Cookies

Ovi oli tuskin kolahtanut lauantaina miehen lähdettyä, kun esikoinen jo tuli viereeni kiehnaamaan ja kysymään, että mitä tänään leivottaisiin. Ei niin, että me leipoisimme aina isiltä salaa, vaan kahdenkeskisistä ajoista on muodostunut meille joko lukemis-, askartelu- tai leivontatuokioita. Olin siis osannut jo varautua tähän, joten kun perheen vanhin suuntasi taas kohti kuntosalia ja pienin koisasi tyytyväisenä vaunuissa ulkosalla, kaivoin viikolla ostamani leivontatarvikkeet kaapista. 

Keksejä on sitten mukava leipoa. Taikinat ovat usein helppoja ja herkullisia eikä niiden tekemiseen tarvita kovin montaa työvaihetta. Esikoisesta on kehittynyt taitava pilkkoja, jolle uskaltaa jo antaa terävimmänkin puukon. Sähkövatkaintakin kuusivuotias osaa hyvin käyttää itse, mutta usein hän haluaa kuitenkin hoitaa pilkkomiset ja minä hoidan sillä välin muun osan taikinasta.

Tällä kertaa testasimme (taas kerran) jotain omasta (p)ajasta -blogista: Daim-keksejä. Emme tainneet poiketa ohjeesta sen kummemin kuin tekemällä taikinan tuplana ;) Voi oli voita (luomua), sokeri luomuruokokidesokeria kuten yleensä, kaakao Cocovia ja suklaa Fazerin tummaa. Minä en joutunut edes sotkemaan käsiäni, sillä esikoinen pyöritteli keksit pelleille sillä aikaa, kun keräsin aineet takaisin kaappeihin ja siivosin astiat koneeseen.

Uunista tulleet herkkupalat maistuivat täydellisiltä. Mieskin on tainnut jo tottua keittiöstä leijailevaan hyvään tuoksuun viikonloppuisin, ja tuli tänäänkin kovasti nuuhkien ja hymyillen takaisin kotiin. 

Mutta. Yksi ongelma kekseissä vain oli. Ei, eivät ne vielä loppuneet, päinvastoin. Minulle ja esikoiselle laktoosi tuottaa ongelmia. Tumma suklaa sopii molemmille. Vatsaoireemme kaiketi johtuivat siis Daim-rakeista. Se on kyllä kummallinen tuote. Minä voin syödä Daim-patukoita, mutta rakeista vatsa alkaa turvota. Olen hurjan allerginen myös manteleille ja pähkinöille, mutta patukat tai rakeet eivät saa kurkkuani turpoamaan. Sen sijaan ne pusseissa myytävät, karkkipapereihin käärityt pienet Daim-palat saavat minut välittömästi tarvitsemaan lääkitystä. Aivan kuin Daimeja tehtäisiin useammalla eri reseptillä. Onko muilla vastaavia kokemuksia?

* *

Sunnuntaina päätimme kokeilla pitkästä aikaa kääretortun tekemistä. Sekin on helppoja ja yksinkertaistaista, ja sopii siis lapsen kanssa leivottavaksi. Noudatin hyvin pitkälle stiinapauliinan ohjetta. Hyvää tuli, mutta pidän kyllä itse enemmän rahkatäytteistä, mieluiten marjojen kera. Pohjataikina olisi myös voinut olla pienempi, sillä tämän kokoisesta tortusta riittää nelihenkiselle perheelle vähän liikaa syötävää. Tai oikeastaan kolmihenkiselle, sillä tämä tiukkis-äiti ei vielä anna yksivuotiaalle herkuiksi mitään maissinaksuja kummempaa.