Ruoka, joka kaiketi vaatii esittelyä. Ei mitään vaativaa tai erityisiä ainesosia, mutta pitkästä aikaa jotain, minkä esikoinen veteli vauhdilla eikä välittömästi lautasen nähdessään karjunut "Hyi ku pahaa, en kyllä syö!"
Pilkoin ison paketillisen maustamattomia kanafileepihvejä (inhoan valmiita suikaleita) ja kippasin niiden päälle oliiviöljyä sekä pari teelusikallista valkosipulitahnaa. Parin tunnin muhimisen jälkeen (jääkaapissa) paistoin suikaleet (kaasuliedellä), kaadoin turhat öljyt pois ja lorotin sekaan purkillisen luomuruokakermaa sekä heittelin päälle 3-4 palaa pakastepinaattia. Perään ruokalusikallisella vehnäjauhoja sakeutettu desilitra vettä. Jatkuvaa hämmentämistä, kunnes kastike ei ole enää täysin juoksevaa. Lisukkeeksi jasmiiniriisiä sekä vihanneksia.
"Kiitos äiti, kun teit näin hyvää ruokaa."
Our six-year-old doesn't like anything I'm cooking anymore. That boy, who has always eaten everything and even asked for more. Until this week. I finally managed to cook something he absolutely loved. Chicken, garlic paste, cream and spinach.
No comments:
Post a Comment