Kiirettä pitää. Onneksi löysin nettikirpparilta ekaluokkalaiselle oman herätyskellon. Juuri sellaisen, millaista olin salaa toivonutkin. Vanhan, metallisen, mustalla pohjalla ja keltaisella kuorella, selkeillä numeroilla ja minuuttiviivoilla. Ääntäkin piisaa, sillä tähän räminään herää varmasti rivitalomme toinenkin pääty.
Olen onneksi ehtinyt vähän neuloakin, mutta siitä lisää vasta myöhemmin., sillä kyse on koeneulonnasta. Eteisen matostakin on kohta puolet valmiina. Sen olen päättänyt, että joku päivä minulla on varmasti omat kangaspuut kotonakin!
Ihan paras vekkari.
ReplyDeleteKyllä on kunnon vekkari! Ja varmaan mieleinen tuo edellisen postauksen pipo. Mukavaa sunnuntaita!
ReplyDeleteKello on IHANA! Hauskaa viikonloppua :)
ReplyDeleteJo on hieno yksilö! Värit tietenkin parhaat:)
ReplyDeleteAi mikä kaunotar! :)
ReplyDelete