Green

Olen kuvaillut puutarhaamme tänä vuonna paljonkin, muistiin itselleni seuraavia vuosia varten. Kauniita kukkakuvia on mielestäni aina rentouttavaa ihastella, mutta tällä kertaa tämä talo tarjoaa vain vihreitä lehtiä. 

Auringonkukkajännitys jatkuu. Tässä isoauringonkukka, jonka pitäisi kasvaa huimaan 2-3 m korkeuteen. Tämä on ainut taimi, joka jäi meille toukokuun lahjomisten jälkeen (isoäidit ja eskarin tädit). Se on jo paljon yli metrin, ja runko on vahva kuin puulla. Ensi viikon olemme reissussa, mutta toivottavasti sen jälkeen saamme palata kukkaloiston keskelle.

Olin huhtikuussa kahden päivän puutarhakurssilla Vaasa opistolla. Kurssin ohjaajana toimi kurikkalainen puutarhuri Marko Ahola. Erinomainen luennoitsija ja ohjaaja - niitä ihmisiä, joita vain toljottaa silmät pystyssä ja ihmettelee, miten joku voi tietää ja muistaa niin paljon. Ensimmäisen päivän kirjoitin kynä sauhuten muistiinpanoja valmiiden kopioiden reunoihin ja illalla saavuin kotiin pää pökkyrässä. Laukussani pyöriville lankakerille ei ollut tarvetta seuraavanakaan päivänä, sillä vietimme aurinkoisen kevätpäivän Vaasassa ja lähiseuduilla leikkaamassa kurssilaisten puutarhojen satoa. Äitienpäivälahjaksi sainkin Fiskarsin puutarhatyökaluja, ja vietimme monta päivää saksien omaa 20 vuotta vanhaa puutarhaamme. Tai minä ohjeistin, mies kiipesi ja leikkasi, lapset raahasivat oksia. Joka tapauksessa kolmesta omenapuusta lähti noin puolet oksista, mutta satoa näyttää silti tulevan yli omien tarpeiden. Ensi keväänä tehdään vielä vähän lisää harvennusleikkausta. Tänä vuonna ei vielä uskallettu muotoilla puita täysin ohjeiden mukaisesti, ettei vain jäätäisi ilman maukkaita hedelmiä.

Tomaattisadon kanssa meinasi käydä vähän köpelösti. Hyvin kasvamaan lähteneet taimet menehtyivät liian pitkän reissumme aikana. Äkkiä uudet siemenet multaan, ja hyvin ovat nekin jaksaneet ponnistaa. Laitoin neljä taimea altakasteltavaan Biogreen Maxitom -kasvuruukkuun, toivottavasti ehdimme vielä saada satoa!

Viinimarjapensaat joutuivat myös huhtikuun lopussa saksimiseni kohteeksi. Leikkasin ne reilu puolimetrisiksi, kauttaaltaan. Alla oleva kuva on tältä viikolta. Kastelu on hoitunut luonnon toimesta, ja välillä kuusivuotias on käynyt lorauttamassa pensaan juurelle pissat. Viikonloppuna ärsytimme räksiä ja viritimme pensaiden päälle verkot. Olin olevinani näppärä ja ekologinen sitomalla kiviä verkon reunoihin, mutta kas vain ne kiinnostivat yksivuotiasta niin paljon, että melkein jokainen on käyty jo näpertämässä irti. Pitänee vissiin sittenkin hankkia jonkin sortin painoja ihan kaupan hyllyltä. Ehkä jotain värikkäitä, jotka mahdollisesti pelottaisivat kaikkia kerjuulla käyviä lintuja vielä enemmän?