Rag rugs again

These are for our bedroom.

Olin täysin unohtanut kuvata viimeisimmät (vaan ei viimeiset) mattomme. Kudoin nämäkin syksyn kurssilla paikallisella opistolla. Kahden pitkän raitamaton jälkeen mietin jos jonkinlaista kuviota, mutta takaraivossa jyskytti kuva kelta-valkoraidallisista pötkylöistä. Ei auttanut muu, vaan pakko oli taas saada tällaista selkeää ja raikasta raitaa. 

Mattoja on siis kaksi, yhden mitta on 55 cm x 136 cm (yksi raita on 8 cm). Kuteet ovat taas Matto- ja Kudemyymälä Pukkilasta (FB) Jurvasta, missä tehtiin myös matonpäiden kanttaukset. Vaikka olenkin ihastunut aiempien mattojen hapsuihin, halusin mielenkiinnon vuoksi kokeilla siistimpiäkin reunoja. Hyvältä näyttävät nämäkin!

Tarkoitus oli mennä vielä kesäkudontakurssille ja tehdä riippumattotuoli sekä iso matto olkkariin. Valitettavasti se ei kuitenkaan tule nyt onnistumaan, vauva nimittäin karjuu tällä hetkellä ihan tosissaan jos jää isin kanssa kotiin ilman äitiä. Katsotaan sitten ensi vuonna uudestaan, ehdinpähän ainakin pohtia kuvioita ja materiaaleja rauhassa (ja päätyä taas jo vanhoihiin hyviksi havaittuihin!).

Black & White

A new rag rug that I made with my daughter.

Kesäkuussa esittelin värikkään räsymaton, jonka tein Vaasa Opiston kurssilla. Koska kutominen tuntui heti minun lajiltani, ilmoittauduin syksyllä uudelle kurssille. Toukokuussa kudoin pallomahaisena ja tälläkin kertaa vauva on kulkenut mukana, mutta vatsan ulkopuolella.

Alunperin tarkoitukseni oli tehdä matot eteiseen ja meidän makkariimme. Yksi pidempi ja kaksi pientä, sängyn reunustoille. Pohdin myös riippumaton tai -keinun kutomista takapihallemme sekä isomman maton tekoa olohuoneeseen. Myös kuviot ja värit erilaisista pöytäliinoista alkoivat hiipiä mieleeni. Kuteita ostin jälleen Matto- ja kudemyymälä Pukkilasta Jurvasta. Olin raskausaikana tuudittautunut siihen uskoon, että saisin kudottua vaikka kuinka paljon, kun pienen pieni vauva nukkuisi tyytyväisenä vieressä. Ensimmäisen koliikkivauvamme jälkeen toinen poikamme oli itse tyytyväisyys, joka nukahti aina itsekseen siihen paikkaan, mihin hänet laskin, joten kuvittelin - koska kyllähän minä jo tämän osaan! - että kolmonen olisi samaa laatua. Mutta kurssin alussa viiden viikon ikäinen tytär onkin osoittautunut allergiseksi, vatsakipuiseksi, erittäin puklaavaksi ja ainoastaan äidin sylissä viihtyväksi tapaukseksi. 

Ensimmäisen loimen luomiseen ja etenkin sen kudontakuntoon saattamiseen meni kauan. Kurssi-illoista suurin osa meni imettämiseen ja vauvan hytkyttämiseen. Kaksi kuukautta myöhemmin ensimmäinen matto oli kuitenkin valmis.

Mitä tulee maton väreihin, suunnittelin eteiseen ensin pelkkää mustaa mattoa. Seinät ovat keltaiset, kalusteet valkoiset, hattuhyllyn päällä on mustia lootia asusteita varten. Mitään mustavalkoista en ainakaan ajatellut tehdä, koska sehän olisi maailman tylsin ratkaisu! Lopulta päähäni pälkähti kuva raitamatosta enkä päässyt siitä enää eroon. En, vaikka kuinka yritin ja manasin mielessäni sitä blogimattoa, jonka kuva pomppaa aivan liian usein verkkokalvoilleni. Mutta meillä on muuten hyvin värikästä, joten tehdään nyt kerrankin poikkeus sääntöön.

Maton mitat ovat 95 cm x 250 cm ja paino 1,9 kg. Kude on pehmeää ja tuntuu ihanalta jalkojen alla.

Tyttären ensimmäisenä isänpäivänä levitimme maton lattialle. Tämä tulee aina olemaan se matto, jonka loimea niisin ja jota kudoin vauva kantoliinassa.

Makkarin matoista on luvassa kuvia joulukuussa. Muista suunnitelluista ehkä vuoden kuluttua?

Rag rug

Viimeinkin voin esitellä yhden pitkään tekeillä olleen ja vielä pidempään suunnitelmissa pyörineen projektin. Tai ei tähän loppujen lopuksi mennyt kolmea viikkoa (yhdeksän iltaa) kauempaa, mutta vuosien odotuksesta voidaan kuitenkin puhua. Kudontakokemuksia minulla ei ennestään ollut kuin yhden pienen poppanan verran, muinaisilta yläasteen tekstiilityön tunneilta. Joka tapauksessa joitakin vuosia sitten markkinoilla pyöri Risto-Matti Ratian suunnittelema värikäs räsymatto, jollaiseen iskin välittömästi silmäni... ja nyt meillä viimeinkin oli vastaavalle sopiva paikka.

Tammikuussa klikkasin itseni Vaasa Opiston kesäkudonta-kurssille toukokuun ajaksi. Kuteita hankin ystävän välityksellä Jurvasta, Matto- ja kudemyymälä Pukkilasta. Annoin ohjeeksi summittaiset mitat maton koosta ja väreistä. Halusin kirkkaita sävyjä, en mitään pastellisia. En välitä niistä muutenkaan, mutta etenkin näin lapsiperheessä ja vielä keittiön matoksi oli paree valita kunnon värejä, joista ei jokainen tahra heti ottaisi silmään. Sain pääsiäisen jälkeen säkillisen tai tarkalleen 9,8 kg vyyhtejä, joista jokaisen sävy miellytti minua niin, että tuskin maltoin odottaa kurssin alkua.

Äidit tietävät varmasti sen tunteen, kuinka vauvaa (esikoista!) odottaessa sitä luulee esimerkiksi imetyksen sujuvan kuin tanssi. Maitoa tulvisi ovista ja ikkunoista, sitä haettaisiin rekkalasteittain kotiovelta ja omalta vauvalta ylijääneillä litroilla ruokittaisiin kaikki maailman nälkäiset vauvat. No, ehkä tämä mielikuva on matonkudontaan vähän turhan yliampuva, mutta joka tapauksessa kuvittelin ensimmäisenä kurssi-iltana paukuttelevani kangaspuita jo kuin ammattilainen. Vaan toisin kävi - kutomaan päästiin vasta neljäntenä iltana. Kurssin opettajana toimiva tekstiiliartenomi Anne Viinikka, joka osoittautui erinomaiseksi ja kärsivälliseksi ohjaajaksi, laittoikin meidät tekemään kaiken alusta alkaen itse. Kurssi aloitettiin teorian opiskelulla ja tarkoilla laskukaavoilla. Niitä tavatessani mietin, että olenko joskus oikeasti opiskellut lukiossa pitkää matikkaa vai ovatko aivoni oikeasti näin totaalisesti raskauden pehmentävät. Lopulta kaavoista saatiin kuitenkin selvää ja päästiin mittaamaan loimeen tarvittavia lankoja.

Loimilankoja on saatavilla marketeista (valkoista Novitaa) tai käsityöliikkeistä (esim. Vaasassa Taitokeskus Loftetista saa eri sävyjä). Pelkällä metrimäärällä ei kuitenkaan tehdä vielä mitään, vaan tarvitaan myös tietoja esim. loimen sidonnasta (montako lankaa tulee yhdelle sentille) sekä paksuudesta, johon vaikuttaa kuteiden paksuus. Minun materiaalini olivat trikoota, sidonta ihan perusmallia eli kaksi lankaa tai kudontakielessä yksi sisaruspari sentille ja valmiin maton mitat 76 cm x 230 cm noin suurin piirtein. Tarvitsin siis 200 g 12-säikeistä loimilankaa, joka Loftetissa kustansi vajaan kympin. Lankaa tosin jäi vielä aika rutkasti yli, mutta eiköhän sille löydy käyttöä vaikka askartelun tai kukkien sitomisen parissa.

Laskemisten jälkeen päästiin loimen luontiin toisena kurssi-iltana. Pahoittelen, ammattilaiset ja enemmän kutoneet, jo etukäteen kielenkäyttöäni. Oikeat termit eivät ole vielä hallussa, mutta yritän hieman selventää mitä missäkin kuvassa tehdään. Kolmessa ensimmäisessä kuvassa luodaan lointa ts. kieputetaan lankaa tietyssä järjestyksessä tiettyjen tappien ympäri ylhäältä alas, tuollaisen ison puuhäkkyrän ympärille. Minä tarvitsin yhteensä 164 lankaa eli jouduin kumartelemaan ja nousemaan monet kerrat ennen kuin loimi oli luotu. Tämän illan jälkeen kävin viimeinkin ostamassa apteekista närästyslääkettä, jota pallomahani jo kovasti vaati.

Aina 10 langan jälkeen pujoteltiin väleihin tuollaista apulankaa, joka helpotti laskemisurakkaa. Oli sillä langalla tosin muutakin virkaa myöhemmin.

Tämä ei ollut minun loimeni, mutta musta sekin. Omani oli pidempi.

Seuraavassa kuvassa loimea ollaan siirtämässä kangaspuille. Vuorossa on käärinpirtaan pujottelua ts. langat piti ujuttaa järjestyksessä tuollaisten pienten piikkien läpi, kaksi aina yhdestä kolosta (reunoissa neljä). 

Loimen siirtoa tukille.

Alkusolmuja.

Unohdin kamerani kotiin kolmantena kurssi-iltana, kun loimen kanssa näpertely jatkui. Siihen meni kuitenkin yllättävän kauan aikaa ennen kuin päästiin viimeinkin kutomiseen!

 

En kovin pitkään pyöritellyt keriä käsissäni värien järjestystä pohtien. Maton alkuun ja loppuun halusin mustaa ja muut värit siten, etteivät turkoosi ja vihreä tulleet vierekkäin eivätkä myöskään punainen, oranssi ja keltainen. Lopulta vaan aloitin jostain. Päihin tein viiden sentin paksuiset raidat mustalla, muiden raitojen leveys on sentin vähemmän.

Kudonnan alkuvaiheista voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta eipä sitä kukaan jaksaisi lukea. Enkä kuitenkaan osaisi käyttää oikein kaikkia vaikeita termejä (niisiminen, tiuhtavarvat, polkusten sidonta). Onneksi saimme monet kuvalliset monisteet, joiden perusteella saatan ehkä joskus osata luoda loimen vielä uudestaankin. Sen verran kivaa hommaa se oli, että aion syksyllä mennä vauva kaukalossa uudellekin kurssille, mikäli meitä ei onnista kesän aikana toisellakin koliikkivauvalla. Suunnitteilla on ainakin yksi matto eteiseen ja kenties kaksi pienempää meidän makkariin. Lastenosastolla saavat vielä olla automatot ja olohuoneen maton suhteen taidan noudattaa samaa kaavaa kuin sohvankin - ne uusitaan vasta parin vuoden päästä, kun perheen viimeinenkin puklaaja on saatu koulittua sisäsiistiksi. Kuteita jäi tältä kurssilta vielä paljon ylikin, mutta mustista on tulossa kaksi virkattua, pyöreää mattoa työhuoneeseen  ja värikkäämmistä väsäilen jotain pienempää, ainakin koreja ja sen sellaista.

Loppuun vielä pari kuvaa matosta lopullisessa sijoituskohteessaan. Kodin esittely yhtään laajemmassa mittakaavassa hieman arvelluttaa, kun on kyse meidän yksityisestä pesästä, mutta sallittakoot nyt pari otosta köökin puolelta.

 

Tällä hetkellä matto on tosin jo kääritty pois, kuten yleensä teen aina kesän alussa. Kunhan ilmat syksyllä kylmenevät, on ihanaa levittää uusi matto esiin!