Guest socks

Vierassukkia näistä piti tulla, mutta saapa nähdä, ehkä päätyvän omiin jalkoihini. Joka tapauksessa oiva tapa käyttää yksi jäljelle jäänyt Isoveli-kerä.

Pattern: Knitted socks by Minna Metsänen, Novita Autumn 2010
Yarn: Novita Isoveli, pink (576) and turquoise (189)
Needles: 5.0 mm
Size: EU 38
1 pink and 1 petrol skein

Pinkeissä on kiilakavennusten jälkeen 40 s, turkooseissa 36 s. Tummemmat istuvat paremmin minulle, vaikka silmukoita voisi vähentää kahdeksaankin per puikko. Toisaalta turkoosia lankaakin jäi jo yksi (ärsyttävä) nöttönen, kun taas pinkin langan sain kulutettua ihan kokonaan.

6+1

A week ago we had a two day birthday party for our sons. I just love to bake.

Viikko sitten meillä juhlittiin ahkerasti kahden päivän ajan. Kuopus ei ensimmäisestä merkkipäivästään tajunnut vielä tuon taivaallista, mutta esikoinen halusi suklaisen Peter Pan -kakun. Päähahmo jäi tosin saamatta, mutta rosvojoukko kelpasi oikein hyvin.

 

Suklaapelti (tai millä nimellä kukakin tätä haluaa kutsua) sain kuorrutteen Pirkan suklaapalleropussista. Tahmeaa ja vaikea leikata, mutta ah niin hyvää!

Minä leivon paljon. Kerran tai kaksi viikossa leipää ja usein erilaisia suolaisia piirakoita (makeista puhumattakaan). Vieraiden tullessa niitä on aina pöydässä ja toki muulloinkin. Nytkin niitä meni kahdessa päivässä useampi. Taustalla myös Marianne-keksejä.

Rocky Roadia olen syönyt monissa pirskeissä, mutta vasta nyt kokeilin sitä itse. Suklaata, vaahtokarkkeja ja ranskalaisia pastilleja. Tehdään toistekin.

Pöytäliinat ovat kirpparilöytöjä. Niitä on kaappi pullollaan ja odotan sitä vuotta, kun meillä ei enää ruoka lentele pitkin pöytää. Silloin liinoja viitsii käyttää arkenakin.

Hauskaa oli ja lapset saivat kivoja paketteja. Kiitos vierahille!

Siena

It took over a year to decide what kind of curtain I wanted for our living room window. I thought about a lot of options but finally chose to sew it of Alvar Aalto's Siena.

Olohuoneen verhon kanssa meni reilusti yli vuosi. En osannut millään päättää mitä olisin halunnut kolmen ikkunan ja yhden oven päälle. Ensin jahkailin sivuverhojen kanssa ja päädyin jo melkein oranssiin Eero Aarnion viime vuoden kuosiin. Kaupassa sävy olikin liian sähäkkää, en ole mikään neonvärien ystävä. Paneeliverhoista en jostain syystä tykkää. Lopulta totesin, että sivuverho etenkin oven kohdalla olisi tässä huushollissa mennyt vain jatkuvasti ruttuun ja likaiseksi. Halusin kapan, mutta en mitään rypytettyä.

Kankaan kuosin ja ylipäätään värin päättämisessä vierähti vielä muutama kuukausi. Lopulta punainen alkoi pyöriä mielessäni yhä tiuhempaan ja Sienan nähdessäni lamppu syttyi.

Vaasasta Artekin kankaita saa vain Vepsäläiseltä, tilaustuotteina. Nelisen viikkoa odottelin soittoa, mutta viimein on verho ikkunassa. 

Fabric: Siena by Alvar Aalto, Artek 1954, white-red

Size: 286 cm x 55 cm

Verhon alareunasta huomaa, että kuvio ei ole suinkaan viivottimella piirretty. Minua se ei kuitenkaan haittaa yhtään. Se vähän haittasi, että kankaan leveys hulpiosta toiseen olikin vain 145 cm eikä 150 cm kuten Artekin sivuilla sanotaan, mutta senkin yli on jo päästy.

Onneksi kangasta jäi vielä vähän. Jämäpala on jo leikattu sohvatyynyn päällisiksi.

Pink again

Viime viikkoina hurjasti lisääntynyt kävijämäärä taitaa lopahtaa tähän. Kivoja sukkia, mutta taas niitä pinkkejä..! Nämä ovat jo matkalla Helsinkiin ystävän tyttärille.

I'm boring, part 2. Pink socks..! Nice to knit though. These are already on the way to Helsinki for my friend's daughters.

Pattern: basic socks, modifield from socks published in Novita magazine (Winter 2012)
Yarns: Gjestal Knopp, pink (115); SandnesGarn Sisu, pink (4517); Novita 7 Veljestä, pink (553) and white (011)
Needles: 3.0 mm and 3.5 mm
Sizes: soles 14.5 cm and 18.5 cm

Harkitsen jo uuden vuoden lupauksen tekemistä. Ei enää pinkkejä sukkia.

Maybe I should make a New Year's resolution: no more pink socks. For a year.

Learning by doing

Today I was listening to Veera Välimäki, "The Craftsman of the Year" and took part in her knitting workshop after the lesson. We got to choose one of her scarf patterns and then she kindly guided us how to knit short rows. Unfortunately I forgot to take my camera with me.

Kävin tänään opettelemassa lyhennetyin kerroksin neulottuja huiveja. Vuoden Käsityöläiseksi 2012 valittu Veera Välimäki kertoi yrittäjyydestään sekä suhteestaan neulomiseen Loftetissa. Luennon jälkeen Veera ohjasi vielä parituntista neuletyöpajaa, jolloin jokainen sai valita jonkun hänen suunnittelemistaan huiveista ja aloittaa sen neulomisen. Pähkäilin pitkään monen upean ohjeen välillä, kunnes päädyin Veeran myydyimpään malliin. 

Veeralla oli mukanaan useita huivejaan. Minä, joka kuljen kamera laukussani lähes joka paikassa, unohdin tietenkin aparaattini tänään kotiin. Katsellessani upeita, värikkäitä huiveja pitkin pöytää minua harmitti vietävästi. Kuvitin jo mielessäni tätä tekstiä, mutta nyt saatte tyytyä vain mustaan valkoisella. Onneksi Veeran työt ovat helposti ihailtavissa Ravelryssä.

Sain huivini hyvin alkuun Veeran ohjatessa kädestä pitäen. Nyt tekisi tietysti mieli neuloa vain sitä, mutta (edes) muutama keskeneräinen pitänee ensin saada pääteltyä.

Baby doll hat

This little cap was requested by a friend's 3-year-old daughter. Her doll desperately needed it.

Pattern: Bibbi's hat
Yarn: Novita Tennessee, pink (537)
Hook: 3.5 mm
Others: Hello Kitty button

Dining table

One of our fixing projects. We looked for a round shaped dining table with leaf. Finally we found one. This was originally brown and badly dented. 

Etsimme pitkään (vuoden verran) vanhaa, pyöreää ruokapöytää. Tai jos tarkkoja ollaan, niin oikeastaan etsimme tällaista vain muutaman kuukauden - pohdin yli puoli vuotta millaisen pöydän oikeastaan haluaisin. Haikailin kauan valkoisen Tapiovaaran Pirkka-pöydän perään, kunnes totesin, että a) uutena ostettu olisi ollut liian kallis kaikkien muiden remppakulujen keskellä ja b) kirppareilta niitä ei juuri tullut vastaan. Sen jälkeen aloin haaveilla itsetehdyn pöydän perään. Halusin paksun, valkoisen pöytälevyn kahden vanhan Singer-ompelukoneen jalan päälle (kiitos yhden Tyylivarkaiden jakson). Jossain välissä mies sotki pakkaa harmaalla pöytälevyllä, kunnes lopulta eräänä päivänä mieleni kirkastui: halusin pyöreän pöydän. 

Ruokailutilamme on ehkä ainut kohta, jota kodissamme muuttaisin. Se voisi olla hieman isompi. Koska itse keittiötä ei kuitenkaan voi pienentää eikä ulkoseiniä levittää, oli vain mahduttava aterioimaan nykyiseen tilaan. Eikä se toki nelihenkiseltä perheeltä ole mitenkään mahdotonta, hyvinhän me tuohon sovimme. Pöydän ympärillä on vuorotellen lapsia ja aikuisia, jotta molemmille kullannupuille on tarjolla syöttäjiä ja avustajia - ja jotta kumpikaan vanhemmista ei vain saisi syödä rauhassa. 

Ruudin keksimisen jälkeen oikean pöydän löytäminen ei kuitenkaan ollut kovin helppoa. Vastaavia oli toki tarjolla vaikka millä mitalla, mutta ei meidän (minun) kriteerimme täyttäviä. Pöydän piti olla kokonaan puinen, sopivan kokoinen, seisoa tukevasti yhdellä jalalla ja siinä piti olla jatkolevy kekkereitä ja vieraita ajatellen. Laitoin ilmoituksia netin kirpparipalstoillekin ja sain runsaasti vastauksia. Jokaisessa tarjotussa vaihtoehdossa kuitenkin mätti jokin: joko pöydässä oli neljä jalkaa, siinä ei ollut jatkolevyä, hinta oli järkyttävän korkea eikä siitä voinut tinkiä tai pöytä sijaitsi aivan liian kaukana. Lopulta pöytä löytyi kuitenkin kotikaupungistamme Pietarsaaresta, Vanhustenystävien kirpputorilta. Kaikki kriteerit täyttäen.

Kunnostusvaiheesta ei valitettavasti ole kuvia. Pöytä oli kuitenkin alunperin ruskea ja erittäin kulunut ja kolhiintunut. Mies purki sen osiin, hioi, hioi ja hioi. Maalia meni muutama kerros ja lakkaa muistaakseni kaksi. Pöytä on kestänyt käytössä hyvin, vaikka kuopus takoo sitä innoissaan omalla lusikallaan.

Kuvat eivät valitettavasti tee oikeutta kauniille pöydälle. Sen pinnasta tuli upea.

Esikoisen vanha valkoinen tuoli siirtyi pojan omaan huoneeseen kirjoituspöydän kaveriksi. Koska kyseinen tuolimalli on kuitenkin niin hyväksi havaittu, ostimme pojille keittiöön uudet, samanlaiset, mutta punaiset tuolit. Meidän tuolimme ja pari muuta on ollut tarkoitus maalata valkoisiksi, mutta se(kin) projekti on vielä kesken. Mies tykkää kovasti alimmassa kuvassa olevista ruskeista tuoleista enkä minä ole vielä ehtinyt hoputtamaan häntä tuolien kimppuun. Monta muutakin (tärkeämpää) hommaa on yhä kesken. Tulevana viikonloppuna meillä on onneksi viimeinkin aikaa paneutua taas niihin. Kuvasinkin tänään jo suurimman osan kunnostettavista projekteista, jotta ennen-kuvat eivät jää enää ottamatta.

 

Otin keittiön verhokapan hetkeksi pois ikkunasta. Se odottaa vieressäni ompelukoneen neulan alle pääsyä.

Hermione

I actually knitted this last year but have totally forgotten to photograph it.

Pattern: Hermione Hearts Ron by Christy Aylesworth (Ravelry)
Yarn: Grignasco Bambi, red (195)
Needles: 2.5 mm and 3.0 mm
Size: adult
0.9 skeins

The pattern was nice and easy. This fits well and the yarn doesn't tickle. I like it!

Old cupboard

I have bought a lot of wooden secondhand furniture lately. This cupboard is now in our living room.

Olen viime aikoina ostellut ahkerasti vanhoja huonekaluja (ja vielä puuttuu muutama). Osa valkoisista ikealaisista saa kyytiä, kun olen löytänyt paljon kauniimpia ja kestävämpiä kaappeja, tuoleja ja pöytä tilalle. Miesparka saa kurvata ympäriinsä peräkärryn kanssa, kun rouva lyö osoitteita kouraan. Suurin osa huonekaluista on kunnostettavia (arvannette kuka senkin puolen hoitaa - minä kyllä pidän maalaamisesta, mutta hiominen ei kuulu lempipuuhiini, meinaan sitä paitsi tukehtua siihen pölyyn), mutta tälle kaapille emme ole tehneet mitään.

Kaappi löytyi eräästä tyhjennettävästä toimistosta. Edellinen omistaja on pitänyt siinä potilaidensa lääkkeitä. Nyt kaappi pääsi olohuoneeseemme, takan viereen. 

Ovien takaa löytyy maljakoita, molempien läppärit latureineen, minun keskeneräiset käsityöni sekä keittokirjat. Aiemmin tällä paikalla oli Ikean valkoinen 2x4 Expedit-hyllykkö, joka siirtyi nyt esikoisen huoneeseen pelihyllyksi. Kaapista parhaillaan kävelemään opetteleva kuopus ei saa  heiteltyä tavaroita lattialle - kunhan vain muistaa ottaa aina avaimet pois ovista.

Tämän väristä kaappia en olisi pari vuotta sitten takuulla hankkinut, mutta yhtäkkiä tämä yksilö oli pakko saada. 

Jostain syystä vanhat avaimet miellyttävät kovasti silmääni.

Kaapin päällä olevat tavarat ovat vaihtuneet jo tiheään, en osaa päättää mitä siinä pitäisin. Kuvaushetkellä päällystä koristivat kuitenkin palmuvehka (yksi niistä harvoista kasveista, joita allergiperheessä siedetään) sekä kokoelma Muija-purkkeja. Sininen ja punainen ovat anopin vanhoja, valkoinen kirpparilöytö ja musta uutena ostettu.

Hyvän Mielen Sukista

About a local charity project - we're knitting socks for children and young people who have mental health problems and have to stay in a hospital. Socks are going to be their Christmas presents.

 

Vaasaan on nyt kertynyt 26 paria sukkia. Lämpimät kiitokset kaikille ahkerille neulojille! Helsingin keräyksestä poiketen täällä saa sukkia toimittaa vielä hitusen pidempään. Viimeisten parien tulisi kuitenkin olla minulla sunnuntaihin 9.12 mennessä, jotta saan seuraavalla viikolla vietyä ne perille Huutoniemen sairaalan osastoille joululahjojen jakamista varten. 

Tällä hetkellä nuorten osastolle on varmasti tarpeeksi sukkia, mutta lastenosastolle varmasti vielä kaivattaisiin joitakin pareja. Kyseisen osaston asukkaiden ikähaitari on 6-12 v. Minun eskarilaiseni jalkapohjan mitta on tällä hetkellä noin 18 cm ja kengänkoko 30-31, joten sen kokoisia ja hieman isompia sukkia otan vielä mielelläni vastaan. Koosta 38 eteenpäin sukkia riittääkin. Ainut toiveeni on, että kiinnittäisitte sukat yhteen pienellä langanpätkällä ja liittäisitte mukaan kokolapun. Osassa minulle toimitetuista sukista on myös ollut mukana jouluinen pakettikortti - niitäkin saa ilman muuta lisäillä, mutta minäkin voin hoitaa sen homman ennen sukkien kuljettamista sairaalaan.

Osoitettani voi edelleen pyytää sähköpostitse: sadunlangoilla (a) gmail.com. Vaasan neulekerholaisille sekä muille paikallisille neulojille tiedoksi, että voin pyydettäessä tulla noutamaan sukkia keskiviikkoisin kirjastolta, kunhan siis ilmoitatte etukäteen. Neulekerhoilemaan en ole syksyn aikana ehtinyt, mutta ehkä sitten taas joulun jälkeen.

Toivottavasti saamme vielä joitakin lastensukkia kasaan!

Guess what?

Tiedän. Tylsää. Olen neulonut 22 (!) paria pinkkejä sukkia viimeisen neljän vuoden aikana. Ei näitä jaksa enää kukaan katsella. Neuloa kuitenkin jaksaa - etenkin hyvälle ystävälle 30-vuotislahjaksi. Malli on sen verran kiva ja sen oppii nopeasti ulkoa, että voisin itsekin tarvita (toiset) Kertut.

I know. It's boring. I have knitted 22 (!) pair of pink socks during the past four years. But this pattern is so nice and easy to remember. I gave these to a dear friend for her 30th birthday. Maybe I should knit another pair of Kerttu socks for me, too.

Pattern: Kerttu socks by Paula Paajanen
Yarn: Novita 7 Veljestä, pink (553)

Needles: 3.5 mm DPNs

Size: EU 38

0.7 skeins

Seuraavaksi teen raidallisen neuletakin yksivuotiaalle. Siinä ei ole pinkkiä.

Next a striped cardigan for a one-year-old. Not pink.

Suklaa-piparminttukeksejä

Today I baked chocolate peppermint cookies.

Olin luvannut esikoiselle, että menisimme tänään eskarin jälkeen metsäretkelle. Kuopus vetelee aamupäivisin pitkiä unia, joten päätin kokeilla kauan suunnittelemiani pikkuleipiä. Tarkoitus oli tehdä murotaikinapohjaisia, pehmeitä keksejä, joita maustaisin Ekosopista ostamallani luomupiparminttu-uutteella.

Taikinasta tuli hyvää. Sellaista, jota olisi voinut syödä koko kulhollisen.

150 g luomuvoita
1.5 dl luomuruokosokeria
1 kananmuna
3.5 dl luomuvehnäjauhoja
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
pari lorausta piparminttu-uutetta

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri sekaisin, lisää muna.
Lisää kuivat aineet, sekoita.
Lorauta lopuksi piparminttua joukkoon - varovaisesti, tai saat keksejä, jotka saavat nenän valumaan.
Nostele taikinasta lusikalla pieniä kasoja leivinpaperin päälle.
Paista 175 °C:ssa 12 min.

Uute tuntuu riittoisalta. Olen aiemmin käyttänyt sitä vain kerran, raakasuklaan maustamiseen.

Keksien kannattaa antaa jäähtyä kunnolla paistamisen jälkeen, tai muuten ne hajoavat käsiin. Ne olivat mielestäni parempia oltuaan hetken kylmässä (ulkona, rasiassa, vaunujen pussissa), jolloin sisus maistui suklaisemmalta. 

Tai toisaalta, retkellähän kaikki maistuu paremmalta. Näitä keksejä ainakin syötiin antaumuksella.

Biojätepusseja

Vaasaankin on saatu viimein biojäteroskikset. Tai ainakin rivi- ja kerrostaloihin eli yli viiden asunnon yhteisöille. Aiemmin roskat lajiteltiin keittiöjätteeseen ja karkeaan jätteeseen. Lasille, metallille, paperille jne oli toki omat pönttönsä. Muutettuamme tänne viime vuoden alussa en meinannut millään tottua heittämään lähes kaikkea samaan pussiin, keittiöjätteeseen. Helsingin vuosina taittelin ahkerasti biojätepusseja ja nyt olen viimein saanut palata  taas rakkaan harrastukseni pariin ;)

Kuva: Stormossen 2012.

Parhaimman kokoiset pussit ainakin meidän roskalaatikkoomme saa Pohjalaisesta ja Vasabladetista. Pienemmät (ilmais)jakelulehdet kuten Vaasan Ikkuna ovat liian pieniä - meillä pussi täyttyy päivittäin.

Kiitos naapureille, olette pitäneet meidän pusseissa. Mikäli joku muukin innostuu penkomaan lehtiroskistamme, täytyy muistaa, että biojätepussiksi käy esimerkiksi jauhopussikin, joita meillä tyhjenee myös rivakkaa vauhtia.

Green baby socks

Pattern: Baby socks by Kerttu Latvala (in English in Ravelry)

Yarn: old wool from flea market

Needles: 3.0 mm DPNs

Size: 1-year-old

Nice pattern (again), not-so-nice yarn. Very tickling and made my fingers hurt. But maybe good for socks..?

Sewing with a child, part 2

Jatkoimme ompeluharrastusta esikoisen kanssa. Kesällä kunnostettu vanha leikkimökki kaipasi selvästi uusia verhoja. Löysin pari sopivankokoista palaa kangaslaatikoistani ja hurautimme niistä verhot. Olin ensin ajatellut mökkiin värikkäitä sivuverhoja, mutta lyhyet kapat taitavat sittenkin olla paremmat, koska mökkiin ei lapsen toiveista huolimatta olla vetämässä sähköjä ts. kattolamppu jää hankkimatta.

New curtains to the play house.

Eskarin naulakossa roikkuvat lasten varavaatepussit. Minun silmiäni on kauhistuttanut kulahtanut muovipussi, jossa äidin kullannupun vaatteita säilytetään. Kun poika toivoi saavansa ommella vielä jotain, kaivoin esiin Autot-kankaan jämät lakanaprojektin jäljiltä.

A bag for some extra clothes to preschool.

Mitä sitten, vaikka saumat eivät ole ihan suorat ja toinen kahvoista on pidempi. Tämä kassi vietiin ylpeästi eskariin!

The seams are not that straight but who cares - our son was so proud to take this to preschool!

Chocolate brown cap

Epäilin, että aiemmin neulomani vauvan palmikkomyssy jää pian pieneksi, joten tikutin nopeasti uuden. Supersuosittu norjalaismyssy on alunperin suunniteltu ohuemmalle langalle ja pienemmille puikoille, mutta kokeilin tehdä sen Dropsin ihanasta Merino Extra Fine -langasta. Kolmas kerta toden sanoi ja myssystä taisi viimein tulla sopiva. Jollei ihan vastasyntyneelle, niin varmasti jo kuukauden ikäiselle. 

Loin alkuun 93 silmukkaa ja ohjeesta poiketen neuloin myssyyn joustinneulereunuksen (aloitin yhdellä nurjalla silmukalla, jatkoin 2o 2n -reunusta, kunnes keskellä otsaa neuloin 3o, jotta myssyn "kärki" näyttäisi varmasti siistiltä. Reunus loppui yhteen nurjaan.

Lisäyksiä tein yhdeksän kertaa, kunnes jatkoin vain kavennuksilla. Lopuksi vielä i-cord -nyörit. Vauvan äiti ainakin tuntui tykkäävän myssystä, joten eiköhän se käyttöön pääse. Pienelle, tummatukkaiselle pojalle.

Pattern: Norwegian Sweet Baby Cap by  Gro
Yarn: Drops Merino Extra Fine, brown (09)
Needles: 3.0 mm and 3.5 mm
Size: NB
0.6 skeins

I wanted to knit Sweet Baby Cap (NB size) from Drops Merino Extra Fine so I needed to start with less stitches than in the original pattern. Third time's the charm and I finally cast off. 

This cap was made with 93 stitches and a K2, P2 ribbing started with one purl stitch. In the middle of the forehead I made K3. The decreasings were made 9 times.

The cap's owner is now 8 days old. A little boy with lots of dark hair.

I want a baby, too. My youngest one has his first birthday next month.

Raw chocolate

Raakasuklaa on saanut minut pauloihinsa monen muun tavoin. Olen viime kuukausien aikana kokeillut monenlaisten seosten valmistamista, mutta ykkössuosikin paikan on vallannut mustikkasuklaa. Hyviä yhdistelmiä saa myös lisäämällä goji-marjoja, kaakaonibsejä, appelsiinia, piparminttuöljyä tai appelsiinia. Ainoastaan vadelmasuklaa oli aika mitäänsanomatonta, mitä ihmettelin suuresti. Chilijauheella höystetty suklaa sai minut melkein hönkimään lieskoja. 

Minun suklaani pääainekset ovat CoCoVin kaakaovoi, kylmäpuristettu neitsytkookosöljy, kaakaojauhe, lucuma ja maca sekä juokseva luomuhunaja, Steenbergin luomuvaniljasokeri ja hippunen Organic Healthin ruususuola.

Muita hyviä vinkkejä?

What do you put in raw chocolate? I love blueberries.

Baby set

Ystäväni sai eilen vauvan. Asustesetin väritoiveeksi valikoitui ruskea. Minulla on ollut monta kerää Dropsin ihanaa merinoa jemmassa jo vuosia ja nyt osa viimein pääsi puikoille.

My friend had a baby yesterday. She hoped for a brown set of hat, mittens and socks.

Pattern: basic mittens and knee high socks, Cabled Baby Hat by Heather Tucker
Yarn: Drops Merino Ectra Fine, brown (09)
Needles: 3.0 mm DPNs
Size: NB
2.4 skeins

En seuraa aktiivisesti blogin laskureita, mutta nyt huomasin, että viime viikkoina kävijämäärä on ollut reippaassa nousussa. Tervetuloa!

Sewing with a child, part 1

Our son needed bags for his gym clothes so we made two together.

The last carrots

We need to grow much more carrots next year. These ones were so tasty.