin liian lällyltä tulevan koululaisen huoneeseen. 

Next I worried about the colours. There are so many beautiful shades and fabrics in web stores and I spent many nights clicking from one to another. First our son wanted a Robin Hood bedspread but (Thank God) I was not able to find a fabric with that green little character. Finally I found this this amazing fabric with rowans. 

Harkitsin myös tilkkupeittoa, mutta sekin unohtui puukankaan myötä. Toiseksi puoleksi valikoitui lopulta kesällä alesta hamstraamani ruskeapohjainen Marimekon Muija, jota olin säästänyt jotain erityistä varten. 

I also thought about sewing a patchwork but when I remembered this lovely brown Muija from Marimekko, the decision was made. 

Kankaat muhivat työhuoneessa vielä muutaman kuukauden odottaen rouvan keräämää rohkeutta. Jostain syystä pelkäsin, että projekti olisi aivan liian vaikea ja monimutkainen. Todellisuudessa peite valmistui kahdessa päivässä, kahden suht nopean ompelutuokion jälkeen. Vaikeinta projektissa oli kahden kankaan ja vanulevyn sullominen ompelukoneen alle. Kanttinauhaan en ole koskenut yläasteen tekstiilityön tuntien jälkeen enkä varmasti ommellut sitä mitenkään oikeaoppisesti, mutta siisti tuli reunuksestakin.

Fabrics: Pihlajat by Marie Perkins, Robert Kaufman and Muija by Maija Isola, Marimekko (1968)

Others: orange bias tape (don't remember where), wadding from Eurokangas

190 cm * 95 cm

Esikoinen ihastui peittoon suuresti. "Äiti, nää viinirypälepuut on tosi hienoja."

Our six-year-old liked his new bedspread very much. "Mommy, these grape trees are so cool."

Peitto ehtinee olla muutaman kuukauden kuusivuotiaan käytössä. Teimme juuri erinomaiset kaupat käytetystä, mutta todella hyväkuntoisesta Muuramen Jungmannista. Siihen on tarkoitus hankkia kesällä parvipalat ja siirtää pikkuveli Jollaan parven alle. Isompi sänky tarvitsee siis isomman päiväpeiton!

 

Pikkuvelikin tykkää uudesta peitteestä kovasti.

Little brother likes this new bedspread very much, too. 

Make over: children's room

Lastenhuone on taas vähän valmiimpi. Listat puuttuvat edelleen, mutta eipä se leikkejä haittaa. Kirjoituspöytä löytyi syksyllä netistä, kun eräs ystävällinen vanhempi rouva vastasi ilmoitukseeni ja kertoi häneltä löytyvän kuvaukseni mukaisen lapsiltaan jääneen vanhan kirjoituspöydän. Kympillä. Pöydän pinta oli kovia kokenut, mutta mieheni purki sen osiin ja hioi hiomistaan. 

We fixed up this old table to our 6-year-old in November. It's old and was in bad shape but now it looks great.

Avainta ei esikoisen harmiksi ollut enää tallella, mutta pitänee katsella jos jostain löytyisi sopiva, vanha avain. Laatikot ovat hyvin tärkeitä ja niissä säilytetään mm. legojen kokoamisohjeita, tärkeitä papereita (täksi talveksi suunnitellun lumilinnan pohjapiiros) sekä aarteita (hienoja kiviä, tontulta tullut kirje jne).

At first our son was a little upset because there was no key left but he loves these drawers where he keeps everything important.

Pöytälamppu löytyi vanhempieni varastosta. Tämä on minun vanhani, siskollani oli vaaleanpunainen. Jouluinen omena on esikoisen päiväkodissa huovuttama pari vuotta sitten.

This old lamp used to be mine. My sister had a pink one.

Tärkeät tavarat, joihin pikkuveli ei saa koskea. Kuvassa myös uusi kirjoitusalusta, josta karttamies tykkäsi kovasti.

Things that little brother is not allowed to touch.

Esikoinen sai marraskuussa 6-vuotislahjaksi isovanhemmiltaan ensimmäisen laitteensa, joka on ollut käytössä joka päivä. Onneksi pukki toi paljon äänisatuja.

A great birthday present in November: an own CD player. Again something that someone can't touch.

Mietin pitkään tulevan pöydän väriä. Tummanuskea olisi ollut helppo valinta,  mutta halusin jotain VÄRIÄ. Oranssia, keltaista tai turkoosia. Lopulta päädyin oranssiin, ja jahkailin miehelle ääneen haluavani jotain suht tummaa sävyä, poltetun väristä. Seuraavana päivänä mieheni yllätti kertomalla käyneensä jo ostamassa maalin. Kun näin hänen sutivan sitä pöydän pintaan autotallissa, väri näytti lähinnä persikalta. Yritin nieleskellä ja toivoin, että sävy ei näyttäisi täsmälleen siltä, mitä läheskaikki kotimme seinät boordeineen olivat ennen remonttia. Onneksi ei.

I thought a lot about the colour of the table. Dark brown would have been an easy choice but I wanted orange, yellow or turquoise. Finally my husband told me he had already bought the paint. At first I was afraid it would look like peach - just the colour we got rid of when we bought this place, almost every room had peach wall papers! Luckily the table turned out fine.

Tässä vielä muutama kuva remontin ajoilta.

Some before-pictures when we started renovating.