The bedspread, finally!

Päiväpeitto esikoisen sänkyyn odotutti itseään kauan. Poika ehti muistuttaa sitä monet kerrat ennen kuin äiti sai peiton valmiiksi. Jahkailin ensin monta kuukautta virkatun isoäidinneliöpeiton perään - vai tekisinkö palat sittenkin jollain muulla ohjeella, tai jopa ohjeilla? Selasin kirjahyllystäni löytyvää 200 virkattua ruutua varmaan tuhannen kertaa. Lopulta tulin siihen tulokseen, että ompelen peiton, sillä en halua lakanoiden näkyvän virkkausten väleistä. Sitä paitsi - voinhan silti tehdä lankaisen versionkin, mutta torkkupeitoksi, vaikka itse päiväpeitto olisi ommeltu.

It took me so long - too long - to finish a bedspread for our oldest son. He reminded me about it many times but all I did was just hem and haw in the making of the decision. I thought about crocheting a blanket or sewing one. Finally I decided to sew it - and maybe crochet another for nap times ;)

Seuraava ongelma oli värien valinta. Kauniita kankaita ja kuvioita on aivan liikaa ja käytin viikkoja klikkailemalla kangaskauppojen sivuja. Kysyin välillä mielipidettä esikoiseltakin, mutta valitettavasti (huh) mistään ei löytynyt Robin Hood -kangasta. Hahmon piirtämiseen ja applikoimiseen en uskaltanut ryhtyä. Pyörittelin mielessäni monia sävyjä, mutta en saanut päätettyä mitkä värit peittoon parhaiten sopisivat. Lopulta minuun kolahti eniten alla oleva puukuvioinen kangas, joka sopii esikoisen huoneeseen kuin nenä päähän. Toiseksi puoleksi tilasin värikästä leijonakangasta, mutta postipojan juostua tänne päin fkangas näyttikin liian lällyltä tulevan koululaisen huoneeseen. 

Next I worried about the colours. There are so many beautiful shades and fabrics in web stores and I spent many nights clicking from one to another. First our son wanted a Robin Hood bedspread but (Thank God) I was not able to find a fabric with that green little character. Finally I found this this amazing fabric with rowans. 

Harkitsin myös tilkkupeittoa, mutta sekin unohtui puukankaan myötä. Toiseksi puoleksi valikoitui lopulta kesällä alesta hamstraamani ruskeapohjainen Marimekon Muija, jota olin säästänyt jotain erityistä varten. 

I also thought about sewing a patchwork but when I remembered this lovely brown Muija from Marimekko, the decision was made. 

Kankaat muhivat työhuoneessa vielä muutaman kuukauden odottaen rouvan keräämää rohkeutta. Jostain syystä pelkäsin, että projekti olisi aivan liian vaikea ja monimutkainen. Todellisuudessa peite valmistui kahdessa päivässä, kahden suht nopean ompelutuokion jälkeen. Vaikeinta projektissa oli kahden kankaan ja vanulevyn sullominen ompelukoneen alle. Kanttinauhaan en ole koskenut yläasteen tekstiilityön tuntien jälkeen enkä varmasti ommellut sitä mitenkään oikeaoppisesti, mutta siisti tuli reunuksestakin.

Fabrics: Pihlajat by Marie Perkins, Robert Kaufman and Muija by Maija Isola, Marimekko (1968)

Others: orange bias tape (don't remember where), wadding from Eurokangas

190 cm * 95 cm

Esikoinen ihastui peittoon suuresti. "Äiti, nää viinirypälepuut on tosi hienoja."

Our six-year-old liked his new bedspread very much. "Mommy, these grape trees are so cool."

Peitto ehtinee olla muutaman kuukauden kuusivuotiaan käytössä. Teimme juuri erinomaiset kaupat käytetystä, mutta todella hyväkuntoisesta Muuramen Jungmannista. Siihen on tarkoitus hankkia kesällä parvipalat ja siirtää pikkuveli Jollaan parven alle. Isompi sänky tarvitsee siis isomman päiväpeiton!

 

Pikkuvelikin tykkää uudesta peitteestä kovasti.

Little brother likes this new bedspread very much, too.