Öppet hus på Strömsö

Viikko sitten oli päivä, jonka olin merkinnyt kalenteriin jo kuukausia sitten. Strömsössä vietettiin avoimia ovia juhlavuoden kunniaksi.

Kahteentoista mennessä, kaksi tuntia ovien auettua, pääovesta oli kuulemma virrannut sisään noin viitisensataa uteliasta katselijaa.

Sisältä Strömsö näytti upealta kuten arvata saattoi. Talo, jossa olisi pitänyt olla silmät selässäkin. Yritin samanaikaisesti kuunnella opasta ja vastailla helmoissani roikkuvan viisivuotiaan kysymyksiin, kun mieleni teki vain mieli pyöriä ympäri ja ympäri ja ihastella kaikkea.

Räpsin kuvia yhdestä jos toisestakin nurkasta. Kuvien laatu ei ole priimaa, tarkentaa olisi voinut vielä moneen kertaan ja miettiä kuvakulmia uudestaan. Tungoksessa oli kuitenkin sohittava silloin, kun mahdollisimman vähän ihmisiä oli edessä. Toivottavasti pääsette kuitenkin tunnelmaan mukaan!

 

Keittö avautui meille eri kulmasta kuin tv:ssä. Yllätyksekseni köökki oli myös paljon isompi kuin kuvittelin. Kuvan ulkopuolelle jääneet hyllyt notkuivat ihania, värikkäitä kattiloita, kippoja ja kuppoja.

Ohjelma tehdään alusta loppuun asti saman katon alla.

Tähän huoneeseen päästyäni piti nielaista. Hilllitsin hypistelemään tahtovat sormeni. Strömsö on todellinen aarreaitta.

Taas yksi kauniin värinen seinä.

En kestä!

Ihailin monia tutun näköisiä esineitä. Kaappi näytti todella kauniilta.

 

Paperitalosiluetti meidänkin täytyy toteuttaa talvella.

Seuralainen jaksoi hyvin loppuun saakka.

Kierroksen jälkeen piti taas jonottaa, mutta kyllä kannatti. Paulin munkit olivat kertakaikkisesti täydellisiä.

Kiitos Strömsö!