Kasvihuoneviljelystä

Viime vuonna kirjoittelin tänne joitakin puutarha-asioita. Tästedes niitä ja paljon enemmän voi lukea Kivikangas Oy:n Kasvihuonesivustolta Facebookista, käykäähän tykkäämässä jos aihe kiinnostaa!

Fall

Strömsön ohjeella tehty kukka-amppeli toimii edelleen. Ensi kesäksi teen näitä vielä muutaman lisää.

3 - 2

Three kids, two hands. Do the math. 

I don't have time to do much. My husband went back to work yesterday after seven weeks of vacation. Our oldest son started school in August and I'm at home with a baby who has started to cry a lot and a one-year-old who's very jealous.

Needless to say, I don't get to sleep a lot. Now it's time to be happy about the little things around us. Like this sun flower which is actually taller than me!

Green

Olen kuvaillut puutarhaamme tänä vuonna paljonkin, muistiin itselleni seuraavia vuosia varten. Kauniita kukkakuvia on mielestäni aina rentouttavaa ihastella, mutta tällä kertaa tämä talo tarjoaa vain vihreitä lehtiä. 

Auringonkukkajännitys jatkuu. Tässä isoauringonkukka, jonka pitäisi kasvaa huimaan 2-3 m korkeuteen. Tämä on ainut taimi, joka jäi meille toukokuun lahjomisten jälkeen (isoäidit ja eskarin tädit). Se on jo paljon yli metrin, ja runko on vahva kuin puulla. Ensi viikon olemme reissussa, mutta toivottavasti sen jälkeen saamme palata kukkaloiston keskelle.

Olin huhtikuussa kahden päivän puutarhakurssilla Vaasa opistolla. Kurssin ohjaajana toimi kurikkalainen puutarhuri Marko Ahola. Erinomainen luennoitsija ja ohjaaja - niitä ihmisiä, joita vain toljottaa silmät pystyssä ja ihmettelee, miten joku voi tietää ja muistaa niin paljon. Ensimmäisen päivän kirjoitin kynä sauhuten muistiinpanoja valmiiden kopioiden reunoihin ja illalla saavuin kotiin pää pökkyrässä. Laukussani pyöriville lankakerille ei ollut tarvetta seuraavanakaan päivänä, sillä vietimme aurinkoisen kevätpäivän Vaasassa ja lähiseuduilla leikkaamassa kurssilaisten puutarhojen satoa. Äitienpäivälahjaksi sainkin Fiskarsin puutarhatyökaluja, ja vietimme monta päivää saksien omaa 20 vuotta vanhaa puutarhaamme. Tai minä ohjeistin, mies kiipesi ja leikkasi, lapset raahasivat oksia. Joka tapauksessa kolmesta omenapuusta lähti noin puolet oksista, mutta satoa näyttää silti tulevan yli omien tarpeiden. Ensi keväänä tehdään vielä vähän lisää harvennusleikkausta. Tänä vuonna ei vielä uskallettu muotoilla puita täysin ohjeiden mukaisesti, ettei vain jäätäisi ilman maukkaita hedelmiä.

Tomaattisadon kanssa meinasi käydä vähän köpelösti. Hyvin kasvamaan lähteneet taimet menehtyivät liian pitkän reissumme aikana. Äkkiä uudet siemenet multaan, ja hyvin ovat nekin jaksaneet ponnistaa. Laitoin neljä taimea altakasteltavaan Biogreen Maxitom -kasvuruukkuun, toivottavasti ehdimme vielä saada satoa!

Viinimarjapensaat joutuivat myös huhtikuun lopussa saksimiseni kohteeksi. Leikkasin ne reilu puolimetrisiksi, kauttaaltaan. Alla oleva kuva on tältä viikolta. Kastelu on hoitunut luonnon toimesta, ja välillä kuusivuotias on käynyt lorauttamassa pensaan juurelle pissat. Viikonloppuna ärsytimme räksiä ja viritimme pensaiden päälle verkot. Olin olevinani näppärä ja ekologinen sitomalla kiviä verkon reunoihin, mutta kas vain ne kiinnostivat yksivuotiasta niin paljon, että melkein jokainen on käyty jo näpertämässä irti. Pitänee vissiin sittenkin hankkia jonkin sortin painoja ihan kaupan hyllyltä. Ehkä jotain värikkäitä, jotka mahdollisesti pelottaisivat kaikkia kerjuulla käyviä lintuja vielä enemmän?

DIY Kukka-amppeli

Jollain kevättalven vaunulenkillä tarvoin upottavassa hangessa lähimetsikköömme ja kävin katkomassa muutaman pajunverson. Strömsön amppeli tosin oli tehty pihlajasta, mutta hyvä tuli pajuistakin ja muutamasta ohuesta rautalangasta. Minä tosin näin tässä jo sieluni silmillä roikkuvan jonkun upean vaaleanpunaisen köynnöskasvin saviruukussaan, mutta kelpaa siihen vähän pienempikin kukkanen. Tukeva on, ja paljon kauniimpi kuin muoviset purkit!

Summer flowers

Pelargoniat jaksavat kukkia!

Pensasauringonkukatkin ovat kasvaneet hurjasti. Odotamme innokkaasti kukkaloistoa.

Luomukeräsalaattia riittää, vaikka sitä on syöty ahkerasti. Minusta tuntuu, että vaikka yhden ruukullisen poimin, se näyttää parin päivän päästä taas ihan samanlaiselta.

 

Onneksemme kesäkurpitsatkin ovat lähteneet huimaan kasvuun. Saas nähdä koska päästään oman sadon kimppuun!

Hullu jännityksessä

Kuten aiemmin mainitsin, meillä riittää runsaasti syötävää oman pihan sadosta. Luomukeräsalaattia on kasvatettu siemenistä ja tarjonta on ollut varsin runsasta. Se menee ehdottomasti ensi vuodenkin kylvölistalle.

Luomukesäkurpitsojen kanssa on sama juttu. Melkein. Taimia riittää ja ne ovat erittäin elinvoimaisia. Satoa ei vaan vielä näy eikä kuulu, ei yhtään. Joka aamu kastelen koko kasvihuonehyllykön jokaisen ruukun, mutta ei. Teenkö jotain väärin vai mitä? Onneksi kesää on vielä reilusti jäljellä.

Sivuovemme edustalla oli muuttaessamme isoja vihreitä pensaita, jotka ylettyivät jopa korkean aidan yli (ja ali ja päälle). Tungimme saksinemme viidakon läpi ja siirsimme kivirivin reunuksesta aidan alle. Leikkimökin alta löytyi kaikenlaista hylättyä rempparoinaa, ja mies sahasi vanhoista laudoista kukkapenkkiin uudet reunukset. Syksyllä tungin penkkiin tulppaaninmukuloita, jotka viime keväänä kukkivatkin kauniisti.

Myöhemmin päätin kuitenkin istuttaa isoon tilaan vielä pionejakin. Kuusi alkua pääsi syksyllä maahan odottamaan tätä kevättä.

Tänä keväänä vietin viikonlopun puutarhakurssilla, jolloin opin enemmän pihan hoidosta kuin ikinä ennen. Onneksi minulla on mies, joka on helposti ylipuhuttavissa (tai sitten vaimonsa on kohta 12 vuoden yhteiselon kokemuksella oppinut vetämään oikeista naruista). Kaivoimme ylös mullan alta putkahtaneet tulppaanien alut (alla olevassa kuvassa vihertävät lehdet) sekä pionien tyngät (nuo punertavat). Isot kivet saivat kyytiä, samoin vanha, kivinen multa. Mies kaivoi ja kaivoi, kunnes syvyyttä oli tarpeeksi. Alle levitimme suojakangasta ja päälle kaadoimme säkeittäin uutta multaa. Lopuksi istutin kasvit uudestaan. Vaikka ne eivät olleet kuin muutaman tunnin pois maasta, tulppaanit antoivat tältä vuodelta periksi. Vähän pelkäsimme pionien valinneen saman kohtalon, kunnes...

...vietettyämme viikon pizzan ja pastan luvatussa maassa toukokuun lopussa, olivat pionit taas innostuneet, yhtä lukuunottamatta. Sekin alku (äärimmäisimpänä oikealla) on kyllä hengissä, mutta ei vain tunnu kasvavan. En meinannut uskoa silmiäni, kun kurvasimme takaisin kotipihaan. Mitenkään erikoisemmin näitä ei ole huollettu. Kasteltu toki, ja välillä heitetty päälle muutamat pottapissat. Istutuksen yhteydessä sekoitin kuoppiin myös vähän ekologista lannoitetta.

Kuukauden verran näkyvissä oli vain lehtiä. Tiesin toki, että pioneilla saattaa kestää vuosia istutuksen jälkeen kunnes ne alkavat kukkia. Vääntelin silti kärsimättömänä käsiäni joka aamu penkin äärellä ja mietin, näemmekö me tänä vuonna tämän penkin ääressä mitään muuta kuin vihreää. Minä olen sillä aikaa vihertänyt tietokoneen äärellä ihastellen monien blogien kauniita pionikuvia.

Kunnes tänä aamuna.. kärsimätön palkittiin.

 

Toinen odotus palkittaneen viiden viikon kuluttua. Jos hyvin käy, olemme silloin kolmen lapsen vanhempia. Yritän henkisesti valmistautua siihen, että joudun ensin palaamaan sairaalasta yksin kotiin, mutta jonain päivänä saamme varmasti vauvankin mukaamme. Jonain päivänä.

In the garden, part 2

Kotiäitiaikanani olen taas opetellut hyödyntämään kirjastoa. Kukkarokin tykkää, mutta oikeasti piti jo vähän ruveta jarruttelemaan jatkuvaa kirjojen ostelua. Vaasan kirjastojen valikoima etenkin puutarhakirjojen osalta on mielestäni erinomainen, ja olenkin lueskellut jo monia opuksia. Tässä tällä hetkellä lainassa olevat:

Kierrätyspuutarha oli kiva, mutta ei mikään mullistava. Ohjeet tuntuivat toistavan itseään, ja olisin kaivannut lisää täysin uusia ideoita. Kaupunkiviljelijän opas sen sijaan on sellainen, joka pitää napata mukaan seuraavalla kirjakauppareissulla (tai pikemminkin klikata se Adlibriksen kärryyn, sillä Vaasan kirjakauppatarjonta taas ei päätä huimaa - ikävöin niin suuresti Akateemista Kirjakauppaa Helsingissä!).

Yllä olevaan laatikkoon lapset kurkistelevat tuon tuostakin. Ei vieläkään yhtään punaista mansikkaa! Uudistimme kolmemetrisen laatikon tänä keväänä kaivamalla vanhat mullat pois ja laittamalla alle suojakankaan. Mansikoiden taimet ympyröin mustalla jätesäkillä rikkaruohojen karkottamiseksi. Tusinan taimen takaa löytyy myös pinaattia ja porkkanaa. Pinaattia kylvimme tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja sitä onkin kasvanut nyt paljon (osa on vielä muualla). Porkkanasato ainakin viime vuonna oli hyvä ja toivotaan samaa tälle kesälle. Ensi vuodeksi nuo oranssit pötkylät saavat tosin löytää uuden kodin, sillä pyörittelen mielessäni ajatusta pelkästä marjapenkistä, jolloin mansikat saisivat seuraa vadelmasta. Pensasmustikkaa aion koittaa vielä tänä kesänä, kunhan mies saa yhden ison penkin valmiiksi.

Marketat istutin viime viikolla lasten kanssa. Pappani oli ostanut minulle neljä tainta. Keväällä menehtynyt mummuni tykkäsi kovasti marketoista, joten näillä on minulle ihan erityinen merkitys. Tiilet ovat ylijäämiä appivanhempieni laatoitusprojektista mökillä, ja asettelin niitä poikain kanssa penkin reunaan.

Aina ei kuitenkaan voi onnistua. Vielä viikko sitten parsakaalien alut näyttivät hyvinvoivilta. Juhannuksen vietosta palattuamme jokin tuholainen oli iskenyt jokaiseen purkkiin. Tämä on niistä se parhaiten säilynyt.

In the garden

Eskari päättyi ja olen kotosalla kahden lapsen kanssa. Koska ilmoja on niin sanotusti pidellyt ja sisätiloissa pojat hyppisivät koko ajan seinille, vietämme lähes kaikki päivät ulkosalla. Äiti ei arvatenkin jaksa pöristellä koko aikaa pikkuautoilla tai kokata leikkimökin puolella, joten olen pitänyt itseni kiireisenä puutarhahommissa. 

Heinäkuussa tulee täyteen kaksi vuotta tässä kodissa. Tai virallisesti muutimme tänne vasta elokuun lopussa, kuuden remppaviikon jälkeen. Tämä on kuitenkin vasta toinen kokonainen kesämme tässä kodissa, ja pihan parissa on riittänyt puuhaa. Viime kesänä lähinnä katkoimme viidakkoa, raivasimme leikkitilaa ja pohdimme mitä kaikkea pihassa tulisi uudistaa. Hieman istutuksiakin teimme, mutta suurin osa ajasta meni mättäiden hävittämiseksi ja ruohonsiementen heittelyksi. 

Olen kevään mittaan kuvannut pihan muutoksia monet kerrat, mutta isoimmat kohteet ovat vielä kesken. Tässä kuitenkin muutama tunnelmakuva.

Ruohosipulia riittää. Sain äidiltäni pienen alun viime kesänä. Istutin sen maahan, ja tänä keväänä kaivoin juuret ylös ja nostin ruukkuun. Ruohosipuli oli ensimmäisenä kohoamassa taas korkeuksiin. Viime kesänä reilu puolivuotias mutusteli sitä mielellään korsi korren perään, mutta tänä kesänä hän sylkee sitä nauran ulos suustaan.

Toinen talvehtimassa olleista oli pieni mansikanalku. Sekin näyttää ponkaisseen taas hyvin eloon.

Olen innostuksissani kylvänyt niin monet siemenet, etten meinaa edes ehtiä kastella niiden tuotoksia päivittäin. Keittiön ikkunan alla kasvaa luomumaustebasilikaa. Alla on ruukuissa ruohosipulia, ruiskaunokkia, sokeriherneitä ja edessä pensasauringonkukkaa. Osa odottaa kovasti pääsyä maahan, ja se aika koittanee heti keskikesän juhlan jälkeen.

Jälleen yksi maasta nostettu mansikantaimi sekä hortensia, joka talvehti kellarissamme.

Pelargonioita kastelen pottapissalla. Nämä olivat alunperin niitä pieniä, surkeita ja edullisimpia yksilöitä Plantagenista. Nyt on kukkia kerrakseen, pitkin pihaa.

Olemme tänä keväänä uusineet täysin kaksi kukkapenkkiä. Aika kova homma oli vanhojen multien poistamisessa, penkkien uudelleenmuotoilussa, kivireunuksen ja maisemointikankaan asettelussa, täytössä, lannoituksessa ja istutuksessa. Mies tosin ne raskaimmat hommat teki, mutta olen minäkin ihan tarpeeksi polvillani kyykkinyt. Vaatiihan se ajattelutyökin sitä paitsi paljon, jotta osaisi valita ne juuri meidän pihaan (=omalle silmälle) parhaiten sopivat kasvit! Joka tapauksessa näistä penkeistä tarvitsee laatia ihan oma kirjoitelmansa, samoin kuin ilmiöstä nimeltä kasvihuone.

Todellisuudessa puutarha antaa minulle nyt kovasti voimia. On ihana avata joka aamu takapihan ovi, astua terassille ja tutkia uutta kasvua. On ihana poimia ruokiin yrttejä omasta pihasta, levittää leivälle oman sadon salaattia ja tomaatteja. On ihana seurata vierestä kuinka lapset innostuvat samoista asioista kuin minäkin ja seuraavat kieli pitkällä alkaisiko joku mansikka ruukuissa tai maassa jo punertaa. Hetkeksi saattaa jopa unohtaa vatsassa asuvan vauvan, jolla ei tyrmistykseksemme olekaan kaikki hyvin.

One more rainbow shawl

Tarvitsin parin viikon takaiselle Helsingin junareissulle esikoisen kanssa jotain helppoa neulottavaa. Onneksi minulla on jemmassa muutama sopiva kerä tällaisia juttuja varten. Sellaisia, jotka eivät vaadi montaa kerää tai tarkkaa ohjeen lukemista. Vielä parempi, jos saman projektin on toteuttanut jo kerran, tai tässä tapauksessa kahdesti. Neuloin taas yhden version tutusta huivista ja jopa samalla langalla kuin kerran aiemmin. Samalla sävylläkin, mutta onneksi mikään näin riemunkirjava ei voi olla tylsää neulottavaa!

One more version of this lovely and super easy shawl. I just love the colours!

Pattern: Boneyard Shawl by Stephen West (Ravelry)

Yarn: Mitmevärviline maavillane lõng

Needles: 5.0 mm

1 skein

Viime vuonna neulottu huivi meni esikoisen kummitädille 30-vuotislahjaksi. Ilokseni olen havainnut sen olleen käytössäkin monet kerrat, on kuulemma ollut pidetty ja pidetty. En vielä tiedä pidänkö uuden version itselläni vai säästänkö senkin jollekin lahjaksi. Minulla kuitenkin on jo yksi erittäin värikäs kolmiohuivi, ja ennemminkin kaipaisin joko punaista tai pinkkiä. Kenties yhden samanlaisen huivin aion kuitenkin vielä tikuttaa, sillä ensi viikolla tarvitsen sopivaa lentokoneneulottavaa ja vironvillaa on vielä yksi kerä jäljellä. Eri sävyä sentäs!

Mattoprojektikin on viimein päässyt vauhtiin. Loimet on viimein luotu ja pujoteltu kangaspuihin. Paukuttelen kuteita raidoiksi kolmena iltana viikossa Vaasa Opiston kellarissa enkä yhtään vaivaa päätäni sillä, kuinka mies saa taistella kotona puolitoistavuotiaan kanssa nukkumaanmenosta. Kuusivuotias onneksi sammuu aina kuin saunanlyhty. Mutta matosta lisää sitten, kun on valmista työtä voi esitellä. Olen yrittänyt kuvata välivaiheita useaan kertaan.

I've also started a new course where I go three times a week. But more of it later when the rag rug is finished!

Signs of spring

Omenapuun oksia neljän sisäpäivän jälkeen.

Plants

Äitienpäiväkukat vietiin menneenä viikonloppuna, ne nimittäin kasvoivat jo hurjasti yli tukikeppiensä. Monia muitakin saisi kovasti vaihtaa isompiin ruukkuihin. Mm. kirsikkatomaatit (yläkuva) olivat viikonloppureissun aikana saaneet hurjasti lisää mittaa ja viimeinkin myös vihannespaprikat näyttävät elon merkkejä. Onhan sentään jo toukokuu!

New life

Sunflowers (or actually just half of them).

Salad and broccoli.

Chili.

Sweet basil.

Oregano.

Someone's life ends but something new starts to grow.

I'm knitting a scarf for my grandmother's funeral. Baby's kicking.

Seeds

Sain viime vuonna päiväkodista ihanan äitienpäivälahjan. Maalatussa maitopurkinpohjassa oli rakkaudella istetuista siemenistä kasvanut kukkaköynnös. Onneksi muistin sen tänä vuonna ajoissa ja hain tarvikkeita toukokuun juhlapäivää varten. Esikoinen sai koristella isoäitien ruukut haluamallaan tavalla. Käytin ne uunissa ohjeiden mukaisesti, minkä jälkeen kylvimme niihin "lastensiemeniä" eli Weibulls Juniorin Isoauringonkukkaa. Otin varman päälle ja valitsin Plantagenin valikoimasta pussin, jonka pitäisi tuottaa nopeasti suurta satoa. Toivotaan, että siemenet alkavat nyt itää JA etteivät ne kasva muutamassa viikossa aivan liian suuriksi.

Our six-year-old wrote "grandmothers" to flowerpots and planted sunflower seeds in them. Hopefully they grow enough for Mothers' Day in May.

Kylvin myös myöhemmin lisää siemeniä. Kaikki pussit ovat Nelsonin luomuvalikoimasta ja tilattu Hyvinvoinnin Tavaratalosta. Lasit ovat Ikean tuikkukippoja, jotka ostin häihimme lähes kahdeksan vuotta sitten. Suurimman osan myin pian juhlapäivän jälkeen pois, mutta 12 olin säästänyt itselleni. Vasta nyt niille tuli taas käyttöä!

I put some sweet basil, broccoli, salad and sweet pepper seeds in little glass cans from Ikea (I had bought them for our wedding almost eight years ago).

Maustebasilikaa.

 Parsakaalia.

Keräsalaattia ja vihannespaprikaa.

Vinkit ikkunoiden väliin laitettavista kasveista sain Strömsön Parhaat Palat -kirjasta.

 

Let's see how much they grow in two weeks!